Kattelin tätä. Viime viikonlopun Apologiaforumin avannut opetus. Juontajat poistuvat lavalta kohdassa 8:10 ja Vesa Ollilainen jatkaa.
Opetuksessa puhutaan käsitteenä teknologiasta. Siinä sanotaan ja tuodaan esille, jopa siteeraamalla Lutherin ajatuksia, että teknologia olisi sinänsä neutraali asia, jota ihminen voi soveltaa joko evankeliumin hyväksi tai sitten turmiollisella tavalla.
Opetuksessa teknologialla tarkoitetaan käytännössä kaikkia menetelmiä valmistaa jotain. Sanan alkuperä on, aivan kirjaimellisesti, “sanomiset eli sanotut asiat (logia) taidosta tai taiteesta (tekhne)”. Eli tiedon kokoelmaa siitä, miten jokin taide tai taito pitää toteuttaa. Jos asia todella olisi näin, niin teknologia olisi, sen antiikkisessa merkityksessä, josta sen määritelmä tuossa videolla haetaan, neutraali asia.
Käsite on syntynyt, Oxfordin sanakirjan mukaan, 1600-luvun alussa. On yksi merkittävä puoli, jossa moderni käsitys teknologiasta eroaa antiikin käsitteestä ars (taito - jota tekhne vastaa sanana): Teknologia sisältää ajatuksen taitojen kehittämisestä pelkkää taitojen kehittämistä varten. Toki motivoiva tekijä voi olla sodankäynti, talous tai maine ja kunnia. Ajatus on kuitenkin kyvyn erottaminen kyvyn tarkoituksesta. Ensin keksitään mahdollisimman hyviä keinoja hallita tai räjäyttää jotain. Sitten mietitään, kukin tahollaan, että mitä hallitaan tai mitä räjäytetään, nyt kun kerran kyetään.
Relevantti sitaatti:
- In our time we can observe the same phenomenon in that people are shocked by the horrors of war and by Nazi atrocities but are unable to see that these horrors are no more than a translation, to the physical level, of the spiritual and intellectual horrors that characterize progressive civilization in its “peaceful” phase; that the physical horrors are no more than the execution of the judgment (krisis) passed upon the historical polity.
– Eric Voegelin, Order and History III: Plato and Aristotle, sivu 202
Kun analysoin kysymyksen puhki, niin tulen tulokseen, että yhdellä tasolla pelkkä tieto (siis data tai informaatio) todella on neutraalia. Mitään tietoa ei kuitenkaan ole olemassa ilman, että joku on sen tuottanut. Yleensä vielä niin, että jostain syystä. Kysymys muuttuu muotoon, että onko olemassa teknologiaa ilman ihmisen suhdetta siihen? Onko teknologia jotain tosiolevaa, siis ihmisestä riippumatonta? Onko teknologia esimerkiksi Jumalan tapa ilmetä maailmassa? Jotain, minkä Jumala on laittanut meidän löydettäväksemme? Kuten Puolimatka tuntuu ajattelevan. Vai onko teknologia aina olemassa sen varassa, että ihminen synnyttää sen, ylläpitää sitä ja käyttää sitä?
Josta tulee se jako, että onko teknologia vääristymätöntä, kunnes ihminen sen vääristää? Eli onko olemassa joku potentiaalisesti vääristymätön versio siitä, tai politiikasta, tai taloudesta? Jos ne taas ovat vääristyneitä, niin mikä on se alkuperäinen, vääristymätön asia, minkä tilalla ne ovat?
Tässä on hämäävää se, että ihmiset sanovat eri asioita kuin tarkoittavat. Siis jos verrataan sinun, Vesan ja minun todellista käsitystä asioista, niin saatamme sanoa joitain asioita näennäisesti samalla tavalla, mutta tarkoittaa aivan eri asiaa.
