Olen tottunut syömään joka päivä niin herkullisia ruokia, että väkisinkin on noussut mieleeni, että syyllistynkö “mässäilyyn”, jota UT:ssa pidetään varsin paheksuttavana… Tekoäly hiukan selitti asiaa ja rauhoitti mieltäni:
Mässäykset
Uudessa testamentissa sana “mässäykset” ei tavallisesti tarkoita pelkkää liiallista syömistä, vaan laajemmin irstasta juhlimista, juopottelua, remuamista ja hillitöntä huvittelua. Taustalla on kreikan sana kōmos (κῶμος), joka viittasi alun perin humalaisten juhlakulkueisiin ja riehakkaisiin juominkeihin.
Sana esiintyy esimerkiksi:
Gal. 5:21: “juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset”
Room. 13:13: “ei mässäyksissä ja juomingeissa”
Piet. 4:3: “juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa”
Näissä yhteyksissä “mässäys” ei siis tarkoita ensisijaisesti ahmimista ruokapöydässä, vaan elämäntapaa, johon kuuluu humalahakuinen juhliminen, hillittömyys ja usein myös seksuaalinen irstailu.
Jos tarkastellaan sanaa puhtaasti nykyisen suomen kielen näkökulmasta, ehkä lähimmät vastineet olisivat:
remuaminen
riehakas juopottelu
irstas juhliminen
hillitön bilettäminen
Raamatun kirjoittajien mielessä painopiste näyttää olleen enemmän moraalisessa hillittömyydessä kuin itse syömisessä.
Hyvä ruoka on suuri nautinto ja varmaankin Jumalan lahjaa meille, jotka kiitoksella otamme sen vastaan.
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Olen miettinyt sitä itsekin. Herkuttelin juuri puoli pussia karkkia ja nyt olo on melko huono. Voiko mässäilyn käsitteen laajentaa esim. juoruilla mässäilyyn? Tai hillittömään puhelimen käyttöön?
Periaatteessa voi, mutta perinteisesti kyse on ollut ylensyönnistä. Siis syömisestä huvikseen ja ylenmäärin, mitä kyllä varmaan itse kukin silloin tällöin tekee länsimaisen hyvinvoinnin mahdollistaessa sen myös köyhemmille. Minusta siinä on itsessään jotain rietasta ja hillitöntä huvittelua vaikka siihen liittyisikään varsinaista irstautta, juopottelua ja remuamista.
Tänään oli keskustan marketissa irtokarkit tarjouksessa ja porukka lappoi niitä pusseihin niin suurella innolla että lattialle putoili karkkeja enemmän kuin yleensä. Siinä sitten tallottiin karkkien päälle ja täytettiin pusseja karkilla. Tuli tämä ketjun aloitus mieleen.
@Semajah, ei mässäys minun mielestäni liity siihen miten maistuvaa ruokaa syö, vaan siihen syökö sitä tarpeeseen ja sopivan määrän vai huvikseen ja ajanvietteekseen vaikka ei olisi edes nälkä. Tekoälyn kanssa olen vähän eri mieltä. Kyllä ylensyönnin merkit täyttyvät ilman remuamista ja irstailua. Karkit on kyllä hankala. Kuka niitä edes nälkäänsä syö. Toisaalta, kyllä ruuasta saa myös nauttia, joten karkkia saa tietenkin syödä sopivasti.
Herkkuihinhan on määritetty ravintoarvot per “annos” ja kuinka monta annosta pakkaus sisältää. Kuinkahan moni pysyy siinä annoksessa ja kuinka moni syö koko paketin kerralla? Miksei tehdä pienempää pakettia vai onko tarkoitus houkutella ylensyöntiin?
Vatsanpalvontahan on yksi pääsynneistä. Kyse on silloin siitä, että himo ravintoon ylittää toistuvasti ihmisen fyysiset, yksilölliset, tarpeet. Tällöinhän ihminen voi pahimmillaan palvoa luotua ( tässä tapauksessa ravintoa) enemmän kuin Luojaa.
Ikävintä on (jos kirkkoisiä on uskominen, ja tietenkin on), että vatsanpalvonta on portti haureuteen.
Mutta ei hätiä mitiä! Kirkollahan on lääke tähänkin. Paasto.Sen yhtenä tavoitteena on vapauttaa ihminen aineen orjuudesta kohti Jumalaa, rukousta ja lähimmäisenrakkautta.
Tämä on hankala aihe, eikä luterilaisessa kirkossa oikein opeteta tästä mitään. Yletön ylensyöminen on tietysti epäterveellistä, mutta nykyisessä yhteiskunnassa on harvemmin varsinaisesti keneltäkään pois. Maailman nälkäänäkevien ruokapula kun ei johdu siitä, että täällä joku syö liikaa, eikä korjaudu sillä, että täällä joku syö vähemmän. Syömisen ja muun synninteon yhteyskin vaikuttaa menevän lähinnä toiseen suuntaan: nälkäkiukkuisena palaa pinna lähimmäisiin, kun taas liiasta syömisestä seuraa lähinnä lounaskooma, jolloin ei ihmeemmin syntiä ehdi tekemään. (Mistä ihmeestä ne kirkkoisät on keksineet tuon haureuteen johtamisen? Ei ole seksi ensimmäisenä mielessä kun on syönyt liikaa.) Ylensyöminen siis vaikuttaisi olevan asia, jolla tekee haittaa lähinnä itselleen jos jollekin. Satunnaisena ei itselleenkään. No okei, jos töissä syö hirveään ähkyyn niin voi tulla haittaa työnantajalle…
Olen samaa mieltä. Ylensyöminen koetaan viattomaksi pikku paheeksi, mutta se totuttaa salakavalasti antamaan periksi mielihaluilleen. Kun on muodostanut tavan antaa usein periksi mielihaluilleen sen tekee helpommin myös muunlaisten mielihalujen yhteydessä.