Jeesus sanoi keitä varten ja miksi hän oli tullut maailmaan.
Mark.2:17:
"Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita,
vaan syntisiä ……”. Tästä ja vastaavasta Matteuksen evankeliumin kohdasta puuttuu ratkaiseva kehoitus : parannukseen (eis metanoia, kr.)
Kuitenkin Jeesus viimeisimpinä hetkinään maan päällä antoi käskyn, että nimenomaan parannusta on saarnattava, koska se on ainoa portti pelastukseen, Jeesus-tielle:
Lk.24:47 “… ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille”.
Uuden Liiton alettua, Pietari oli ensimmäinen, joka saarnasi parannuksesta:
Apt. 2:38, “Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Tuon saarnan kehoitusta noudatti 3000 piston sydämeensä saanneista ja he tekivät sen ilolla ja vapaaehtoisesti (asmenos, kr.).
Itse elän näiden samojen vuonna 33 alkaneitten helluntaisaarnojen keskellä.
Päädyin tähän alotukseen mm., kun luin otteita arkkipiispa Mäkisen saarnasta.:
“Vaikka ihminen on hyljännyt Jumalan, niin Jumala ei ole hyljännyt ihmistä.”
Vähän sen jälkeen, kun kuuntelin kristillistä kanavaa, sieltä tuli laulu, naisen laulamana, jossa toistui:
“Vaikka minä käänsin selkäni Sinulle, niin sinä otit ja suljit minut syliisi.”
Näissä kahdessa esimerkissä mennään vielä pitemmälle, kuin jättämällä parannuksen teko, kun siihen Jeesus meitä kutsuu.
Kumpikin esimerkki julistaa päinvastaista sanomaa, kuin Jeesus, Mark. 2:17.
Samoin, kun ihminen kääntää selkänsä Jumalalle, Hän “kunnioittaa” tätä asemaa, vaikka suunta on pois pelastuksesta, vastoin sitä, mitä Jumala ihmiselle haluaa.
Siksi on Apt. 2:38, "Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus (kr. metanoeo), ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Biblia 1776).
Jumalan sana Pietarin kautta oli, “tehkää parannus”, kääntykää puoleeni. Sitten jae 41, Biblia 1776 mukaan jatkaa: "Jotka siis mielellänsä (kr. asmenos) hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
Asmenos-sanan poisjättäminen seuraa samaa logiikkaa, kuin jätettäessä pois kutsu parannukseen.
Väitätkö siis, että Jumala voisi tässä elämässä hylätä ihmisen? Mun nähdäkseni sellaista ei tapahdu, koska Jeesus on tullut Jumalan hylkäämäksi meidän puolesta. Jos se ei jollekulle kelpaa, niin kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla Jumala sitten hylkää tämän ihmisen rangaistuksena synnistään, mutta tässä elämässä sellaista ei ole eikä tule. Jos olisi, niin silloin ei tällaisen ihmisen olisi edes mahdollista tehdä parannusta tai kääntyä Jumalan puoleen. Niihin kun tarvitaan Pyhän Hengen voimaa eli Jumalan vaikutusta, sitä, että Jumalan kutsu on edelleen voimassa ja Hän edelleen vetää ihmistä puoleensa.
Lapsi syntyy senkaltaiseksi, joiden on Taivasten Valtakunta, vt. Matt. 19:14. Hän on sitä kunnes tai jos hylkää tietoisesti Isän vedon Jeesuksen pelastettavaksi. Tämä hylkääminen on eri asia kuin vastustaminen, joka sekin johtaa hylkäämiseen ja johon Stefanus viittaa Apt. 7:51, “Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä-niinkuin teidän isänne, niin tekin.”
Seuraavaan Mooseksenkirjan kohtaan olen voinnut samaistua jo aivan lapsuudestani lähtien:
5. Moos.30:19, “Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.”
Jumala siis osoittaa jo heti alussa, että hän ottaa “syyntakeettoman”, lapsen, ikuisiin kirjauksiinsa. Jumala on luonnut ihmisen lähes Jumal’olennoksi ja siitä todistaa tuo ihmisen vapaa valinta- eli päätösvalta. Nämä kaksi asiaa todistaa Jumalan halusta pitää ihmistä sylissään, mutta myös Jumala on ilmoittanut omat “rajansa”, eli Hän kysyy: tahdotko?.
Jumalan arvostus ihmistä kohtaan ilmenee siinä, että Hän ehdottaa “valitse siis elämä” sekä “kuulet äänen takanasi, kääntyäkö oikealle vai vasemmalle”.
Jumala ei vihjaile, vaan haluaa johdattaa. Ihmiseen on laitettu tunto oikeasta ja väärästä.
Tästä kaikesta voi kieltäytyä ja vastustaa sitä, kääntää selkänsä. Jumalan “sylissä” ei ole ketään vastoin tahtoaan.