Olen kuitenkin ymmärtänyt että kaikki USA:n itäiset ortodoksit olisivat ennen ensimmäistä maailmansotaa olleet Venäjän kirkon Pohjois-Amerikan hiippakunnan alaisina, ja että esimerkiksi kreikkalaiset, serbialaiset yms. seurakunnat erottuivat omien organisaatioidensa alaisiksi vasta 1920-luvulta alkaen, kun Venäjän vallankumous katkaisi yhteydet Moskovaan tai teki niistä poliittisesti epäilyttäviä. (Samalla ja vastaavista syistä myös venäläistaustaiset ortodoksit jakautuivat useampaan ryhmään.)
_At this time all Orthodox Christians in North America were united under the omophorion (Church authority and protection) of the Patriarch of Moscow, through the Russian Church’s North American diocese. The unity was not merely theoretical, but was a reality, since there was then no other diocese on the continent. Under the aegis of this diocese, which at the turn of the 20th century was ruled by Bishop (and future Patriarch) Tikhon, Orthodox Christians of various ethnic backgrounds were ministered to, both non-Russian and Russian
Toki monet eri ortodoksisten kirkkojen suhteisiin liittyvät kysymykset näyttävät olevan netissä aika kiisteltyjä.
Amerikan ortodoksinen kirkko OCA ei ole siirtolaiskirkko alun perin, vaan se on syntynyt venäläisen lähetystyön tuloksena Alaskassa. Valamon luostarista lähti 7 munkkia 1700-luvun lopussa lähetystyöhön Alaskaan. Muut munkit kuolivat pian, mutta vanhus Herman (P. Herman Alaskalainen) jäi tekemään lähetystyötä Alaskan eskimoiden ja intiaanien keskuuteen. Alaska kuului 1860-luvulle asti Venäjälle, kunnes Aleksanteri II myi sen Yhdysvalloille. Moskovan patriarkka on myöntänyt OCA:lle autokefalian, mutta Konstantinopoli ei tunnusta sitä. Konstantinopoli väittää, että kaikki diasporassa olevat eli läntisissä ei-ortodoksisissa maissa toimivat ortodoksiset kirkot kuuluvat sen hallintaan.
Minusta hänen pyhyytensä on aivan oikeassa tässä asiassa. En pidä mitenkään mahdollisena, että mikään uusi alue voisi saada esim. autonomista aluetta ilman että ekum. patriarkaatti sen tunnustaa ja myöntää.
Autonomia ja autokefalia saadaan siltä kirkolta, johon on kuuluttu. Suomen ortodoksiselle kirkolle autonomian myönsi Moskovan patriarkka Tiihon. Konstantinopolin patriarkka vahvisti sen myöhemmin. Tämä on normaalikäytäntö.
Amerikan tilanteessa hiertää se, että siellä on myös kreikkalaisortodoksinen hiippakunta (siirtolaiskirkko), joka Konstantinopin byrokraatien mielestä on oikea Amerikan ortodoksinen kirkko. OCA on englanninkielinen, Alaskassa se käyttää osittain myös alkuperäisasukkaiden kieliä. Siihen kuuluu siirtolaisista mm venäläisiä ja serbialaisia. OCAan on yhdistynyt nykyisin myös ROCOR (the Russian Orthodox Church Outside of Russia) venäläisten emigranttien pakolaiskirkko. Kreikkalaisessa Konstantinopolin alaisessa amerikkalaisessa hiippakunnassa yritetään pitää yllä kreikan kieltä ja kulttuuria. Syy olla myöntämättä OCA:lle autokefaliaa on puhtaasti fyletistinen.
Meillä ei ole universaaleja hiippakuntia. Olikohan P. Gregorios Dialogos, joka sanoi universaalin piispan asemaa tavoittelevaa antikristuksen edelläkävijäksi.
@Mauriina ROCOR on Moskovan patriarkaatin eikä OCAn osa.
Linkitin tämän jo edelliselle foorumille, mutta se keskustelu on ehkä jo unohtunut. Joten mitä mieltä olet tästä Bursan metropoliitta Elpidoforoksen kirjoituksesta? Linkki on englanninkieliseen tekstiin ekum. patriarkaatin sivuilla. Teksti on pdf-tiedoston muodossa.
