Jatkoa ketjulle Luterilaisuuden puolustus "yhden katolisen kirkon teesiä" vastaan:
Koska tämä ketju jäi roikkumaan ilmaan, on on minun aloitettava uusi:
Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Room. 11: 32.
Jokainen ihminen on siis Jumalan toimesta asetettu tottelemattomuuden vankilaan, eikä tuosta vankilasta ole ulospääsyä muutoin kuin Jumalan valmistaman pelastusteon, Kristuksen kautta. Hänen ulkopuolellaan ei ole pelastusta, joten jos joku tahtoo pelastua, täytyy hänen olla uskon kautta liittyneenä Kristukseen. Tämä uskon kautta tapahtuva liittyminen Kristukseen muodostaa Kristuksen ruumiin, hänen kirkkonsa, eikä tämän kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Ei auta hyvät teot, ei paastoamiset, ei edesmenneiden pyhien rukoilu, ei aneet, ei kilvoittelu, sillä kuten nähdään tuosta ylläolevasta Raamatun jakeesta, ovat kaikki ihmiset suljetut tottelemattomuuteen, eikä kukaan etsi Jumalaa, ei yksikään. Sen tähden ainoaksi pelastusneuvoksi jää se, että Jumala Pelastaa meidät, emmehän me näet itse voi sitä tehdä, koska meidät on suljettu tottelemattomuuden vankilaan. Tässä saa kaikki synergismi loppunsa, tässä saa loppunsa unelma vapaasta tahdosta ja sen mahdollisuuksista jne. Jumalan on siis astuttava alas meidän luoksemme ja pelastettava meidät ja niin hän teki inkarnoituessaan ihmiseksi, täyttämällä lain sekä kärsimällä meidän sijassamme ristinkuoleman ja lähettämällä tämän teon seurauksena Pyhän Hengen luoksemme antamaan uskon, joka yksin voi liittää meidät Kristuksen ruumiiseen, kirkkoon. Näin on vain yksi kirkko, jossa on pelastus, eikä sen ulkopuolella muuta kuin ikuinen kadotus. Jos siis pelastua tahdot, on sinun kuuluttava uskon kautta Kristuksen ruumiiseen. Kuuluitpa siis mihin tahansa ajalliseen näkyvään kirkkoon ja kantoi se mitä nimeä tahansa, et pelastu, ellet kuulu uskon kautta tähän ihmissilmälle näkymättömään kirkkoon.
”Eschaton eli historian loppu, eli maailman loppu on ilmennyt täysin toteutuneena ja täyttyneenä historiallisessa henkilössä, Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, ja elämä seurakunnassa, joka oli hänen ruumiinsa, oli eskatologista elämää, historiassa kuitenkin paradoksaalisesti historian lopun tuolla puolen, tuomion ja Jumalan suuren lopullisen pelastusteon tuolla puolella.
Seurakunnalta ei jäänyt näkemättä, miten profeettain syvällisimmät näkemykset olivat täyttyneet sen Herrassa. Jeesus Kristus oli Vanhan testamentin Jumalan kansan koko pitkän profeetallisen historian täyttymys. Tehtyään suurenmoisen pelastustyönsä ja vapautettuaan Israelin “uskollisen jäännöksen” vielä paljon hirvittävämmistä kahleista kuin Egyptin vankeudesta Messias oli johdattanut laumansa sen Jumalan valtakunnan luvattuun maahan, josta profeetat olivat ennustaneet. Jeesuksessa toteutuivat kaikki vanhan liiton profetiat.
Augustinus, Ep. CXXXVII, 15, 16.”
Ja huomatkaa nyt, etten puoltanut yhtään ainoata näkyvää kirkkoa, käytin ainoastaan Kristuksen kirkon puolesta puheenvuoron.