Tämä on luonteva suhtautumistapa, jos katsoo luostarilupausten olevan niitä pyhimpiä juttuja joita ihminen voi tehdä, ja että niissä todellinen erehtyminen on mahdotonta (ts. jos mieli muuttuu niin se on vaan petturuutta tms). Silloin munkkeus on säilytettävä vaikka omaatuntoaan vastaan.
Tosin minusta sellainen suhtautumistapa on aika pöljä.
Lutherin ongelma oli muistaakseni se, että hän ei luostari kilvoittelussaan löytänyt rauhaa. Vasta, kun evankeliumin valo alkoi loistaa Paavalin roomalaiskirjeen äärellä… ”vanhuskas on elävä uskosta” tai ”uskosta vanhurskas saa elää”, niin Luther sai rauhan. Paavali opetti siis uskonvanhurskautta Kristuksessa ja tätä ei luostarikilvoittelulla Luther kokenut voivansa tavoittaa.
Sinä et olekaan munkki, joten se siitä. 
Jep. Jos arviosi pohjautuvat omasta identiteetistä nouseviin tunteisiin, niin ehkä niitä on vaikea ja turhakin ryhtyä perustelemaan toisille.
Jatkanpa vielä hiukan. Luostarielämä sopii vain harvoille, meillä oli Valamossa sanonta että neljästä tulijasta viisi lähtee pois. Munkkielämässä epäonnistuminen on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Lutherissa inhoan täysillä sitä, ettei hänellä ollut (eikä näköjään ollut luostariin tullessaankaan) sen vertaa nöyryyttä että etsisi syitä itsestään. Ei, mutta ylpeyttä sitäkin enemmän, joten epäonnistuimisen syy on tietenkin muissa eikä hänessä itsessään. Munkkilaisuutta rienaavan suhtautumisensa voimme todeta hänen Augsburgin tunnustuksestaan, joka siis kuuluu myös Suomen luterilaisen kirkon hyväksymiin tunnustuskirjoihin.
Mistä päättelit, ettei Luther “etsinyt syitä itsestään”? Hänhän oli takuulla sinua paljon ahkerampi ripittäytyjäkin.
Etkä siis näemmä usko, että kukaan voisi ihan oikeasti ja aidosti pitää luostarihurskautta sen 1500-luvun muodossa ongelmallisena? Vaan tahdot mieluummin päättää, että syynä pitää olla ylpeys tms. paha motiivi?
Juuri siksi kun luopumisensa jälkeen rupesi herjaamaan munkkilaisuutta. Oma arveluni on että on ripillä käydessään keskittynyt enempi muitten synteihin kuin omiinsa, mutta kun emme tiedä mitä on siellä puhunut niin arveluksi jää. Tämän arveluni perustan noihin aggressiivisiin kirjoituksiinsa. Minun ripittäytymisestäni et tiedä pätkän vertaa. Kuinka monta kertaa olet muuten itse käynyt ripittäytymässä?
Ihan yleisesti totean, että oikea munkki pysyy munkkina, on se “ympäröivä hurskaus” tai sen puute ihan millaista tahansa. Yksikään luostari ei ole taivas maan päällä, ja tarpeeksi pitkällä noviisiajalla koetellaan, kestääkö se kutsumus myös ensihuuman haihduttua ja tavallisen arjen alettua. Vai onko luostariin tulolle jokin sellainen syy mikä ei alkua pitemmälle edes kanna. Itse jouduin luopumaan luostarielämästä, koska vammauduttuani en yhteisöelämään enää pystynyt enkä koskaan enää pystykään, kokeiltu on. Silti milloinkaan ei ole mielessä edes käynyt luopua munkkeudesta. Tunnen monia sekä Suomessa kuin muuallakin maailmassa, jotka ovat niin tehneet, mutta en ole koskaan kysellyt luopumisensa syistä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole Lutherin lailla herjaamaan ryhtynyt.
Kommenttiesi perusteella et näköjään ymmärrä luostarielämästä juurikaan mitään, joten turha jatkaa vääntämistä kanssasi.
Arvelusi ovat ymmärrettäviä inhosi pohjalta, ei minkään historiasta tietämämme seikan. Ja yleinen toteamuksesikin on taas omia fiiliksiä. No, se, ettei luostari ole taivas maan päällä, lienee selviö.
On ihan totta, että jos edellytät keskustelukumppanilta munkkiutta, niin turhaa on mikään “vääntö”. Toistaiseksi silti mikään, mitä olet sanonut, ei osoita erityistä tietoa ja ymmärrystä Lutherin elämästä ja ajatuksista. Ei sinun oma munkkiutesi tee sinusta asiantuntijaa siinä, vaikka tunnutkin vetoavan johonkin sellaiseen. Et ole kokenut samanlaista luostarielämää kuin hän. Enkä minä ole kiinnostunut tunteistasi Lutheria kohtaan. Sitten, kun pääset asia-argumentteihin, olen kiinnostunut.
Ei tietenkään, enhän edes halua koko jepestä mitään tietääkään sen jälkeen kun noihin tunnustuskirjoihin erehdyin tutustumaan. Munkkielämän asiantuntija kuitenkin olen, olkoon sulle kuinka vastenmielistä tahansa. Ylipäätään en ymmärrä koko tätä ketjua, koska Lutherilla ja ortodoksisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta nyt hyvät yöt!
