"Mieheksi ja naiseksi"

“Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

Tätä on ainakin jossain tulkittu s.e. jokaisessa on sekä miestä että naista. Se onkin suomenkielisen tekstin perusteella mahdollinen tulkinta (jos siis tutkitaan vain tätä virkettä). Onko alkukielisestä kohdasta useampia erilaisia säilyneitä versioita, vai vain yksi? Jos yksi, mitä se olisi sana sanalta käännettynä?

2 tykkäystä

En tunne alkukieltä, mutta olen sitä mieltä, että mies on mies, vaikka voissa paistaisi ja samoin nainen on nainen. En nyt puhu siitä erittäin pienestä määrästä ihmisiä, joiden sukupuolta ei pystytä määrittämään.

Miehellä on enimmäkseen mieshormonia ja naisella enimmäkseen naishormonia. Molemmilla silti on myös jonkun verran vastakkaisen sukupuolen hormonia, mutta se ei silti muuta heidän omaa sukupuoltaan toiseksi.

Toisilla saattaa olla hormoneita eri suhteessa, mutta se vain todistaa, että me olemme erilaisia. Meidän täytyy olla erilaisia, jotta hommat hoituvat täällä maailmassa.

Tästä löytyy eri käännöksiä ja hebreankielinenkin teksti.

http://classic.net.bible.org/verse.php?book=Gen&chapter=1&verse=27

1 tykkäys

Itse kannatan sitä tulkintaa että mieheys ja naiseus ihmisyydessä on kuin kaakaojauhe ja perunajauho kääretorttutaikinaan sekoitettuna, johonkin kohtaan taikinaa jää väistämättä klönttejä/tihentymiä.
Ja tämä mielipide ihan mututuntumalla.

1 tykkäys

Hormonit ovat aika monimutkainen juttu, ja niitä tosiaan erittyy kummallakin sukupuolella kaikkia, vaihtelevasti. Sen sijaan kromosomit ovat aika yksiselitteinen juttu ja ne ovat läsnä meidän jokaisessa solussamme. Mitä tulkintoja ja operaatioita ikinä tehdäänkään, XY ja XX pysyvät muuttumattomina. (No OK, on olemassa sukupuolimosaikismia, jossa siis alunperin kaksi alkiota ovat kasvaneet yhdeksi yksilöksi, joka on jostain kohdasta eri sukupuolta kuin pääosin.)

2 tykkäystä

Siinä ei sanota, että hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. "Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät", siis yhden mieheksi ja toisen naiseksi.

3 tykkäystä

Minulla näissä nykyisissä sukupuolikeskusteluissa herää kysymys, että jos mies ei tarkoita lisääntymisbiologisia ominaisuuksia, niin mitä se sitten tarkoittaa? Eli mitä oikeastaan tarkoittaa, että “jokaisessa on sekä miestä että naista”. Käyttäytymistä, kiinnostuksen kohteita, psyykkisiä ominaisuuksia, vai mitä?

Eli jos on tulkittu tekstin tarkoittavan sitä, niin mitä Raamatun kirjoittaja tuossa kohden olisi ajatellut?

Kirjoitin muutamia vuosia sitten Usko ja elämä -foorumille johonkin sukupuolia käsittelevään ketjuun tämän kirjoituksen. Kuvastaa edelleen ajatteluani.

Luodut on luotu elämään suhteessa kuten tunnustamamme yksi Jumala on kolminaisuus. Pyhän kolminaisuuden olemus aukeaa minulle aina ”suhteena” ja vuorovaikutuksena, varsinkin jos näistä asioista voisi kuvitella pois inhimilliset lapsukset.
Kolminaisuuden olemassaolo suhteena heijastuu mielestäni kaikessa Jumalan luomassa, luomakunnassa mikään ei ole olemassa ilman että muut vaikuttavat yhteen ja yksi vaikuttaa muihin.

Sukupuoli on ollut luomisen ensihetkistä lähtien, niinkuin Cymbus muistuttaa. Raamattu antaa tietoa ainakin siitä että sukupuolisten olentojen suhtautuminen sukupuolisuuteensa muuttui syntiinlankeemuksen seurauksena.

Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää. 1. Moos 2:25
Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: “Missä sinä olet?” Mies vastasi: “Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? 1. Moos. 3:9-11

Vaikka nykyisessa tilassaan ihminen yhdistää tämän alastomuuden aiheuttaman häpeäntunteen sukupuoliominaisuuksien näkymiseen, en usko että Genesiksen kirjoittajien tarkoitus on näillä lauseilla ollut ainoastaan kuvata sukupuoleen liittyviä tuntemuksia. Pikemminkin tässä on kyse kokonaisvaltaisesta ihmisen tietoisuuden kokemisesta. Ja sellaisena se selvästi kuvaa tietoisuuden ja sen myötä itseymmärryksen rajoittumista. Minä näen nimenomaan näissä lauseissa kipeästi sen miksi ihminen on luotu olemaan, mutta ei enää pysty tavoittamaan kuin pienen osan olemuksestaan.

Mitä alastomuus Eedenissä Jumalan edessä sitten on ollut? Minulle tulee mieleen ajatusten ja tunteiden spontaanius ja tietynlainen viattomuus. Ihminen on voinut tuntea ja ajatella vapaasti sekä itsensä että Jumalansa edessä. Itse asiassa ihminen on ollut Jumalansa edessä joka hetki, sillä vasta lankeemisen jälkeen ihminen on ”piilossa”, piilossa Jumalalta, itseltään sekä muilta. Ennen lankeemusta ei mikään laskelmointi, ennakko-oletus tai traumaattisuus ole vaikuttanut mihinkään ajateltuun tai tunnettuun. Omalle ajattelulleni on olennaista lisätä ihmisen mielen ominaisuuksiin ajattelun ja tuntemisen lisäksi hengellinen ulottuvuus, joka on kytköksissä sekä ajatteluun että tuntemiseen, mutta on enemmän kuin kumpikaan niistä, jonkinlainen ”aisti” jolla kommunikoidaan Jumalan kanssa joka on henki. Tamä Jumalan kanssa kommunikoinnin aistikin on toiminut ilman estoja ja pidäkkeitä alkuperäisessä tilassaan. Toisaalta, syntiinlankeemuksen jälkeistä tilaa ei varmaankaan voida kuvailla ainoastaan rajoittuneisuutena, estoina ja pidäkkeinä, vaan myös kyvyttömyytenä nähdä kokonaisuuksia ja siten sitä voidaan kuvailla myös hallitsemattomuutena ja hillittömyytenä. Oman olemuksen hallitsemattomuus näkyy ihmisessä mm. siten että ihmisellä tuntuu olevan tarve nimenomaan hallita ajatteluaan, tunteitaan ja hengellisiä kykyjään. Ihminen painottaa yhtä osa-aluetta toisen kustannuksella kun taas alkuperäisestä ihmisen tilasta haluaisin ajatella, että siinä kaikki ihmisen ominaisuudet, toiminnot ja kyvyt toimivat tasapainoisena kokonaisuutena ilman että oli tarvetta korostaa toisia ja vähätellä toisia ominaisuuksia.Tässä on kyse siirtymisestä ”hallintakulttuurista” ”viljely ja varjelukulttuuriin”. Ajattelen myös että ihminen sukupuolineen ennen ja jälkeen lankeemuksen on sama, sama ruumis, mieli ja sielu, mutta viitateen avattareeni ja allekirjoitukseeni, langennut ihminen joutuu pysytelläkseen olemassa katsomaan koko ajan peiliin ja on vaihtanut kirkkaasti heijastavan peilinsä vääristävään peiliin. Eedenissä peili on ollut tarpeeton.

Kristinuskossa jumalasuhteesta puhutaan nimenomaan siten, että ihminen on se kovakorvainen osapuoli ja Jumala on se, joka lakkaamatta kutsuu. Se asetelma alkoi olemaan juuri tuolla hetkellä kun ’Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: “Missä sinä olet?”’
Ihminen oli mennyt ensimmäistä kertaa piiloon ja Jumala joutui ensimmäisen kerran kutsumaan ihmistä. Voi ihmistä! Hänellä oli osa olla koko ajan läsnä Jumalan edessä ja hän vaihtoi sen toisenlaiseen läsnäoloon: ”minun syntini on aina minun edessäni”. Psalmi 51 Ihminen luotiin olemaan suhteessa Jumalaan sekä itsessään että yhteydessä toisiin mutta syötyään puusta hän huomasi olevansa suhteessa lähinnä syntinsä kanssa.
Vastaamalla Jumalan kutsuun ihminen saa jotenkuten pidettyä peilinsä kirkkaana synnistä.

