Helvettiä on väännetty monessa ketjussa, mitä se on tai mitä se ei ole. Toiset puhuvat ikuisesta kidutuksesta ja toiset ovat sitä mieltä, että ei ole kysymys fyysisestä kidutuksesta. Joidenkin mielestä elämä voi olla jo tässä ajassa yhtä helvettiä.
Matt. 25:41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Itselleni on tutumpi vanhempi käännös, joka puhuu perkeleestä pienellä alkukirjaimella, mutta se ei ole tässä pääasia.
Jos ajatellaan tätä elämää, niin päivät ja hetket ovat erilaisia. Väliin voi olla tavattoman onnellisia hetkiä, joiden toivoisi jatkuvan ja jatkuvan. Sitten voi olla aivan kauheita hetkiä, joista haluaisi päästä pois mahdollisimman nopeasti. Enimmäkseen on monenlaista siltä väliltä. Toisilla on enemmän hyvää ja joidenkin elämä voi olla aivan kauheaa jo ennen syntymää.
En ole mikään hyvä raamatuntuntija, mutta ajattelen, että Taivaassa kaikki asiat ovat hyvin: Ei ole sairauksia, menetyksiä, eroja, vihaa, riitoja eikä väkivaltaa, on vain hyviä asioita. Näemme Jumalan kasvoista kasvoihin.
Helvetissä ei ole Jumalaa ja siksi ajattelen, että siellä ovat kaikki asiat huonosti. Ihan mikään asia ei voi olla hyvin, jos kerran Jumala puuttuu sieltä kokonaan.
Minulle oli joskus avartavaa lukea Augustinukselta, että helvettikään ei ole staattinen. Siellä on erilaisia rangaistuksia eri asioista ja jotkut niistä ovat ajallisia. Konsepti on intuitiivinen, mutta en muista törmänneeni nykyaikaisessa julistuksessa moiseen ajatukseen.
Helvetti on ikuinen ero Jumalasta, joka on kaiken hyvän lähde. Joinakin synkkinä hetkinäni olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että helvetti on tämän elämän jatkumo, kun taas taivaaassa kaikki on toisin.
Kun Raamatussa, lähinnä Uudessa testamentissa puhutaan helvetistä, niin tulee muistaa, että silloin kysymys vertauskuvallisesta puheesta. Esim Sinituulin lainaama Matteuksen evankeliumin kohta on Jeesuksen vertauksesta.
Me voimme olla toisille ihmisille joko taivas tai helvetti. Eräs pyhä ihminen näki näyssä taivaan ja helvetin. Ne olivat täysin samanlaisia paikkoja. Niissä molemmissa oli pyöreä pöytä, jolla oli suuri kulho, joka oli täynnä herkullista ruokaa, mutta ihmisille oli annettu niin pitkät lusikat, etteivät he ylettyneet itse syömään niillä. Helvetissä olijat yrittivät turhaan syödä kulhosta. Ne taas, jotka olivat taivaassa syöttivät toinen toisiaan.
Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Luuk. 16
[details=Yhteenveto]Rikas mies ja Lasarus
19 "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
20 Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.
21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
22 “Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.
24 Silloin hän huusi: ‘Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ [Jes. 66:24; Judit 16:17; Mark. 9:48]
25 Mutta Abraham sanoi: ‘Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. [Job 21:13; Ps. 17:14; Luuk. 6:24]
26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’
27 Rikas mies sanoi: ‘Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon.
28 Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’
29 Abraham vastasi: ‘Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ [Jes. 8:20]
30 ‘Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ‘mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’
31 Mutta Abraham sanoi: ‘Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”[/details]
Kuoleman jälkeen Lasarus vietiin Abrahamin helmaan ja rikas mies tuonelaan. Tuonelassa rikkaalla miehellä oli “kauhea olla”. Jos tuonelassa on semmoista, niin ei kai Helvetissäkään voi olla kauhean hääppöiset oltavat.
Helvetti on sielun eroa Jumalasta. Synnin tekijä on helvetissä jo eläessään, sillä synti erottaa hänet Jumalasta ja estää Pyhän Hengen toiminnan hänessä. Katumus puolestaan avaa sille jälleen oven tulla ja asettua.
@timo_k Kuuntelin Jukka Norvannon selityksen em. raamatunkohtaan ja hän on sitä mieltä, että Helvetissä ei ole vielä ketään. Sehän on valmistettu sielunviholliselle ja hänen enkeleilleen ja hehän mellastavat täällä maailmassa täyttä häkää.
Helvetti on ajan ulkopuolella. Joten ei ole olemassa näissä kysymyksissä sellaista näkökulmaa, josta katsottuna kaikki kaikkialla tapahtuisi aikajärjestyksessä. Jollain tavalla, ja tämä on varastettu C. S. Lewisin The Great Divorcesta, ihminen valmistuu maanpäällisen vaelluksensa aikana toiseen kahdesta päämäärästä. Ja kun hän tulee perille, hän näkee kaikki aikaisemmat kokemuksensa sen mukaisesti, että on ollut siellä kaiken aikaa.
@Thinkcat En ole varma, ymmärsinkö oikein. Oletko sitä mieltä, että ihminen, joka joutuu Helvettiin, tajuaa siinä vaiheessa, kun joutuu sinne, olleensa Helvetissä jo eläessään?
