Marttyyrikirkon ystävät epäiltynä rahankeräysrikoksesta

Tietääkö kukaan tällaisesta mitään? Olen yhdistyksen perustaja Johan Candelinin nimeen joskus jossain törmännyt, mutta en tunne häntä tai yhdistystään sen enempää. Epäily vaikuttaa kuitenkin jossain määrin vakavalta, koska rahojen jäädyttäminen ei ole ihan pieni toimenpide.

Oikeus ei kovin helposti jäädytä varoja. Takana voi tietysti olla asiaa tuntematta veroviranomaiset ja heidän toimenpidepyyntö. Candelin viittaa kahden tuomarin lausuntoon omilla sivuillaan. Koska ja kuka nämä lausunnot on antanut ja minkä sisältöisiä ne ovat sitä ei kerrota. Kriisijohtamisessa yleensä kerrotaan heti ja avoimesti lähteet. Joten haiskahtaa…
Candelinilla on myös huomattava omaisuus, normaalilla palkoilla omaisuuden arvo ei nouse noin korkeaksi. Voi toki olla laillisestikin hankittu. Veronkierto+korkea omaisuus = ( tähän voi lisätä oman tuloksen tuosta kaavasta). Kaikki nämä ovat siis arvailuja ja mielikuvitusleikkiä.

Nämä kristilliset yhdistyksen ovat tässä viime vuosina kunnostautuneet asiantuntemattomuudella.

Jatkoa tähän tarinaan:

Yhdistyksen rahat pysyvät takavarikossa, poliisi tutkii asiaa.

Voiko tässä olla sellaista vipua, että yhdistys on halunnut toimia ilman keräyslupaa siksi, että sillä tavalla se voi käyttää rahoja vapaammin? Siis tarkoituksiin, joihin lahjoittajat eivät niitä välttämättä antaisi. Kun taas jos lupa olisi haettu, niin niiden epämääräinen käyttö olisi ollut itsessään rikos.

Se olisi vähän kuin valinta laittomasti saatu, laillisesti käytetty ja laillisesti saatu, laittomasti käytetty väliltä. Minusta kuitenkin merkittävää tai kertovaa on, että miehen henkilökohtaista omaisuutta on jäädytetty yhdistyksen omaisuuden lisäksi.

Laajemmin tuosta tulee ajatelleeksi, että jonkin geneerisen, hatusta vedetyn “kristillisen yhdistyksen” ei tarvitse kuin ottaa joku “hyvä teema” ja puhua siitä hirmuisesti siellä täällä. Sitten vain rahaa keräämään. Samaan aikaan yhdistyksen täytyy tietenkin toteuttaa “liikeideansa” mukaista toimintaa jonkin verran. Joku hyperkarismaattinen puhuja lahjoittaa jollekin lastenkodille jotain. Tai joku “rukousyhdistys” järjestää rukouskokouksia. Tai joku olevinaan etujärjestö pystyttää muistomerkkejä, joihin saa oman nimensä. Tai jakaa lahjoittajilleen komeita palkintoja, jotka jossain seurakunnan eteisen vitriinikaapissa lisäävät sekä seurakunnan että yhdistyksen uskottavuutta.

Periaatteessa pelkällä uskottavuuden tehtailullakin on varmaan joku elänyt.

Lasten, kissojen, veteraanien, vaikeasti sairaiden, köyhien ja sorrettujen avustus- ja rukousyhdistys tai jotain. Ja avustaminen ei tarvitse olla mitään vaikeaa tai aikaavievää, vaan joku voi keksiä, että se tarkoittaa tiedotustoimintaa.

Sanokaa vaan, että Candelinin yhdistys on oikeasti tehnyt jotain näkyvää ja hyödyllistä, jopa vaikeissa olosuhteissa, niin joudun miettimään jutun uusiksi.

Onhan noita, jotkut on antaneet peräti 2% kerätyistä varoista julistamaansa hyväntekeväisyystarkoitukseen.

Loput on menneet toiminnanjohtajan pariin mersuun ja asuntoon.

1 tykkäys

Vailla rahankeräyslupia toimiminen on varsinkin pienemmissä suomalaisissa yhdistyksissä aika yleistä. Isompia summia laajemmalta ihmisjoukolta kerättäessä monet yhdistykset kuitenkin päätyvät hankkimaan rahankeräysluvan, koska rahojen kerääminen laajemmalta lahjoittajajoukolta ilman rahankeräyslupaa on lain puitteissa toimien käytännössä aika hankalaa.

Varoja saa kerätä ilman rahankeräyslupiakin. Ilman rahankeräyslupaa ei saa kuitenkaan vedota yleisöön pyytäen lahjoituksia. Rahankeräyslupa tarvitaan lain mukaan, jos “yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa”. Jos yleisöön ei vedota, organisaatio voi vastaanottaa lahjoituksia ilman rahankeräyslupaakin. Esimerkiksi Suomen valtiolla ei ole rahankeräyslupaa (eikä rahankeräyslain mukaan edes mahdollisuutta sellaita hakea), minkä johdosta edes Suomen valtio ei saa mainostaa nettisivuillaan, että sillekin saa lahjoittaa rahaa. Jos joku yksityishenkilö pyytää, valtio antaa kyllä henkilökohtaisesti ohjeet siitä, miten sille voi lahjoituksia tehdä. Rahankeräyslupia vailla olevien yhdistysten pitäisi nykyään lain mukaan toimia vastaavasti yleisöön vetoamatta ja lahjoitustarpeistaan yleisölle itse markkinoimatta.

Suomen rahankeräyslaki koskee vain Suomen alueelle sijoittuneita toimijoita näiden Suomeen kohdistuvan rahankeräysten markkinoinnin osalta. Suomeen suunnattuja ja suomen kielellä toteutettuja rahankeräyksiä saa esimerkiksi Internetin kautta toteuttaa ilman Suomesta haettavia rahankeräyslupia, jos rahankeräys toteutetaan Suomen ulkopuolelta käsin, eikä rahankeräyksestä vastaa mikään Suomen alueelle sijoittunut toimija.

1 tykkäys