Sukupuolisuuteen kuvittelen tämän kaiken vaikuttaneen niin että sukupuoleenkin ihminen alkoi suhtautumaan kompleksisesti aiemman ”olemisen helppouden ja spontaaniuden” sijaan. Ihminen on alkanut tehdä tikusta asiaa, väännellä ja käännellä naiseutta ja mieheyttä, jotka ennen olivat kyseenalaistamattomia ja vaivattomia asioita kuten Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhde Kolminaisuudessa.

Pidän komplementaarisuuden ajatuksesta koskien sukupuolten suhdetta toisiinsa, mutta senkin koen muuttuneen lankeemuksessa jäykäksi ja kuolleeksi käsitteeksi. Esimerkiksi toivoessamme kumppania nojaudumme toiveissamme oletuksiin suhteen ”muodosta ja merkityksestä”, miehet ja naiset yrittävät asettaa itsensä ja toisensa muotteihin, jotka jollain tasolla ovatkin olemassa, mutta jotka aiheuttavat käytännössä vain ongelmia, sillä sukupuoliroolien sisällä on enemmän vaihtelua kuin niiden välillä. Oletetun ennen syntiinlankeemusta vallinneen luonnollisen tilan kuvittelen olleen paradoksaalisesti yhtä aikaa sekä selvärajaisemman että monimuotoisemman. Ennen lankeemusta ei mielestäni ollut tarvetta jatkuvaan rajanvetoon ja määrittelyyn, roolit olivat selvät, mutta roolien välillä ja sisällä vallitsi täydellinen runsauden ja monimuotoisuuden tasapaino. Kyseessä on siis materian tasolla täysin epälooginen ja kestämätön olemisen tapa, ykseys moneudessa, Kolminaisuuden olemusta mukaillen.

Se että Jumalalle on ominaista olla ykseys moneudessa, yksi mutta kolme, näkyy mielestäni kaikkialla. Luonto, jos se toimii niinkuin se on tehty toimimaan ei jätä mitään käyttämättä tai saastuta itseään millään, kaikki aine muuttuu toisiksi aineiksi sulavasti ja tarkoituksenmukaiseksi. Mutta tuodaanpa ekosysteemien keskelle yksi syntiinlangennut ihminen niin johan alkaa löytyä jätekasoja ja materiakeskittymiä, jotka eivät näytä toimivan osana kokonaisuutta vaan, jos ei nyt ihan kokonaisuutta vastaan, niin ainakin vastahangassa.

Se tarkoittaa, että jumalankuvuus on sekä miehessä että naisessa, ei pelkästään miehessä. Ihmisluonnon olemuksen täyteys on siinä, että sukupuolia on kaksi.

6 tykkäystä

Jumala loi ihmisen ja “jakoi” ihmisyyden mieheen ja naiseen, mieheyteen ja naiseuteen, jotka kumpikin ovat osa Jumalan ajatusta ja suunnitelmaa kun hän loi ihmisen kuvakseen.

Minusta kohdassa puhutaan pelkästään biologisesta sukupuolesta. Jumala loi biologisen miehen ja naisen. Sosiaalisten roolien suhteen voidaan taas kussakin kulttuurissa määrittää asiat melko vapaasti.

Tämän voisi vaikka tulkita naispappeutta puoltavaksi…

Miten? Koska Jumala on luonut myös naisen, naisesta voi tulla pappi?

1 tykkäys

Sähkö ei kulje jos saman merkkiset navat pattereissa kytketään yhteen.

Sellainen akku ei anna virtaa, jos siinä on kaksi saman merkkistä napaa.

Koko fyysinen maailmankaikkeus perustuu vastakkaisten ominaisuuksien pareihin. Alkaen vaikka materia/antimateria, tähti/musta-aukko, valo/pimeys -dualismeista. Kaikessa tarvitaan kaksi vastakkaista ja toisiaan täydentävää entiteettiä.

4 tykkäystä

Ja arvaanko oikein että näitä on 0,00001 prosenttia ihmisistä

8 posts were merged into an existing topic: Offtopic-aarrearkku

0,05-0,07 %, Suomessa noin 20 vuodessa.

