Miksi Jeesuksen täytyi kuolla? Mieti sitä! Oliko olemassa muuta keinoa Jumalalla syntisen ihmisen pelastamiseksi, mitä? Vielä emme elä näkemisessä emmekä paratiisissa!
Ei tietenkään ole.
”Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room 7:20)
Jos en tahdo jotakin tehdä, kyseessä ei ole tahallinen teko. Mutta tahallisista synneistä ei ole uhria vaan niistä tulee kuritus.
Vähän hassu kysymys. Jeesuksen täytyi kuolla JA nousta ylös. Mutta se ei riitä. Ihmisen on seurattava Jeesusta. Jumalan kuri rusikoi ihmistä. Ihminen on niin harvoin se osapuoli joka pyytää aanteeksi Luojaltaan. Jeesuksen taival päättyi ristille. Ristin kantaminen on juuri tätä. Ihminen kauhistuu Jumalaa. Ihminen odottaa Jumalaa. Ihmisen elämä näivettyy ja kuivuu kasaan odottaessaan (etsikää ensin taivasten valtakuntaa) Jumalaa. Ihminen tajuaa olevansa synti. Ahdas ovi on viimeinen puhdistus jossa ns. Kuluttavan tulen jäljiltä on enää jäljellä vain kiitos. Se on Luojallemme.
Tätä on Raamatullinen ristin kantaminen ja Jeesuksen seuraaminen. Mietippä miltä Jeesuksesta tuntui Emmauksen tiellä? Suorastaan hyvän tuuliselta. Ylösnousseen Jeesuksen sisäinen ilo on salaisuus joka ei aukea ihan heti. Mutta Jumalaa voikin etsiä. Jumalan etsiminen on oikeastaan Raamatun punainen lanka. Se on tie jossa menee ikä ja terveys. Mutta niin on vehnäjyvänkin kuoltava.
Jumalahan on kaikkivaltias. Hän varmasti pystyisi keksimään tuhat muutakin keinoa. Kaikkivaltiasta kun ei sido mitkään tai minkäänlaiset lainalaisuudet.
Mutta tämä keino oli sellainen hyvä.
Juu. Ja Raamattuahan nimenomaan kaikenlaiseen tilbehööriin ja nysväämiseen käytetään. Se on kai rentouttavaa.
Erikoinen asenne sinulla. Onneksi täällä voi blokata käyttäjiä, ettei tarvitse lukea höpöjä. 
Toinen meistä on “ulalla”, eli suon sen mahdollisuuden sinullekin.
Synti asuu lihassa ja sen väärästä/tarpeettomasta hoidosta Paavali kehottaa ei ainoastaan pysymään erossa vaan kuolettamaan, alistamaan ja masentamaan sitä, mikä kehotus kuuluu vain uskovalle koska hänessä elossa oleva Henki alistaa, kuolettaa ja hallitsee syntistä lihaamme. Jeesus sanoo, Joh.16:
33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
IJoh.5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
Uskova ei vaella ikäänkuin katselisi, että mihin päin se pallo pyörii, vaan valvoo ja seuraa Jeesuksen käskyjä, esimerkkiä. Tästä poikkeava lihan mieli ei ole syyllinen vaan uskovan valvomattomuus, eli ei rukoilla ennen kiusausta “Äläkä saata meitä kiusaukseen”, niinkuin esität lihan mieliteon olevan jotain mille emme mitään voi.
Hurskas tokaisusi on lyhyt, muttei oikeaan johdattava.
En pitemmällä vastineellani halua mutkistaa vaan selittää väärän tukintasi.
Mistä syystä vanhassa liitossa oli tahattomia syntejä, mutta ei sinun mielestäsi enää kristinuskossa? Oltiinko vanhassa liitossa ankarampia, kun myös tahaton nähtiin niin vakavana?
“Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta; hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit.” (Hepr. 9:7)
Ehkä siksi että Uudessa liitossa saa ajatella tahattomien syntiensä tulleen sovitetuksi ristillä kertakaikkisesti. Niistä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, varsinkaan jos ei ole edes koskaan tajunnut niitä tehneensä. Uuden liiton tyyliin ei kuulu tuskailla onko vahingossa huomaamattaan tehnyt syntiä. Sen sijaan silloin kun syntinsä Jumalan armosta huomaa, saa sekä uskoa sen sovitetuksi että voi Jumalan armosta oppia välttämään syntiä ja jos ei siihen syystä tai toisesta kykene, ainakin tahtoo syntinsä tunnustaa avoimesti Jumalalle.
