“The Alphabet of Ben-Siran” / Kabbalan mukaan ensimmäinen nainen ja Aadamin ensimmäinen vaimo oli Lilith (”mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” (1 Moos. 1:27)), ja vasta tämän kieltäydyttyä pitämästä Aadamia herrana Jumala loi korvikkeeksi Aadamin kylkiluusta Eevan.
Myös Gensis (B’reshith) Rabbah tuntee tarinan;
Note to myself;
"Käyttäytyminen naisia kohtaan.
Älä ole luulevainen vaimollesi, joka sylissäsi on, ettet antaisi hänelle huonoa opetusta omaa itseäsi vastaan.
Älä antaudu vaimolle siten, että hän nousee sinun valtaasi vastaan.
Älä seurustele kevytmielisen naisen kanssa, ettet lankeaisi hänen pauloihinsa.
Älä oleskele soittajanaisen parissa, ettei hän kietoisi sinua vehkeillänsä.
Älä lähentele neitsyttä, ettet joutuisi sakkoihin ja vahinkoon hänen tähtensä.
Älä kurkistele ympärillesi kaupungin kaduilla, äläkä harhaile sen yksinäisillä paikoilla
Käännä silmäsi pois kaunismuotoisesta naisesta äläkä lähentele vierasta kaunotarta. Naisen kauneus on eksyttänyt monet, ja siitä syttyy rakkaus kuin tuli.
Naidun vaimon kanssa älä laisinkaan istu yhdessä, äläkä kemuile hänen kanssaan viinin ääressä, ettei sielusi taipuisi hänen puoleensa ja ettet kiihkossasi syöksyisi turmioon."
Kohdat 1 ja 2: ei ole vaimoa.
Kohta 3: Nykyään asiat ymmärretään paremmin - ideana on, että se kevytmielinen nainen lankeaa itseen eikä päinvastoin.
Kohta 4: Todellakin hengailen “soittajanaisten” kanssa! Mutta muusikkoa tai muuta esiintyvää taiteilijaa ei kannata vaimoksi ottaa, kun nehän ovat aina viikonloppuisin keikalla. Mitä iloa naisesta on, jos se ei ole kotona pussailtavana & puristeltavana viikonloppuisin?
Kohta 5: Neitsyys menetetään niin nuorena, että eipä tuosta taida olla pelkoa. Ja vaikka jostain neitsyen löytäisikin, niin eihän siitä neitsyyden menetyksestä nyt sakkoa joudu maksamaan. Ohje on siis täysin aiheeton.
Kohta 6: Kun ei ole omaisuutta, niin perinnön hävittämisestä ei ole pelkoa. Portot yleensä tekevät selväksi, että ovat porttoja. Yökerhoissa näitä joskus on tullut vastaan, mutta muuten sekaantumisen vaaraa ei yleensä ole.
Kohta 7: On tullut istuttua ja kemuttua viinin ääressä naitujen naisten kanssa. Sielu on varmasti taipunut suuntaan jos toiseen, mutta turmiolta on silti vältytty. Ei tämäkään nyt kovin oleellinen ohje ole, jos uusioperhekuviot eivät kiinnosta.
Kokonaisuutena arvioiden nuo ovat aika 1/5 ohjeet. Ei juutalaisista ole neuvojiksi.
Jos tulkitsin oikein, niin alkuaankin väite tämän yhden jakeen kannalta ei pohjaudu alkutekstiin vaan suomennoksessa syntyvään mahdolliseen kaksitulkintaisuuteen. (Toki kokonaiskuvassa on joka tapauksessa mm. kielto miehelle käyttää “naisten tamineita” ja päinvastoin, mikä olisi mielekäs jos ei olisi selviä sukupuolia.)
Vaihdetaan UT:n puolelle. Galatalaiskirje ja “Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” tuntuu selvältä jo käännöksessä, jos ei pätkäise palasta kuten joissakin lainauksissa tehdään.
Onko tällä muuta merkitystä nyt kuin joku shokkiarvo? Tai se, että tässä onkin kaksi kilpailevaa tarinaa, joista saa uskoa kumman tahansa? Vai onko joku vakavissaan päätellyt, että mitä kaikkea muuta tuosta seuraisi?
