17 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Avioero- ja uudelleennaiminen
Kyllä ei-kristitytkin voi olla yksiavioisia ja tasa-arvoisia.
Olenko väittänyt muuta, HÄH?
On selvää, että kristilliseen avioliittoon sisältyy asioita, jotka puuttuvat kaikista muista avioliitoista. Ja ne liittyvät nimenomaan siihen, millaiseksi avioliiton merkitys ymmärretään hengelliseltä kannalta. Monissa muissa uskonnoissa mies on naisen yläpuolella. Ajatus siitä, että avioliitossa kaksi yksilöä kuolee marttyyrin kuoleman uskonsa tähden ja pyrkii tulemaan Kristuksen kaltaiseksi aviopuolisolleen kuuliaisena olemisen kautta jne. puuttuu tietysti täysin kaikista ei-kristillisistä avioliitoista. Niissä voi olla jotain muita hengellisiä näkökulmia ja tavoitteita, mutta avioliittoa ei niissä nähdä kilvoittelumuotona, joka tähtää Kristuksen kaltaiseksi tulemiseen.
Minusta tuo Paavalin 1 Tim 5:14 antaa ymmärtää myös sen, että kristityt ovat saaneet neuvon sopeutua vallitsevaan kulttuuriin, sen hallintojärjestelmään, esivaltaan jne. sinä mitassa kuin se on mahdollista.
Paavalihan antaa tuossa ohjeen sopeutua sen mukaan, mitä yleisesti pidetään oikeana ja sopivana.
Modernin raamatuntutkimus ei ole tätä tahtonut ymmärtää, kuten tulee mieleeni esimerkiksi liberaalien käsityksistä, joissa on viitattu orjuuteen. Paavalihan ei millään tavalla vastustanut orjuutta esimerkiksi Onesimuksen tapauksessa.
1 tykkäys
Nämä “yksittäiset lauselmat” sanovat siis, että avioero ja uudelleenavioituminen edellisen puolison eläessä ovat kiellettyjä ja lesken uudelleenavioituminen on sallittu. Miten mikään “kokonaisuus” voi muuttaa tällaisten selkeiden lauselmien merkityksen joksikin toiseksi?
Kyllä iso osa kristinuskoa on sitä, että luetaan Raamattua ja etsitään sieltä toimintaohjeita - sekä opin että etiikan asioissa.
Tuo sana on sanottu “naimattomille ja leskille” (1.Kor.7:8-9). Heti perään apostoli sanoo aivan erilaisen sanan avioerosta (1.Kor.7:10-).
[quote] - -epätäydellisiä ja heikkoja ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan käsin pyrkivät kilvoittelemaan ja edistymään Jumalan tuntemisessa. Ei se ole sitä, että luetaan jokin kielto ja sitten potkitaan ihmiset pois, jos he eivät jo valmiiksi täytä kaikkia ihanteita.
[/quote]
Juuri tuollaiseen tilanteeseen, epätäydellisten ihmisten muodostamaan Korinton seurakuntaan, apostoli osoittaa ohjeensa.
Samassa kappaleessa kritisoit konservatiivisia luterilaisia lakihenkisiksi ja liberaaleja luterilaisia liian löysiksi. Muuten, sellainen vanha kirkkokunta kuin roomalaiskatolilainen on avioliittoasioissa yhtä “lakihenkinen” kuin moittimasi protestantit (ehkäpä lakihenkisempikin?).
Huomautus aiheesta “pelastuksen tavoitteleminen teoilla”: Luterilainen katsoo pelastuksen perustuvan yksin Kristuksen sovitustyöhön. Mutta kun kristitty saanut tämän armon osakseen, se kasvattaa häntä elämään “siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti” (Tiit.2:11-14). Silloin on ihan luonnollista kysyä Raamatun kantaa myös avioliitto- ja seksiasioissa. Tässäkö et näe “mitään logiikkaa”?
2 tykkäystä
Hurskaat teot ovat hurskaita tekoja - ja Jumalan mielen mukaisia ja häntä ilahduttavia.
Hevosen kärryn perään valjastavat ne, jotka yrittävät kääntää mustan valkoiseksi - eli yrittävät paheksua hurskaita tekoja niin kuin niissä olisi jotain Jumalan tahdon vastaista.
1 tykkäys
En minä ainakaan ole paheksunut hurskaita tekoja, eikä kukaan muukaan.
Siinä mielessä paheksuntasi kohdistuu olkinukkeen.