Minun käsitykseni on se, että Jumalan yhteydessä ei ole tarvetta teknologialle modernissa mielessä tai taloudelle tai politiikalle. Talous ja politiikka ovat ihmisen rajallisuuteensa ja kuolevaisuuteensa tekemiä adaptaatioita. Kun taas teknologia on sitä, tai teknologiaa motivoi se, tai se puhtaimmillaan ylläpitää lupausta, että ihminen haluaa nostaa rajallisuudesta itselleen jonkinlaisen ideaalin rajattomuuden. Gnostilaisten pyrkimysten, sosialismin, Hegelin fenomenologian, transhumanismin ja muiden idea on, että ihminen luo itselleen todellisuuden tai olemisen muodon, jossa hän on rajaton ja voi saavuttaa ideaalin.
Eli ne ovat syntyneet lankeemuksen jälkeen. Se tarkoittaa, että ne eivät ole neutraaleja, eli ovat, kuten sanot, lähtökohtaisesti turmeltuneita. Keskiaikaisessa teologiassa se tarkoittaa, että kun Jumalan valtakunta tulee, niin siellä niitä ei ole enää.
Mutta kun sanot, että niitä pitää katsella ristin sovitustyön valossa, niin mitä se tarkoittaa? Sinänsä se ei tarkoita mitään. Minulle ei ole kukaan koskaan edes yrittänyt selittää, että mitä ristin valossa katseleminen tarkoittaa. Joten olen päätellyt, että se ei tarkoita mitään.
Mutta jos joku puhuu siitä niin kuin se tarkoittaisi jotain, niin yleensä saman henkilön muista puheista voi päätellä, että risti jotenkin transformoi politiikan, talouden ja teknologian niin, että niistä tulee neutraaleja tai hyviä asioita. Eli ne ovat todellisuus, joka ei katoa, ja siksi ne voi vain transformoida ristin valolla.
Pointti on siinä, että politiikalla, taloudella ja teknologialla ei ole itsessään mitään olemusta, joka olisi riippumaton ihmisten teoista ja toimista, joka voisi siten ristin valossa olla jotain muuta kuin ne ihmisten teot, joista ne koostuvat. Protestanttinen ajatus on, että synti on siinä, miten me näiden asioiden neutraalia olemusta käytämme. Keskiaikainen ajatus on, että synti on siinä, että niille ensinkään kuvitellaan ihmisten teoista riippumaton, neutraali tai tosioleva olemus.
Synti ei ole siinä, että ihmiset uskovat politiikkaan, talouteen tai teknologiaan niin paljon tai tekevät niistä niin tärkeitä. Vaan siinä, että antavat niille ajattelussaan sellaisen perustavuuden ja pysyvyyden, jota niillä ei oikeasti ole.
Keskustelun otsikossa puhutaan taustaoletuksista. Se tarkoittaa sitä, että ei puhuta, ei ole puhuttu eikä ole ollut tarkoitus hetkeäkään puhua siitä, että “joku sanoi jotain” ja “joku sanoi jotain toista”. Vaan siitä, että sanottujen asioiden takana on joku asiayhteys, jota ei sanota ääneen. En sano, että sitä salataan. Vaan että sitä ei ymmärretä, useimpien puhujen toimesta, edes olevan olemassa. Jotta keskustelu olisi yleensä mahdollista, niin se oletetaan, että osallistuja on kuullut tiun verran evankelisia ja viidesläisiä kärkipappeja saarnaamassa ja opettamassa.
Jos linkitän sinulle tähän kasan saarnoja Ryttylän tapahtumista, LHPK:n messuista, Pyhän sydämen kappelin messuista ja sieltä täältä, niin niistä sanotuista asioista itsessään ei ratkea yhtään mikään. Yleensä saan kipinän tällaiseen kirjoitteluun juuri jonkun tuollaisen saarnan kuultuani. Tai, kuten nyt, tuon opetuksen. Ja tarkoitukseni ei ole mitenkään ottaa kohteeksi ketään yksittäistä pappia. Moni heistä tekee monia muita asioita varsin kiitettävästi. Se on vain tämä yksi metafyysinen juttu mikä haittaa.
Kyse on siitä, että itse asiaan sisältyy enemmän kuin noissa kaikissa sanotaan. Mutta kun olen joitain yrittänyt haastatella asiasta, niin yleensä heillä ei ole muuta käsitystä kuin se, minkä ovat opetuksen aikana jo sanoneet.