Tässä ei ole kyse mistään yhdestä naisesta. Vaan Lilithillä on myyttinen merkitys. Tarkoittaa sitä, että myytit ovat asioita, jotka selittävät asioiden merkityksiä tai nykyisiä olemuksia niiden väitetyn alkuperän avulla. Myytin ei tarvitse olla tosi tai epätosi, siis kirjaimellisessa tai historiallisessa merkityksessä, eikä se ole oikeastaan edes relevanttia, kunhan se käsitys asioiden nykyisestä merkityksestä, minkä siitä saa, on todellisuutta vastaava.
Minulle kelpaa hyvin se, että Genesis käsitetään myyttinä. Koska jos sitä verrataan teoriaan evoluutiosta, niin silläkin on käytännössä myyttinen merkitys. Ainoa ongelma tulee siitä, jos aletaan ajatella, että toinen on “vain myytti” ja toinen on “tieteellistä tietoa”. Ihminen tuhoaa oman ymmärryksensä sillä, että alkaa 1) pitää myyttiä tieteellisenä tietona (ja tarkoitan tällä enemmän evoluutiota kuin Genesistä) tai 2) luulee, että myytti on pelkästään epätosi tai pelkästään tieteellisen tiedon vastakohta. Tämä johtuu siitä, että ihminen saa ymmärryksensä asioiden merkityksestä myytteinä eikä tieteellisenä tietona.
Eli mitä Lilith kertoisi silloin sukupuolista ja ihmisyydestä? Tai mitä ne, jotka koko hahmon ovat keksineet, ovat tahtoneet laittaa sen edustamaan? Syntyykö siitä edes mitään yhtenäistä kertomusta?
Lillithin myytin varsinainen opetus löytyy ehkä aiemmin lainatusta Jeesus Siirakin (Ben Sira) apokryfista, “Ben Siran aakkoset” on koosteena paljon myöhempää perua, mutta kasattu alkuperäisen Ben Siran innoittamana.
Yhtymäkohtia kirjoissa on, ja koiraseläjälle oleellinen on tuo opetus käyttätymisestä naisia kohtaan, joka toki kantaa edelleen, vaikka ei Timo_k:n kohdalla ehkä pädekään…
Vähemmän syvä opetus voisi olla vaikka siinä, että ennen parisuhdetta kannattaa selvittää potentiaalisen kumppanin mieltymyksiä muutenkin kuin ruoan suhteen.
Feministien suosiossa Lillith jostain syystä nykyisin on.
"Hän loi naisen Aatamille maasta, kuten Hän oli luonut Aatamin itsensä, ja nimesi naisen Lilithiksi. Aatami ja Lilith alkoivat riidellä. nainen sanoi: “En halua maata sinun allasi, vaan ainoastaan päällä. Sinua varten on alempi sija, koska minun kuuluu olla päällä.” Lilith jatkoi: “Me olemme tasa-arvoisia, koska meidät molemmat on luotu maasta.” Mutta he eivät kuunnelleet toisiaan.
Kun Lilith oli sanonut tämän, hän ilmaisi Lausumattoman Nimen, ja lensi pois ilman halki. Aatami jäi rukoilemaan Luojaansa: “Universumin Hallitsija!”, hän sanoi, “Nainen jonka annoit minulle karkasi. Tämän kerran, oi Pyhyys, siunattu olkoon Hän, lähetä kolme enkeliäsi tuomaan hänet takaisin.” (Ben-Siran kertomus)
Nykyinen todellinen metamyytti on jatkuva aineellinen kasvu, johon taas en puolestani itse usko. 5-vuotias ymmärtää asian hyvin, kun on puhaltanut pari ilmapalloa rikki, mutta jossain vaiheessa asia unohtuu ja siirrytään välttämiskäyttäytymiseen; kivaan vaikka väkisin, kauhistumaan digitaalisesti, väärinymmärtämään dystopiafantasioita tai olemaan hyvin, hyvin huolissaan asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa ja vaikutetaan niihin kirjoittamalla verkossa, että naapuri ei halua vaikuttaa. Lillith on luonut nahkansa ja myytti muuttunut modernimmaksi.