…ja tämä ilmiö tuskin milloinkaan vaikuttaa sukupuoli-identiteettiin pätkänkään vertaa. Tunnen yhden nuoren miehen, jolla on tällainen mosaikismi jossain ruumiinsa osassa, mutta kyllä hän on ihan selkeästi mies eikä tietääkseni muuta miettinytkään. Valitettavasti tästä aiheutuu tiettyjä syöpäriskejä, joiden takia hän joutuu käymään säännöllisesti kontrollissa.

2 tykkäystä

YLT (Youngs´s literal version);

https://biblehub.com/ylt/genesis/1.htm

26

“And God saith, ‘Let Us make man in Our image, according to Our likeness, and let them rule over fish of the sea, and over fowl of the heavens, and over cattle, and over all the earth, and over every creeping thing that is creeping on the earth.’ 27 And God prepareth the man in His image; in the image of God He prepared him, a male and a female He prepared them.”

hā·’ā·ḏām הָֽאָדָם֙

Strong’s Concordance;

adam: man, mankind

Original Word: אָדָם
Part of Speech: Noun Masculine
Transliteration: adam
Phonetic Spelling: (aw-dawm’)
Definition: man, mankind

NASB Translation;

any man (2), anyone (4), anyone’s (1), being* (1), common sort* (1), human (19), infantry (1), low degree* (1), low* (1), man (363), man’s (20), man* (1), mankind (9), men (104), men of low degree* (1), men’s (3), men* (4), mortal (1), one (3), people (1), person (5), person* (1), persons (3), population (1), someone (1).

https://biblehub.com/hebrew/haadam_120.htm

Moos 1 interlineaarinen heprea;

https://biblehub.com/interlinear/genesis/1.htm

" Genesis 1 - 15, Section 1 of 2.

“We shall now consider man’s place, as set over the works of God’s hands. All having been set in order, one was needed to take the headship. “And God said, Let us make man in our image, after our likeness; and let them have dominion over the fish of the sea, and over the fowl of the air, and over the cattle, and over all the earth, and over every creeping thing that creepeth upon the earth. So God created man in His own image, in the image of God created he him; male and female created he them. And God blessed them, and God said unto them, Be fruitful and multiply, and replenish the earth, and subdue it; and have dominion over the fish of the sea, and over the fowl of the air, and over every living thing that moveth upon the earth.” My reader will observe the change from “him” to “them.” We are not presented with the actual fact of the formation of the woman, until the next chapter; though here we find God blessing “them” and giving “them” jointly the place of universal government. All the inferior orders of creation were set under their joint dominion. Eve received all her blessings in Adam. In him, too, she got her dignity. Though not yet called into actual existence, she was, in the purpose of God, looked at as part of the man. “In thy book were all my members written, which, in continuance were fashioned, when as yet there was none of them.””

[ C. H. Mackintosh’s Notes on the Pentateuch]

"Esimerkiksi Origeneen kuvauksen mukaan alussa oli vain Jumala, joka ylitsevuotavaisessa hyvyydessään loi rationaaliset olennot. Nämä olivat ruumiittomia mieliä (νοῦς), jotka elivät läheisessä yhteydessä Jumalaan kuin morsian sulhaseen.

Luominen merkitsee sitä, että näillä rationaalisilla olennoilla oli Jumalan luomiseen perustuva kausaalinen alku, mutta se ei ollut temporaalinen – ikuisuudessa aikaa ei ole. Tätä rationaalisten mielten luomista kuvaa 1. Moos. 1:26–27, jossa Jumala loi ihmisen kuvakseen. Mielet alkoivat väsyä loputtomaan Jumalan katselemiseen ja sen vuoksi etääntyä Jumalasta. Etääntyessään ne viilenivät ja tulivat raskaammiksi. Ne muuttuivat vähitellen sielullisiksi ja ruumiillisiksi. Näin oli tapahtunut ensimmäinen lankeemus.

Vasta nyt on tultu aineelliseen todellisuuteen, jossa Jumala 1. Moos. 2:7 mukaan luo ihmisen maan tomusta – siis Origeneen mukaan hänen ruumiinsa. Origeneelle ensimmäinen luomiskertomus on siis kertomus hengellisestä luomisesta ilman aikaa ja vasta toinen luomiskertomus aineellisesta ja ajallisesta todellisuudesta."