Henkilökohtaisesti olen kallistunut katolisuuden suuntaan siksi, että 1) tiedän joukon asioita, joiden perusteella 2) on selvää, että on toinen joukko asioita, joissa ymmärrykseni on traagisen heikko. Kun sitten 3) etsin tietoa, että miten voisin kohentaa tätä heikkoa ymmärrystäni, niin 4) katolisen ajattelun piirissä se osataan artikuloida. Kun taas 5) luterilaisissa piireissä se on niin vahvasti oletettu, tai se on ulkoistettu täysin ajalle, yhteiskunnalle ja kulttuurille tai hukattu kokonaan, ettei sitä osata välittää tai artikuloida.
Kyse on käsitteiden analyysistä. Johon katoliset papit ovat siksi keskimäärin kykeneviä, että heillä kuuluu opintoihin kaksi vuotta filosofiaa. Minulle kerrottiin, että ei mitään moderneja ajattelijoita, ei analyyttisen koulukunnan loogista viisastelua, eikä myöskään mannermaista traditiota (muuta kuin ehkä varoittavana esimerkkinä), vaan keskiajan ja antiikin ajattelijoita. Nimenomaan siksi, että sieltä löytyy avaimet siihen, miten ihminen käsittää todellisuuden (siinä, miten mannermainen traditio lähinnä pohtii sitä, että miten ihminen kadottaa todellisuuden - ja onnistuuhan se lopulta kadottamaan). Tai kykenee syventämään käsitystään siitä. Analysoimaan omaa tajuntaansa ja tietoisuuttaan todellisuuden osana. Eikä jonain irrallisten väittämien riippumattomana käsittelijänä.
Lisäksi minun olisi pitänyt lukea tuo siteeraamani kohta paljon huolellisemmin. Koska nyt voin tiivistää koko tämän asian pariin lauseeseen: Ero tulee siitä, että protestanttisessa ajattelussa lankeemus kumoaa luotuisuuden. Reformoidut eli kalvinistit eli presbyteerit näkevät tämän täytenä vihollisuutena Jumalan ja ihmisen välillä. Kun taas luterilaisuudessa se tarkoittaa, että langenneisuus saa jonkinlaisen itsenäisen statuksen. Jumala ei tarkoittanut sitä, mutta siellä se nyt on ja toimii. Ja me sen osana. Eli se itsessään ei niinkään ole pimeä, kuin luterilainen teologia on siinä kohtaan pimeä - eli ei osaa eikä voi sanoa siitä mitään. Muuta kuin jotain tuollaista hyvin geneeristä, että “joo, siellä se on, ja langennut kans”.
Ero on siinä, että jotkut opiskelevat sanoja ja toiset merkityksiä.
Olisi tarkoitus puhua, jos joku kykenee, siitä, että millä tavalla se merkitys, jossa tämä tapahtuu, voidaan käsittää esittämälläni tavalla tai jollain toisella tavalla. Jos joku sanoo, että “eipäs kumoa, koska kyllä protestanttienkin mielestä maailma on luotu”, niin hän ei käsittänyt koko asiaa. Sitten voidaan kysyä, että miten se luotuisuus ilmenee heidän teologiassaan? “Siten, että sitä ei ainakaan kiistetä.” Eikö muulla tavalla? Eikö enempää? “No eeeei.”
Ei kukaan voi kiistää, että sinun vastauksesi minulle tässä ja muualla noudattavat jotain yleensä järkevän kuuloista ja arkikokemusta vastaavaa ajattelutapaa. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä sellaisen kanssa, jos yritetään ymmärtää jotain olemassaolon kokonaisuutta ja pitää sen eri vaiheet ja osat samaan aikaan suhteessa toisiinsa. Vastauksesi ovat sellaiseen hirvittävän epämääräisiä.
En puhu siitä, että voidaanko jostain sanoa, että se on vääristynyt tai langennut tai hyvä tai paha. Koska jossain merkityksessä kaikesta voi sanoa kaikenlaista. Puhun siitä, että kun jostain sanotaan, että se on vääristynyt tai langennut tai jotain, niin mitä sillä tarkoitetaan? Joten jos kirjoitan pitkään siitä, että missä merkityksessä jokin asia on jotain, niin menee täysin ohi asian sanoa, että onhan se jotain muutakin.