Lillith ei sinänsä ehkä ole vaaraksi koko luomakunnalle, nykyinen jatkuvan aineellisen kasvun myytti taas on. Itse asiassa rajattomasti voi kasvaa vain informaatio, jonka määrä kaksinkertaistuu kahdella jaettaessa. Kasvu taas ei tee eroa toden ja harhan sen enempää kuin informaation ja disinformaation välillä, jälkimmäinen vain on usein miellyttävämpi uskoa, kun se muotoillaan oikein.
Carl Jung näki Lilithin arkkityyppinä (kuten hän näki kaiken muunkin) ja animana eli naisellisuutena maskuliinisuudessa. Lilith siis edustaa Jungin mukaan kaikissa miehissä olevaa naisellisuutta. Löytyy sellaisiakin väitteitä, joiden mukaan Aatami olisi alun perin ollut kaksineuvoinen siten, että selkäpuoli olisi ollut naisen (Lilith) ja kasvopuoli miehen (Aatami), mutta tämä teki liikkumisen vaikeaksi Eedenissä ja siksi Jumala joutui erottamaan nämä kaksi. Lilithistä on siis moneksi, kunkin tarpeen mukaan.
En ota kantaa siihen, mikä on ollut Lillithin vaikutus patriarkaalisuuteen / patrilineaarisuuteen. Paavo Väyrynen kuitenkin oli tunnetusti lukumiehenä presidentinvaaleissa sitä mieltä, että talossa on oltava isäntä ja tällä taas on emäntä. Jykevän lausuman kohde oli äänestäjien ohella Pekka Haavisto.
Koska ihmismielessä on voimakas pyrkimys mielihyvän säilyttämiseen, ihminen tulee alttiiksi viesteille, jotka tarjoavat hänelle todellisuudesta sellaisen kuvan, joka ylläpitää mielihyvää jopa totuuden kustannuksella.
[Jacques Ellulin] mukaan modernin ihmisen on niin vaikea kohdata todellisuus, että hän reagoi valitsemalla jomman kumman kahdesta vaihtoehtoisesta lähestymistavasta.
Todellisuus pyritään peittämään pois näkyvistä tai se pyritään esittämään miellyttävämmässä valossa, niin että se vaikuttaa vähemmän karulta. Tällöin turvaudutaan myytteihin, toiveajatteluun, tulevaisuuden kaunisteluun jne.
Todellisuus pyritään esittämään niin liioitellun pelottavassa muodossa, että ihminen luonnostaan tajuaa, ettei tämä kuvaus tavoita totuutta. Todellisuus pelottaa ja järkyttää ihmistä niin paljon, että hän pyrkii välttämään sen näkemistä hankkimalla itselleen suuren määrän mielikuvia katastrofeista ja onnettomuuksista. Niinpä elokuvat, televisio ja romaanit kuvaavat meille maailman paljon kauheampana kuin se todellisuudessa on. Ydinkatastrofi tuhoaa koko maapallon. Meteori aiheuttaa hyökyaallon, joka tuhoaa kokonaisia mantereita. Valtameressä on hirviöitä, jotka nousevat tuhoamaan kaiken elävän. Kaupungit ovat täynnä mekaanisia automaatteja ja robotit ohjaavat koko universumia. Ihmisten moraalinen turmelus menee pitemmälle, kuin mitä historiassa on koskaan tunnettu. Ja niin edelleen. Kun ihminen tulee ulos elokuvateatterista, hän voi huokaista helpotuksesta: “Elämä ei olekaan tuollaista, aurinko paistaa, ihmiset kävelevät rauhassa kadulla, lapset leikkivät iloisina.” Ihminen pakenee todellisuuden kauhistuttavuutta tekemällä sen vielä kauhistuttavammaksi.
Apokryfinen “Syyrakki” oli muinoin Suomessakin varsin luettu, ja sitä suositeltiin etenkin avioon aikoville.