2 tykkäystä
Tässä asiaan nähden avainasemassa on sana “agnoēma”, mikä vastaa suomen sanaa “tahaton”. Jos voi tarkistaa sanakirjasta, niin tämän sanan merkitys rajautuu ehdottomasti vain tietämättömyyteen tai ajattelemattomuuteen.
Tällasillakin erehdyksillä oli ja on vieläkin seuraamuksensa, mutta hengellisesti ne eivät edusta syntiä, Jumalasta erottavaa. Ihminen, uskova voi halutessaan erota Jumalasta ja jos hän jatkaa elämää tässä langenneessa tilassa vastaan tulee katumattomuuden vaikuttama paatumus, joka on tila, josta ei paluuta ole.
Olen vain älyllisesti tai järjen tasolla mukana, eikä minulla ole vakaumusta suuntaan eikä toiseen. En osaa ottaa kantaa sen valossa, mitä luulen kristinuskoa ymmärtäväni muuten kuin toteamalla, että mahdollisesti niin kuin kirjoitit. Vakavasti Uudessa testamentissakin tahattomiin “hairahduksiin” kuitenkin suhtaudutaan. Ne ovat uudessa liitossa kuitenkin edelleen syntejä eivätkä jonkin lievemmän nimikkeen ansaitsevia, niin kuin semajah oikein huomautti, ja jonka näkemyksen Luukkaan nimiin merkityn evankeliumin Jeesuskin ristillä ilmeisesti hyväksyi: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” (Luuk. 23:34) Tämä kohta antaa käsittääkseni implisiittisesti ymmärtää, että anteeksiantaminen on tässä (kuitenkin seurauksiltaan äärimmäisen vakavassa!) tilanteessa helpompaa tai mahdollista sen tähden, että väkivallan ja kärsimyksen aiheuttajat olivat tietämättömiä.
Jos jokin täysin tahaton on syntiä, eikä ihminen siksi ole sitä tietoisesti aiheuttanut, perisynnillä voi varmaan selittää asiaa. Ihminen on jollain mystisellä tavalla vastuussa itse siitä, että on perisyntinen, ja siksi voidaan puhua tahattomankin synnin kohdalla persoonallisesta synnistä. Miksi näet mikään synti voisi olla persoonatonta? Jos jokin synti olisi persoonatonta, se olisi kuin kohtaloa. Miksi sellainen tarvitsisi sovitusta ja minkäänlaista anteeksiantoa tai ansaitsisi edes synnin nimen? Eikö anteeksianto ole aina persoonalle?
Kirjasssa The New Linguistic And Exegetical Key To The Greek New Testament sanotaan sanaan liittyen: “The word refers to those sins committed inadvertently or in ignorance, unintentionally or through human frailty (Lev. 4:1f;5:17f).”
Noissa kolmannen Mooseksen kirjan kohdissa on kyse tahattomista synneistä, jotka edustavat syntiä, koska sitä sanaa käytetään eikä jotain lievempää ilmaisua. Ne edellyttävät syntiuhria. Ei mitään ei-vakavaa siis.
Miksi sait sellaisen käsityksen että mielestäni jokin synti on persoonatonta? Jos minä en tiedä tai ymmärrä jotain asiaa itsestäni, tekeekö se siitä asiasta persoonatonta?
Itse en kuluta aikaa miettimällä mitä mahdollisesti en ymmärrä itsestäni. Yritän tulla toimeen sen itseni kanssa jonka tiedän ja kohtuudella ymmärrän.
Olennaista Mooseksen kirjan tahattomissa synneissä on se että ne säännöllisesti sovitetaan, ei se että niitä on. Uudessa liitossa ne on todellakin sovitettu kertakaikkisesti, yhdellä kertaa. Ne eivät muutu enemmän sovitetuiksi vaikka kuinka niitä märehtisin. Olen itse melko käytännöllinen kristitty. En filosofoi omaa elämääni. Minulla on vakaumus ja olen suhteessa elävän Jumalan enkä filosofian kirjan kanssa. En kieriskele itsessäni, vaan on Jumala ja minä, suhde. Samoin kuin avioliitossa, se suhde ei rakennu sillä että käännyn itseeni vaan suhdetta rakentamalla.
