Catholic Encyclopedia kertoo 1900-luvun alussa katolisessa kirkossa olleen sääntönä, että kirkossa pidettävässä vainajan siunaamisessa (arkussa oleva) vainaja on asetettu jalat (siis kasvot) itään eli alttariin päin, paitsi jos siunattavana on pappi tai piispa. http://www.newadvent.org/cathen/03071a.htm (The Ritual of Burial, kolmas kappale)
Nykyään asiasta ei ilmeisesti ole voimassa olevaa yleistä sääntöä, ainakaan seuraavan katolisen kysymys- ja vastauspalstan mukaan.
Tilannetta tietysti komplisoi nykyään se, mikäli alttari on Vatikaani II:n suosittelemaan tapaan keskellä kirkkoa.
Kirkossa tapahtuvassa ortodoksisessa vainajan siunaamisessahan vainaja (ainakin maallikko) on - katolisen kirkon vanhaan tapaan yhtyen - jalat itään päin, samoin (tekemieni nettihakujen perusteella) ainakin joissakin anglikaanisissa seurakunnissa. Suomen ev.lut -kirkolla sen sijaan on (mistä alkaen?) tapana siunata vainaja kirkossa pää alttarille päin, siis jalat (ja kasvot) liturgiseen länteen - ja seurakuntalaisiin - suunnattuna.
Kysyisin foorumin katolilaisilta, mikä on käytäntö heidän tuntemissaan katolisissa seurakunnissa, Suomessa tai muualla maailmassa.
Täytyy sanoa, että olen ollut äärimmäisen harvoin katolisissa hautajaisissa, mutta ymmärrykseni mukaan tuota jalat kohti alttaria -tapaa noudatetaan edelleen (papeilla siis päinvastoin). Hautaussuunta on asia erikseen, ja sen suhteen joudumme Suomessa tyytymään luterilaisten hautausmaiden järjestelyihin.
Mikä olisi katolisille oikea suunta, ja kuinka tärkeänä asiaa pidetään?
Juuri luin kirjaa jonka mukaan yhtenä merkkinä kristinuskon saapumisesta pidetään ruumishautojen suunnan kääntymistä itä-länsi -suuntaiseksi (sen jälkeen kun ensin oli ylipäänsä siirrytty ruumishautauksiin).
Paratiisi on idässä, ja aurinko nousee idästä. Kerran koittaa se päivä, jolloin Herramme saapuu kunniassaan herättämään kuolleita. Siksi halutaan, että vainaja on valmiiksi kohti auringonnousun suuntaa.
Siinä kohtaa, missä ihminen karkotetaan paratiisista. Ja tietysti pelastuksen päivän tuleminen aamun koiton suunnasta on ymmärretty intuitiivisesti. Ei kristillisessä kulttuurissa ole kyse siitä, että kaikki asiat perustuvat johonkin raamatunjakeisiin. Eihän Raamatussa edes sanota, että kastaessa pitää valella tai upottaa juuri kolme kertaa.
Saisiko tässä samalla kysyä minkälainen on katolinen hautauspalvelus? En nimittäin tiedä sitä. Elokuvissa siunaus näyttää toimitettavan haudalla ja näkyy käytettävän pyhitettyä vettä. Sielunmessu toimitetaan kai kirkossa?
Tapoja on monenlaisia. Ruumis siunataan yleensä kirkossa tai kappelissa, ja haudalla siunataan hautapaikka, ellei olla siunatulla katolisella hautausmaalla. Tämän lisäksi on erilaisia ohjeita rukoushetkestä kotona ruumiin äärellä, sekä kulkueesta kotoa kirkkoon ja edelleen haudalle, mutta nämä ovat kaikki sattuneesta syystä melko harvinaisia tänä päivänä.
Sielunmessu on tietenkin kirkossa, mutta se ei ole välttämätön osa hautausta, eikä sen viettämiseksi ole mitenkään välttämätöntä, että ruumis olisi paikalla. Sielunmessu vietetään usein myös esimerkiksi kuoleman vuosipäivän tienoilla.
Arkku vainajineen pirskotetaan vihkivedellä ja suitsutetaan. Hiekan heitto on esim. Puolassa tapana tehdä siten, että haudalla jokainen vuorollaan heittää hiekkaa arkun päälle. Kukkalaitteita voi laskea jo kirkossa tai haudalla, mutta tässä varmaankin paikalliset perinteet vaihtelevat.