Miksi Jumala on asettanut kirkkoon hierarkian?

Ajattelin, että voisimme vähän puhua siitä, miksi Jumala on asettanut kirkkoon hierarkian. Miksi kirkko ei ole puhdas tasavertaisten joukko, vaan toiset ovat palvelijoita ja toiset palveltavia? Miksi palveluvirkaan liittyy kunnioituksen piirre?

Itse näen palveluviran ja pappeuden ja hierarkian roolin jotakuinkin näin: se muistuttaa meitä siitä, että Jumala ei ole luonut meitä olemaan yksin, vaan hän tahtoo luoda meidän keskellemme keskinäistä riippuvuutta toisistamme, koska ihmiskunta ja Kristuksen ruumis on paikka ja orgaani, jossa palvellaan ja autetaan toisia. Hierarkia mahdollistaa sen, että jokainen sekä käyttää valtaa, että on vallan käytön kohteena.

8 tykkäystä

Elämä on hierarkista.

1 tykkäys

Miksi? Miksi elämä on hierarkkista?

Mun näkemykseni on, että järjestystä ei lopulta voi olla ilman hierarkiaa. Loputtomalla hyvällä tahdolla varustettu ihminen pystyisi varmaankin elämään myös ilman järjestystä, ikäänkuin positiivisessa mielessä anarkiassa, mutta koska sellaista hyvää tahtoa ei riittävävissä määrin ilmene, niin tarvitaan järjestys, ja siis hierarkia.

3 tykkäystä

Jotta jokainen voisi olla kuuliainen.

3 tykkäystä

https://fi.wiktionary.org/wiki/hierarkia
moniasteinen arvojärjestelmän asteikko, joka suppenee huippua kohti
(historia) pappisvalta
jossakin ajatusrakennelmassa olevat alisteiset suhteet, esim. käsitehierarkia

http://www.suomisanakirja.fi/hierarkia
hierarkia
arvoasteikko

Tulee mieleen pari kohtaa:

“sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” (1. Kor. 14:33)

“11 Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, [Room. 12:6-8; 1. Kor. 12:28]
12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. [Kol. 1:24; 2. Tim. 3:17]
13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, [Kol. 1:28]
14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. [1. Kor. 14:20; Hepr. 13:9]
15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. [Ef. 1:22; Kol. 1:18, Kol. 2:19]
16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:11-16)

Eikös vanhastaan ole verrattu Kirkkoa jumalan valtakuntaan. P.iispa on Kristuksen sijainen, papit apostolien jo P. Ignatioksella. Sitä miksi näin on varmaan vaikeaa tai mahdotonta selittää nykykullttuurin kielellä tyydyttävästi. Kulttuurin demokratisoituessa hietarkkisuus ei millään tasolla puhuttele.

1 tykkäys

Minusta se tulee ilmi luomiskertomuksista ( toki samoin myös tieteellisemmästä evoluutioteoriasta ). Koko elämä perustuu jonkinlaiselle asioiden hierarkialle, jossa asioiden on tapahduttava tiettyä järjestystä noudattaen. Sitten on erilaisia pienempiä, kykyjen hierarkiota jotka tukevat toisiaan: sinä osaat saarnata ja tehdä pastoraalista työtä, mutta kukaan ei pääsisi kirkkoon kuulemaan, jos sitä ei osattaisi rakentaa, niitä taas ei osattaisi rakentaa ellei olisi matemaattisen osaamisen hierarkiaa jne…

Raamatun sisällä tuntuu olevan vähän erilaisia käsityksiä tuosta hierarkiasta. Jeesus sanoo: Älkää kutsuko ketään isäksi, älkääkä opettajaksi. Johannes sanoo: Te ette tarvitse kenenkään opetusta. Samaten Korintissa Paavalilla oli arvovaltakiistoja sen suhteen, ketä seurakuntalaisten pitäisi seurata.

Raamatussa toki esiintyy ajatus seurakuntaviroista, mutta Ignatioksen piispapuheet lienevät enemmänkin hänen fantasiaansa kuin yleismaailmallista vallitsevaa kirkollista käytäntöä. Kleemens valittaa siitä, että seurakunta käytti epäoikeudenmukaisesti valtaa pappiensa yli, mikä viestii siitä, että Ignatioksen fantasia ei ollut ainakaan siellä voimassa.

Johtajia tarvitaan kaikissa yhteisöissä, mutta viran kehittyminen voimakkaan hierarkkiseksi ei välttämättä ole alkuperäisintä kristinuskoa, eikä välttämättä mikään niin auvoinen juttu.

1 tykkäys

Elämä, ajallinen elämä on hierarkista.
Hierarkia on nikolaiittojen oppi, jota Jeesus vihasi. Ktso Ilm. 2:6, 15.
Tässä Jeesus vihaa sitä Seurakunnassa. Ulkopuolella on paljon “pyramidi-mallisia” toimintoja. Jotkut menestyvät rahan keruussa toiset aatteensa levityksessä.

