Omana päivän keskustelun yhteenvetona totean, että tässä kohta viitisen kuukautta luterilaisuuteen aiempaa tarkemmin perehdyttyäni, niin Tunnustuskirjat luettuani, seurakunnassa viikoittain käytyäni ja pastorin kanssa harva se viikko keskusteltuani, olen iloisesti yllättynyt että minun näkemykseni tässä tämän päiväisessä keskustelussa ei näytä olevan luterilaisuudesta poissuljettu näkemys.
Tämä on ollut yksi merkittävin syy miksi en ole tuntenut luterilaisuutta koskaan helposti lähestyttäväksi. Omaa tyhmyyttäni olen myös uskonut erinäisiä maallikoita jotka ovat antaneet minun ymmärtää ettei näkemyksilleni ole luterilaisuudessa sijaa.
Näyttäisi kuitenkin olevan. En ole vain itse yksikseni lueskellut kirjallisuutta vaan tapani mukaan jutellut pastorien ja maallikoiden kanssa seurakunnassa viikoittain.
Kirjallisuutta tulen jatkossa lukemaan lähinnä muualta kuin Suomesta ja Pohjoismaista, sen vuoksi että jo muissa kirkkokunnissa jäsenenä ollessani huomasin miten paljon kansallinen temperamentti vaikuttaa moniin asioihin. Haluan saada laajemman otoksen luterilaisesta eetoksesta.
1500-1800 lukujen luterilaisuus ja luterilaisuuden kehitys nykymuotoonsa tulee kiinnostamaan erityisesti, sillä tällaiseen pitkien aikavälien kirkkohistorian prosessien seurailuun olen tottunut muuallakin.
Olen edelleenkin aika innoissani luterilaisuuden “löytämisestäni”.
Minulle tällaisenaan ja tällä tavalla uskonelämän kokevana on tilaa luterilaisessa messuyhteisössä! Sitä sietää hieman juhlia, vaikka tällä foorumilla varmaan saan aina satikutia vääränlaisista ajatuksistani. Ei se haittaa, antaa hyvää aivojumppaa kun joutuu perustelemaan ajatuksiaan jollekin muullekin kuin itselleen, mutta mietipä nyt @9x, ajatella jos nähdään vielä se päivä että sinä ja minä ollaan saman tunnustuskunnan jäseniä, kaikkien näiden vaiheiden jälkeen. Sitäkin sietäisi hieman juhlia kun sen aika tulee.