Sen verran nillitän, että Augsburgin tunnustuksen on kirjoittanut Philipp Melanchton, ei Luther.
Kyllä. Tämä vie minunkin ajatuksissani Lutherilta uskottavuutta. Se joka rehellisesti olisi alkanut osoittamaan todellisia ja korjauksen tarpeessa olevia kohtia, ei olisi alkanut sellaiseen mustamaalaamiseen niin kuin Luther.
Luostarielämästä luopuneita entisiä munkkeja, pappismunkkeja ja nunnia on paljon, sellaisiakin jotka kokevat luostarielämässä olleen epäkohtia. On niitä jotka vaikenevat epäkohdista syystä tai toisesta, ja on niitä jotka alkavat mahdollisuuksiensa rajoissa tuomaan asiaa tietoisuuteen kunnioittavasti.
Sellaisia kirkollisen elämän ja luostarielämän reformaattoreita oli ollut jakamattoman kirkon aikana useitakin, sekä sittemmin idässä ja lännessä. Reformaattoreita jotka eivät heittäneet lokaa vaan vahvistivat kirkkoa.
Toki, mutta ihan samassa porukassa olivat. Joten tarkennettakoon nyt, että inhoan koko sakkia. Vaan nyt oon sanottavani tähän aiheeseen sanonut, siunattua paastokevättä kaikille!
[quote=“romanos, post:120, topic:2344”]
Juuri siksi kun luopumisensa jälkeen rupesi herjaamaan munkkilaisuutta. Oma arveluni on että on ripillä käydessään keskittynyt enempi muitten synteihin kuin omiinsa, mutta kun emme tiedä mitä on siellä puhunut niin arveluksi jää. Tämän arveluni perustan noihin aggressiivisiin kirjoituksiinsa.
Minun ripittäytymisestäni et tiedä pätkän vertaa. Kuinka monta kertaa olet muuten itse käynyt ripittäytymässä?[/quote]
Suosittelen lukemaan tarkemmat kirjoitukset Lutherin kannasta luostariin. Se on hämmästyttävä, miten väärinymmärrettyä se on. Täällä on bibliografi: http://lutheranmonastery.wordpress.com/theology/
Meillä (Ruotsissa) on mm. Östanbäcks kloster, joka tekee loistava työ ja olen oppinut heiltä paljon.
Harvemmin täällä - onneksi - törmää siihen, että joku ylvästelee tietämättömyydellään.Ja kuvittelee, että oma elämä tekee asiantuntijaksi puolen vuosituhannen takaisiin olosuhteisiin ja ajatuksiin. Joihin siis ei ole näemmä edes kummoisesti tutustunut.
Harvaa asiaa ymmärtää, jos ei niistä tiedä.
Lutherin itsensä kanta näyttää olevan hiukka eri kuin edustamasi luterilaisuuden:
And if anyone entered a monastery, he sacrificed to God both his body and his soul - his body through poverty and chastity, his soul through obedience and self-denial. Indeed it was their claim that when a man takes the cowl, he becomes as pure and innocent as though he had just been baptized. Everything about this became a sacrifice by which they earned merits, not only for themselves, but also for others who wanted to be saved, provided they were willing to pay for the Masses and their monkish service. They pushed this so far that they talked people on their deathbed into taking the cowl and being buried in it - always, however, with the proviso that enough money be given or bequeathed to them!
What is this but abomination upon , abomination? The most unheard-of and willful blasphemy of Christ the Priest and of His sacrifice and merit!Martin Luther, LW, p. 327.
Siinä Luther lasettelee luikuria monastisesta kilvoittelusta. Tai no, ehkä läntisissä luostareissa ajateltiin tosiaan jossain hänen aikoinaan, että munkit keräävät kilvoittelullaan itselleen ja room.-kat. kirkolle jotain ansioita (“earned merits”), mutta eihän sellainen virhekäsitys tietenkään ole koko kristikunnan näkemys monastisesta kilvoittelusta ja sen merkityksestä.
Minusta missaat pointti. Ystävällisesti kannustan sinua lukemaan artikkelit. Tuo teksti ydin on just se että munkkeus ei ole kasteen yli, vaan yksi mahdollinen kutsumus kasteessa.
En minä mitään missaa! Itse väitit Lutherin tukevan munkkilaisuutta, mutta hänhän tekee aivan päinvastoin? Toisekseen perustele minulle Raamatulla itsevalitun jumalanpalveluksen pätevyys Jumalan edessä?
Samaan aikaan, kun Luther kirjoitteli noita pamflettejaan katolisen kirkon reformaattorit kirjoittivat luostari- ja sääntökuntaelämästä aivan toisella tavalla. Väittäisin, että paremmin. Heillä myös opilliset faktat olivat kohdallaan, eivätkä he kuvittelleet olevansa synnittömiä. Eivätkä he myöskään pyrkineet kiihottamaan kansaa kirjoituksillaan.
Kyllä kai myös ortodoksissa luostareissa rukoillaan nimenomaan muiden ( kuolleidenkin ) puolesta ja koko kirkonkin hyödyksi. Samoin varmaan tehdään hyviä tekojakin. Tosin en tiedä. Voihan olla, että tähtäimessä on vain taattojen oma pelastus muista niin välittämättä?