The purposes of this paper are (1) to outline the early Jewish traditions concerning Lilith so as to provide the backdrop for (2) the reconstruction of the main elements of her image in the Alphabet of Ben Sira [ABS] which contains the most elaborate variant of the Lilith-myth. The latter in turn will be (3) confronted with the early rabbinic traditions concerning Eve so as (4) to present the role of Lilith in unburdening Eve of her problematic past on the one hand and (5) to acknowledge the role of Eve in elevating Lilith to the position of the “prototypical” Jewish femme fatale. The conclusions are that (1) the image of Lilith in the ABS draws from the traditions arose around Eve in the early rabbinic literature; (2) the main difference lies in the fact that Lilith is portrayed as far more defined and unambiguous; (3) one of the functions of Lilith in the ABS is to promote the positive image of Eve.
Hildegard Bingeniläisen ajattelu kulki ehkä jollain tapaa samansuuntaisesti; tämän kerrotaan todenneen jokseenkin että ”nainen voi olla miehestä tehty, mutta miestä ei voi tehdä ilman naista”.
[Jo Ann McNamara: Sisters in arms: Catholic nuns through two millennia, s. 237]
When God looked upon the human countenance, God was exceedingly pleased. For had not God created humanity according to the divine image and likeness? Human beings were to announce all God’s wondrous works by means of their tongues that were endowed with reason. For humanity is God’s complete work…
But the human species still needed a support that was a match for it. So God gave the first man a helper in the form of woman, who was man’s mirror image, and in her the whole human race was present in a latent way. God did this with manifold creative power, just as God had produced in great power the first man.
Man and woman are in this way so involved with each other that one of them is the work of the other. Without woman, man could not be called man; without man, woman could not be named woman. Thus woman is the work of man, while man is a sight full of consolation for woman. Neither of them could henceforth live without the other. Man is in this connection an indication of the Godhead while woman is an indication of the humanity of God’s Son.
And thus the human species sits on the judgment seat of the world. It rules over all creation.
Naapurini Jorman (ilmeisesti lut.) mielestä “nainen on nainen ja mies on mies ja ne yhteen soppii”.
Toki, tässä hän ei vedonnut Raamattuun, kirkkoisiin, ekumeenisten kirkolliskokouksien päätöksiin. Tai edes luterilaisiin tunnistuskirjoihin vaan hän alkoi keuhkoahtauma-äänellään laulamaan, mukailemaan pointiaan Olavi Virran, Tapio Rautavaaran, George Otsin ja lukuisten vastaavien artistien iskelmien turvin, joita tuskin kovin monet meistä enään tuntevat.
Tulin näieesti siis myös vakuutetuksi, että kahdesta lähdetään.
Alkutekstissä on sanaleikki KR92 mukaan. Eli nainen on luomiskertomuksessa miehetär. Uskaltaako tuosta miehetär sanasta tehdä teologiaa? Ei ehkä kuitenkaan. Mutta kai naisessa siis on jotain samaa kuin miehessä. Ja kääntäen miehessä on jotain samaa kuin naisessa. Jumalan kuva ja Jumalan “kuvatar”. Enemmistö kai on sitä mieltä, että armeija sopii paremmin miehelle. Onko siis tasa-arvon loukkaamista, jos seurakunnan johtajuuden uskoo paremmin soveltuvan miehelle? Tai jos uskoo poliisin työn soveltuvan paremmin miehelle?
Kyseessä on kääntäjän kömpelö yritys kääntää suomeksi heprealainen sanaleikki. Hepreaksi mies on ish, nainen taas isha. Sanaleikki kääntyy hyvin englanniksi, jossa on vastaavasti man ja woman, mutta suomeksi se ei käänny.
Raamattu vakuuttaa, että mies oli ensin, mutta biologinen tosiasia on se, että nainen on ihmisen perusmuoto. Kaikki sikiöt ovat ensin tyttöjä, kunnes jotkut alkavat y-kromosomin vaikutuksesta miehistyä. Jäänteenä tästä alkunaisellisuudesta ovat miehen nisät.
Raamatussa on kuten tunnettua kaksi luomiskertomusta. Ensimmäisen luomiskertomuksen lopusta on tuo otsikkomme sitaatti. I luomiskertomuksen mukaan mies ja nainen luotiin yhtäaikaa, toisen mukaan Aadam luotiin ensin ja sitten Eeva hänen kylkiluustaan. Tuo ish - isha sanaleikki on toisesta luomiskertomuksesta.