Vuosien mittaan sitä kasvaa, ihmisenä ja kristittynä. Ymmärtää paremmin omia vikojaan ja kieroon kasvamisiaan, Pyhä Henki ei opeta kaikkia universumin salaisuuksia mutta opettaa sen mikä on tarpeen. Ne opetukset ovat joskus melko kauhistaviakin, sillä ihmisen ymmärtämisen sietokyvyllä on rajansa, silloin rukoilen Jumalalta viisautta toimia sen asian kanssa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää mitkä minun vahvuuteni ovat. Ne ovat se, mikä minua auttaa olemaan joka päivä itsestäni edes jollain lailla selvillä, eikä minun tietoisuuteni synneistäni. Minun synergiani Jumalan kanssa ei perustu kuitenkaan siihen että koko ajan pitäisi olla parempi vaan kysymykseni Jumalalle on, “Herra, miten sinä ja minä pärjäämme yhdessä, vaikka minä olenkin vain tällainen?” Sen kyselemistä kun olen vuodesta toiseen jatkanut, yhteiselo Jumalan kanssa on jatkunut, minun vioistani huolimatta. Ja se, että jatkan on minun vahvuuteni, tuli mitä tuli, tein mitä tein, ja tapahtui mitä tapahtui, en lakkaa juttelemasta Jumalalle eikä hän lakkaa juttelemasta minulle. Eikö se ole juuri sitä että pelastusta ei ansaita itse. En pysty ansaitsemaan sitä että Jumala juttelee takaisin ja että Jumala opettaa vähitellen ja tarpeen mukaan mikä on sitä syntiä mitä hän vihaa, mutta minua syntistä hän rakastaa. Sitä että joku rakastaa, ei voi ansaita.
Tässä kohtaa on hyvä käydä Ensimmäisessäkin Mooseksen kirjassa. Aatami ja Eeva olivat tehneet sen mitä Jumala oli kieltänyt, mutta kaikkivaltias Jumala siitä huolimatta tuli tavanomaiselle iltakävelylle Paratiisiin ja kutsui Aatamia. Se oli Aatami joka meni piiloon. Luonnollinen ihminen menee piiloon sössittyään asiat, Hengestä uudestisynnytetty tulee näkyville, seinille katsellen ja huppua syvemmälle päähän vetäen, mutta tulee kuitenkin. Se on minun tavoitteeni, että en mene piiloon vaan kysyn Jumalalta neuvoa. Tämän opin ensimmäistä vuottani uskossa eläessä, ripittäytymisen rutiinin kautta, ja olen kokenut että siihen kulminoituu minun vakaumukseni kristittynä, olla menemättä Jumalalta piiloon vaikka pelottaisi tai hävettäisi tai olisi hämmentynyt olo. Jumala tulee kyllä kävelylle kanssani, jos minä pysyn omalla paikallani, omana itsenäni, sellaisena kuin olen, mitään salaamatta, mitään tietoisuutta tai kasvua pakottamatta. Toisin kuin ihmisystävä, Jumala on siitä erilainen, että hän tietää minusta senkin mitä itse en tiedä. Muuten meidän suhteemme loppuisikin siihen että minä en pysty etenemään jollekin alueelle mitä en itsestäni ymmärrä, mutta Jumalalla ei ole rajoja sille syvyydelle mitä hän meidän suhteessamme näkee.
Minä ja minun syntini, nekin mitä en tiedä, on siis todellakin mitä suurimmassa määrin persoonallista, sillä minä en persoonattomasti pysty olemaan tekemisissä persoonallisen Jumalan kanssa.
1 tykkäys
Voisit joskus luopua tuosta besserwisserin roolista, kun sinulla ei kuitenkaan ole todellista kompetenssia hahmottaa kokonaisuuksia vaan ainoastaan helluntailiikkeessä omaksutut teologisesti, raamatullisesti ja hengellisesti kovin kapeat ja ahtaat maallikon näkemykset.
1 tykkäys
Minä pystyn käyttämään asiasta ajattelun työkaluna tätä Okan muotoilua vaikka se ei ihan koko totuutta ilmaisekaan. Parempi ehkä kuitenkin käytännön uskon elämässä ajatella näin kuin se toinen ääripää, tuskailla siitä että näkisi tahattomat syntinsä ja pääsisi jotenkin kilvoittelemaan niiden kanssa.
Tahattomat synnit on sovitettuja syntejä. Minulle riittää niistä se tieto että en edes itse tiedä missä kaikessa menee merkin ohi. Muuten niiden olemassaoloon jumiutuminen on yleensä merkityksetöntä, jos niitä ei kerran tiedä eikä ymmärrä.
Meinaatko, @Semajah, etteivät muut kuin teologit voi keskustella näistä asioista.