En tarkoita sitä mitenkään predestinaation tavalla. Siis ajatus on Lewisin kirjassa sanottu aika hyvin. Ja niin kuin olen itse sen käytännössä kokenut. Eli ihmisellä on elämässään mikä tahansa tapahtuma tai asia, niin sen mukaan, miten hän suhtautuu Jumalaan, se tapahtuma alkaa saada hänen omassa näkemyksessään piirteitä, jotka antavat sille merkityksen. Ja se merkitys, jonka hän itse sille antaa, vahvistaa hänen käsityksensä kaikkeudesta, Jumalasta ja hänen omasta lopullisesta päämäärästään.
Tämän merkitys on, että jos jollekin haluaa puhua uskosta, niin pitäisi ymmärtää ottaa huomioon se, että hän on saattanut jo pitkään tulkita oman elämänsä suunnan ja tapahtumat sen mukaisesti, että kaikkeus on pohjimmiltaan kalsea paikka ja että Jumala tahtoo hänelle pahaa.
Itsekin olen lukenut, ja omistan, Lewisin “Great Divorce” -romaanin. Siinä helvetin asukkaat eivät tajua olevansa helvetissä. He jatkavat elämäänsä samalla asenteella kuin ennenkin.
Minä kallistun enemmän tuolle Mauriinan väitteelle. Tämä elämä on armon aikaa, jolloin Jumala vaikuttaa elämässä pois kääntyneenkin kohdalla vetäen tätä takaisin puoleensa. Viimeisen tuomion jälkeen Jumala ei väkisin vedä ihmistä luokseen, vaan antaa hänen pitää sen minkä on valinnut, eli (määrätyssä tapauksessa) elämän erossa Jumalasta.
Itse olen viime aikoina miettinyt viimeistä tuomiota.
Sitä kun Jeesus sanoi, että mm. “jokaisesta turhasta sanasta on tehtävä tili”. Käydäänkö viimeisellä tuomiolla läpi sellaisia asioita kuin ihmissuhde-rikkomuksia, joita ei ole maan päällä selvitetty. Myös uskovien osalta.
Paljon olen tuotakin miettinyt suuntaan jos toiseen. Nykyään olen sillä kannalla, että synnit, jotka olemme saaneet anteeksi, on Jumala kertakaikkiaan unohtanut. Eli uskossa kuolleelta niitä ei enää tivata. Kieltämättä tämäkin on aika mielenkiintoinen asia.
Helvetti (Gehenna) on minulle ollut hankala ja paljon pohdituttanut aihe ja koettanut tutkiskella erilaisten helvetti-oppien perusteluja. Teologi Kari Kuulan teos Helvetin historia olikin mielenkiintoista luettavaa.
Uskonelämäni varrella olen kannattanut kahta vastakkaista helvetti-teologiaa:
Annihilaatio-oppi: helvetissä oleminen on kestoltaan rajallinen päättyen olemassaolon tyhjiin raukeamiseen, olemassaolon loppumiseen iankaikkisesti, ilman kipua tai tietoisuutta. Koko ihminen tuhoutuu tulijärvessä. Helvetti on eskatologista todellisuutta eikä kukaan ole vielä nyt helvetissä.
Klassinen piinahelvetti: sinne joutuvien jumalattomien ja perkeleiden rangaistus - fyysinen ja psyykkinen tuska - ei lopu koskaan, vaan on ikuinen rangaistus tietoisessa olotilassa.
Nykyään minulla on taas kerran tämä(kin) teologinen dilemma hakusessa ja vaiheessa, enkä voi esittää mitään ehdotonta varmaa kantaa kummin päin asia olisi (omassa uskossani).
Luin vielä uudelleen tämän kirjoituksen ja nyt painotin tuota lihavoimaani kohtaa. Meidänhän pitää pyytää anteeksi siltä, jota vastaan olemme rikkoneet ja antaa anteeksi sille, joka on rikkonut meitä vastaan. Kieltämättä tämmöiset ovat joskus todella kinkkisiä juttuja.
Jotkut ymmärtävät, että tuo muistutus joka sanaa koskevasta tilinteosta on annettu erityisesti papeille - tai siis sananjulistajille.
Eräs pappi kertoi tuon kohdan vaikuttaneen hänessä parannuksentekoa siihen suuntaan, että pyrkisi pelkistämään puheitaan. Jaarittelu ja turhien sanojen viljely oli hänelle kiusaus ollut, niin ymmärsin.
Luulen, että vaikka tuo olisikin ihan oikea raamatunselitys, ei ole turhaa itsekunkin miettiä välillä mitkä sanat ovat turhia tai peräti vahingollisia. Vaikka rivikristityllä ei ole samanlaista vastuuta Jumalan sanan oikeasta viljelystä, jokainen meistä voi aiheuttaa sanoilla isoja asioita toisten elämässä. Netin ulko- ja sisäpuolella!
Tuskin Jumala kuitenkaan small talkia kieltää tai tuskin huumorintaju on sinällään synti. Jokainen voi löytää elämässään tilanteita, jolloin väärä sana lipsahti - niin kuin myös niitä sanoja, jotka takertuivat kurkkuun.
Helvettiin me joutuisimme kuitenkin, jos tilinteko sanoista olisi tuomion peruste. Kristus on ainoa turva julistajalle ja kuulijalle, molemmille. Vastuullisuuteen ja viisauteen silti neuvotaan. Joka tahallaan ja välinpitämättömästi viljelee loukkauksia - tai opettaa harhaisesti toisia - ei kyllä voi olla Pyhän Hengen johdossa elävä.