Minä taas muistan kuulleeni juuri päinvastoin, että kaikki ovat ensin poikia ja muuttuvat sitten tytöiksi. Joku teologi jopa selitti sen niin, että Jumala loi ensin Adamin ja sitten Eevan. Mutta ihan sama minulle, sukupuolia on kaksi enkä koe, että kumpikaan olisi toista parempi vaan että ne täydentävät toisiaan.
Mutta tässä pitää ottaa huomioon erot termien syntynyt - syntymätön sekä luotu - luomaton välillä. Pyhä Johannes Damaskolainen selittää tätä Ortodoksisen uskon tarkka esitys IV:ssä. Aatami oli luotu ja syntymätön, kun taas me muut olemme syntyneitä. Damaskolaisen mukaan syntyminen ei siis ole ihmisen luontoon (fysis) kuuluva asia, vaan se sijoittuu persoonan (hypostaasi) alueelle. Aatamilla oli meidän kanssamme yhteinen ihmisluonto, vaikka hän ei ollutkaan syntynyt vaan luotu. Damaskolainen muistuttaa, että kaikista olennoista ensimmäiset olivat syntymättömiä, koska ne olivat luotuja eivätkä siten “syntyneet kaltaisistaan”. Olemaan tuleminen on luomista, kun taas kaltaisesta syntyminen on hypostaasin esiintulemista. Näin Damaskolainen perustelee sitä, että syntyminen ei koske luontoa vaan persoonaa. Ne biologiset tosiasiat, jotka pätevät hypostaasin tasolla kaikkiin myöhempiin ihmisiin Aatamin jälkeen, eivät päde Aatamiin, joka ei syntynyt. Silti hän jakoi saman luonnon kuin kaikki muut ihmiset. Meidän ei siis tarvitse olettaa, että jakaakseen kanssamme yhteisen ihmisluonnon, Aataminkin olisi pitänyt syntyä samalla tavalla kuin me.
Lueskelin jokin aika sitten apokryfistä koptilaista Tuomaan evankeliumia. Siinä oleva jae huvitti omituisesti:
Simon Pietari sanoi heille, että lähteköön Maria joukostamme, sillä naiset eivät ole elämän arvoisia. Jeesus sanoi, että katso, minä johdan häntä, niin että teen hänet mieheksi, että hänkin tulisi eläväksi hengeksi, joka muistuttaa teitä miehiä, sillä jokainen nainen, joka tekee itsensä mieheksi, pääsee taivasten valtakuntaan. (jae 114)
Kävi mielessä, että kas kun sateenkaariväki ei ole vielä tuota kohtaa huomannut ja ottanut sukupuolenvaihtoyritysoperaatioihin ryhtyneiden transujen teologiseksi perustaksi.
Kiinnostaisi kyllä tietää, miten koptien kommentaareissa tulkitaan kyseistä jaetta. Ehkä jotenkin niin, että “mieheys” ei tuossa tarkoita sukupuolta, vaan Jumalan tahdon mukaista ihmistä, joka toimii ihmisen luonnon mukaisesti - eli niin kuin Jumala tahtoo. Ehkä ajatus on, että nainen tulee mieheksi, jos hän kilvoittelulla kuolettaa maalliset “naiselliset” käyttäytymismallinsa ja omaksuu Jumalan tahdon mukaisen ihmisen ajattelu- ja toimintamallit, jolloin hänestä tulee “perusihminen”.
Tuomaan evankeliumi on koptinkielinen, mutta tuskin varsinaisesti koptilainen missään sanan uskonnollisessa merkityksessä. Sehän oli Egyptissä täysin tuntematon ennen löytymistään Nag Hammadin luolasta v 1945. Jo Eusebius Kesarealainen nimitti sitä hereetikkojen sepitelmäksi. Evankeliumia on pidetty jonkin proto-gnostilaisen ryhmän kirjoittamana. Gnostilaisuuteen kuuluu voimakas ruumis-sielu -dikotomia ja ajatus siitä, että ruumiillinen ja aineellinen on merkityksetöntä. Siihen sopii hyvin yllämainittu sitaattikin.