1 tykkäys
Luterilaisesta näkökulmasta puhut tässä kahdesta eri asiasta. Tahattomista synneistä ja synneistä joita ei tiedä tehneensä. Jälkimmäiseen pätee Tunnustuskirjojen sana
XI Rippi
Ripistä seurakuntamme opettavat,että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: “Erhetykset (Ps 19:13) kuka ymmärtää?”
VT:n aikaan Jumala itse vaati perustettavaksi turvakaupunkeja, joihin tahattomasti kuoleman aiheuttanut saattoi paeta kostoa. Kyseessä oli tahaton 5. käskyn rikkominen. Se oli sovitettava, kyseessä oli silti synti, mutta siitä ei tullut rangaista ankarimmalla tavalla.
Tunnustuskirjojen intentio tuossa Rippiä koskevassa osuudessa se, että ihmisen ei tarvitse jatkuvasti tuijottaa ja tehdä tiliä kaikesta tekemästään synnistä. Sellainen itseensä käpertyminen ei paranna asiaa yhtään. Se ei tarkoita sitä etteikö kyse olisi edelleenkin synneistä. Ne tulevat anteeksipyydetyiksi vaikkapa Isä meidän rukouksella.
Jos satutan jotakuta vahingossa, niin pyydän yleensä sitä anteeksi. Saan sen silloin myös Jumalalta anteeksi. Itseäni anteeksipyytämättömyys vaivaa enemmän kuin se että en muista pyytää kaikkea anteeksi.
Kreikan Ἀγνόημα voi viitata välinpitämättömyyteen, tietämättömyyteen, ymmärtämättömyyteen, käsityskyvyttömyyteen, tahattomuuteen. Tuon Heprealaiskirjeen kohdan kuvaus ei vastaa ihan 3. Moos kuvausta.
3 Moos 16: 34 Tätä määräystä teidän on ikuisesti noudatettava. Kerran vuodessa teidän on toimitettava israelilaisten kaikkien syntien sovitus.
Vs
Hepr 9:7 Mutta teltan toiseen huoneeseen menee ainoastaan ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa. Hänellä täytyy silloin olla mukanaan verta; hän tuo sitä sovittaakseen sekä omat syntinsä että kansan tahattomat synnit.
D
3 tykkäystä
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Edeläolevat ovat syöttöjäsi “suoraan lapaan” ja käsiteltävissä huumorin(kin) kautta.
Se ei ollut kommentti sinulle eikä kenellekään muulle, vaan omaa pohdintaani aiheesta.
1 tykkäys
Oletko sitä mieltä, että tuo ahdas portti ei ole Jeesus?
Olen havainnut, että teikäläisillä on suuria vaikeuksia puhua suoraan. Haluatte puhua kierrellen ja kaarrellen ja esitätte vihjailunne kielikuvin ja ehkäpä vertauksinkin, kuten Jeesus teki. Tosin Jeesus ei juurikaan vihjaillut, vaan hänellä oli pattia sanoa ihan suoraan päin naamaa, että helvettiin olette matkalla.
1 tykkäys
Synti oli Paavalille myös aktiivinen ja paha kosminen voima tai tyranni, joka orjuuttaa ihmisiä. Synti ei ole vain tekoja vaan valta, joka orjuuttaa ihmisiä. Tätä mieltä ovat käsittääkseni muutamat huomattavat nykyteologit, esim. David Bentley Hart ja Bart Ehrman. Tästä hyvänä havainnollistuksena Room. 7. luku. Pelastus ei ole vain syntien anteeksiantoa tai vapauttavan tuomion julistamista taivaan tuomioistuimella, vaan ennen kaikkea ihmisen vapauttamista häntä itseään suuremmasta vallasta.
Luterilaiset käsittääkseni tulkitsevat ihmistä orjuuttavan pahan voiman luvussa 7 perisynniksi. Se, mistä Paavali puhuu kohdassa 7:14-25, on todella syntiä, joka aiheuttaa syyllisyyttä, vaikka ihminen ei tietoisesti ja tahallaan sitä pahaa tee. Jos näin, niin silloin ihmisen täytyy jollain tavalla olla mielestäni vastuussa siitä, että on perisyntinen, vaikka ei ole valinnut tulla perisyntiseksi ennen syntymäänsä.
Jos taas ihminen on itseään suuremman jonkinlaisen kosmisen pahan, jonka alaiseksi hänet on myyty, orjuuttama, tulee vaikeaksi tai suorastaan mahdottomaksi nähdä tahatonta tekoa syyllisyyttä aiheuttavaksi persoonalliseksi synniksi.