Tämmöstä ohipuhumista se sitten on, kun mitään ei välitetä siitä, mitä apostoli Paavali seurakunnille kirjeessään kirjoittaa:(Fil 2:)
- sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
Ketju jaettu. Keskustelu avioliiton määritelmästä jne. tänne. Avioerokeskustelu toiseen ketjuun.
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/201612232200045019_iq.shtml
Nonni, nyt on sitten tämmöinenkin keksitty. Ei tarvitse ottaa huomioon toista ihmistä. Seuraavaksi varmaan vaativat hedelmöityshoitoja. Että voi olla hankalaa hyväksyä, että jos ei kumppania löydy, niin voi olla yksinkertaisesti sinkku ja sillä sipuli.
Mielenkiintoista pohdintaa avioliitosta esittää Kallistos Ware kirjassaan Sisäinen valtakunta, hän kytkee salaisen marttyyriuden aviolittoon:
“Askeettinen ja salattu marttyyrius ei ole varattu vain munkeille tai nunnille. Ne jotka valitsevat avioelämän, ovat myös kutsutut marttyyreiksi. Elämän jakaminen aviomiehen tai aviovaimon ja lasten kanssa on aivan samaa omasta tahdosta luopumista ja verrattavissa siihen, mitä pyhä Barsanofios kutsuu veren vuodattamiseksi. Keskinäisen rakkauden tulee olla paitsi riemullista ja täyttymyksellistä, niin myös uhrautuvaa.” (s.205-206)
6 tykkäystä
Ihan käytännön tasolla minulle kristillisen avioliiton tekee puolisoiden julkinen ja vapaaehtoinen sitoutuminen toisiinsa papin aamenen kruunaamana, ja sitten sen jälkeen sen tekee näiden puolisoiden välillä tapahtuva toiminta (=kilvoitus) tämän solmitun avioliiton ylläpitämiseksi (ja sitä kilvoitusta se todella on, varsinkin mitä pidemmästä avioliitosta on kyse). Minulle vihkikaavan tahtomista (eikä tunteita) painottava luonne on ollut monessa kohtaa kantava voima ja kiintotähti arjessa. Tunteet vaihtelevat päivästä ja hetkestä toiseen, mutta päätös tahtoa rakastaa omaa kumppania ja olla tätä kohtaan uskollinen niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, pysyy. Aina kuolemaan saakka.
4 tykkäystä
Samaa mieltä. Tahdon lisätä: avioliiton perusta on Jumalan asetuksen päällä. Tähän asetuksen lupaus omistetaan tahtolla.
1 tykkäys
Anteeksi, mutta haluat oppia, näin ilmoitat ?
Piti varmaan olla; " Tähän asetukseen lupaus omistetaan tahdolla " ? 
1 tykkäys
Kyllä! Kiitos! Näissä vielä bättramista minulla.
1 tykkäys
Eikös alkukirkko ja ensimmäisten vuosisatojen kristillisyys lähde apostolisesta seksuaalisuudesta luopumisen ihanteesta, jossa avioliitto on huonompi vaihtoehto, missä seksuaalisuuden toteuttaminen on vain lisääntymistä varten nautinnollisuuden ollessa synnillisyyden kriteerinä siemenen hukkaamisen ollessa oonanin syntiä? Ja eikös alkukirkon pyhät isät opettaneet, miten Aatami ja Eeva elivät paratiisissa ilman seksuaalisuutta? Seksuaalisuus niin kuin kuolemakin tuli maailmaan vasta syntiinlankeemuksen myötä. Seksuaalisuuden toteutus on sallittua vain avioliitossa, mutta vain lasten saamiseksi. Sakramentti katoliseen kirkkoon avioliitosta tuli kait vasta 700-luvulla. Ortodoksisen kirkon kruunauspalveluksen rukoukset ovat luultavasti tätäkin vanhempia. Itä-Roomasssa annettiin lailliseen avioliittoon vihkimisoikeus kirkolle.
Eihän tuollaista kukaan voi tosissan opettaa, syntyihän heille lapsia, jotka taitavat olla “kantaisiämme/ äitejämme”.
Paratiisista karkoittamisen jälkeen. Adamin ja Eevan poikia olivat Kain, Abel ja Set.
Taidan tietää, mitä kirjoitat.
Mutta painskelimmeko yhä ongelman; parissa " onko Jumala tosiaan kieltänyt"?