MP Ilarion itänaapurista kirjoitti tuohon sitten vastineen, jossa hän ilmaisi erimielisyytensä mutta muistaakseni hänellä ei ollut oikein mitään kunnollisia argumentteja MP Elpidoforoksen argumentteja vastaan. Minusta MP Elpidoforoksen kirjoitus on oivallinen.
ROCOR eli pakolaiskirkko toimii monessa maassa. Alunperin se toimi Euroopassa. Se on jyrkän vanhakalendaristinen. Amerikan tilanne on hyvin sekava, mutta toivottavaa olsi, että siellä kaikki ortodoksiset kirkot yhdistyisivät.
Muistelen haukkuneeni tuotakin artikkelia, mutta pitää vilkaista uudestaan. Voi kyllä mennä vapun jälkeen, kun suunnittelen olevani viikonlopun ankarassa kännissä.
Minusta tuntuu, että Amerikassa on kaikkien uskontokuntien tilanne sekava. Kun se maa on historiallisesti sellainen kansojen ja kulttuurien konglomeraatti, niin joka ainoaa uskoa löytyy niin monissa eri tulkinta- ja perinnetraditioissa. Ihan sama tilanne on siellä juutalaisilla, “missä on kaksi juutalaista siellä on kolme mielipidettä”.
Unohdin koko asian. Pahoittelut. Vapunkin osalta tuli lupaus petettyä, kun en ollut kauhean ankarassa kännissä. Pahoittelut tältäkin osin.
Nopeasti luettuna minusta asiakirjassa selostettu Moskovan patriarkaatin kanta on juuri se, mitä ihan kaikkialla on puhuttu ortodoksisesta kirkko-opista. Primaatin lähde on synodi ja diptyykin arvojärjestyksen lähde on synodi. Vetoaminen kolminaisuuden sisäiseen primaattiin on pöljää. Kirkko on Kristuksen ruumis eikä Kristus.
Kommentoit vähän “ohisektoriin” ja jätät olennaisimman huomiotta, siis artikkelin loppuosan, mutta what ever. Kysehän on siis keskinäisestä arvojärjestyksestä ja siitä, millä perusteilla Konstantinopolin patriarkka on ensimmäinen vertaistensa joukossa, sekä siitä, että mihin tuon “vertaisuuden” rajat ulottuvat jne.
Ja juuri juuri noin kysymyksiin kommentoinkin. Kukaan ei sinänsä kiistä Konstantinopolin patriarkaatin primaattia, mutta primaatin määritelmästä ollaan eri mieltä. Konstantinopolista ymmärtääkseni esitetään, että Konstantinopolilla olisi joitakin yli paikalliskirkkorajojen meneviä valtaoikeuksia, koska primaatti. Tämä on pöljä ajatus ja metropoliitan perustelut artikkelissa ovat pöljiä.
Eivätpä ne pöljiksi muutu vain väittämällä niitä pöljiksi. Sitäpaitsi ne ovat sinunkin patriarkaattisi näkemyksiä. Pöljää on lähinnä se, jos asettuu oman patriarkaatin virallisilla sivuilla esitettyjä näkemyksiä vastaan ja haukkuu niitä pöljiksi vaikka ei a) anna itse mitään argumentteja, ja b) ei ole siinä asemassa, että olisi siihen sen enempää kykyä kuin velvollisuutta.
Moskovan patriarkaatin vallanhalu hajottaa ortodoksista maailmaa enemmän kuin mikään. Siksi on annettava täysi tuki omalle patriarkallemme ja hänen uutteralle työlle kanonisen lain ja järjestyksen takaamisen puolesta.
Olen junassa. Yritän käydä läpi esitettyjä argumentteja myöhemmin, vaikkakin pidän artikkelissa esitettyjä perusteluja lähinnä anekdotaalisina.
Sinänsä en pane kovin paljoa kirkkopolitiikalle. Ihan sama mikä patriarkaatti. Jos yksi piispa sanoo yhtä ja toinen toista, niiin en näe mitään syytä puolustaa lähtökohtaisesti kumpaakaan vaan katsoa näkemyksen sisältöä. Vallanhalusta syyttäisin lähinnä sitä patriarkaattia, joka haluaa nousta toisten patriatkaattien yläpuolelle ja alueille. Jota Konstantinopoli kovasti yrittää.