Jumalan seurakunnassa on vain veljiä ja sisaria, joilla on erilaisia tehtäviä, talenttien mukaan. Kun tämä unohtuu, yhden ihmisen käsitys on koko hierarkian käsitys, kaikilla tasoilla.

Ei se, että on synnin ja saatanan vääristämiä näkemyksiä hierarkiasta, todista aitoa hierarkiaa vastaan. Nikoliitat, sen perusteella mitä heistä tiedetään, taisivat olla seksuaalisesti vapaamielisiä ja epäjumalanpalvelukseen rennon vapautuneesti suhtautuvia. Hierarkia ei ollut heidän oppinsa.

Ilmestyskirjakin maalaa taivaasta selkeän hierarkisen kuvan. Se, että Jumalan seurakunnassa on vain veljiä ja sisaria on totta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että veljet ja sisaret eivät voisi elää hierarkisessa järjestyksessä. Hierarkia ei tarkoita mitään komentotaloutta.

Siteeraan tässä varmaankin taas itseäni, ainakin, mutta antaa mennä. Tuskin omaa keksintöä, vaikka mietitty on ihan itte:

  • Valta ja rakkaus kuuluvat yhteen. Kumpaakaan ei pidä väheksyä, vaikka valta onkin usein pikemmin kirouksemme kuin siunauksemme kohteena. Rakkautta kaikki ylistävät, mutta vallasta puhutaan halveksien.

  • Valta toista ihmistä kohtaan on kuitenkin mitä luonnollisinta ja ilman sitä ei tapahdu mitään. Mekin käytämme esim. sananvaltaa koko ajan. Keskusteluissa live-elämässä otamme joka päivä vallan käsiimme kun avaamme suumme. Otamme toisilta tilaa ja aikaa sanoaksemme mielipiteemme tai kertoaksemme jotain. Ja lisäksi teemme koko ajan monenlaista non-verbaalista joka voidaan nähdä vallankäyttönä.

  • Järjestys on siunauksellista. Jos sitä ei ole, nousee esiin vallan haluajia, joilla ei ole annettua valtaa eikä siis vastuuntuntoa. Tämä tapahtuu hengellisissä yhteisöissä niin kuin missä tahansa ihmisyhteisöissä.

  • Oikea käsitys vallasta sisältää rakastamisen tarpeen. Jotta vaikkapa esimies voi hoitaa tehtävänsä kunnioitettuna, hänen on todella välitettävä alaisistaan, eikä keskityttävä asemansa pönkitykseen. Jotta työntekijä voi kunnioittaa esimiestä, hänen on eläydyttävä ikävien päätösten tekijän asemaan. Kumpikin tarvitsee siis rakkautta toisiaan kohtaan. Vallan kadehtija erehtyy, sillä ehkä hän ottaisi vain vallan vailla vastuuta ja unohtaa millaista on olla kritiikin maalitauluna. Johtoaseman väärinkäyttäjä erehtyy, jos hän ei muista ketä ja mitä varten hän työskentelee.

Näin siis yleisesti, mutta kirkkoon liittyen sama toimii, kun käsitetään että järjestys on todellakin Jumalan tahto ja että rakkaus ja kunnioitus kohdistuvat ihmisen kautta perimmältään Jumalaan. Neljännen käskyn laajasta soveltamisestahan tässä on kysymys.

Se, että kirkkokunnat ovat erimielisiä viran tarkemmasta muodosta, on hieman toinen juttu. Selvää on kuitenkin, ettei ns. pappisvaltaisuus ole itsessään mörkö eikä ns. kaikkien veljeys ja sisaruus todellisuudessa toteudu ilman johtajuutta. Vapaissakin suunnissa on hierarkiaa.

Itse pidän pappia tai piispaa ristinkantajana ja etulinjassa kulkijana. On valitettavaa, jos noita virkoja ei aina oteta Jumalan antamina palvelutehtävinä vaan huomio kiinnittyy esim. yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

5 tykkäystä

Hierarkia on järjestystä. Ihmisillä on aina hierarkia: joko se on julkinen tai sitten se on salattu. Salatussa hierarkiassa valtaa käytetään salamyhkäisesti, piilotetusti ja totuutta karttaen pimeydessä. Julkisessa hierarkiassa valtaa käytetään avoimesti, rehellisesti ja totuudellisesti valossa.

Valta on absoluuttista ainoastaan Jumalalla, ja Jumalakin on jättänyt ihmiselle mahdollisuuden vastustaa hänen tahtoaan, mutta Jumalalla on silti ehdoton valta ihmiseen – tämä valta toteutuu palkiten tai rangaisten. Ihmisten kohdalla valtaan liittyy aina tahdon liike sekä vallan subjektin että objektin taholta [@Silvanus voi korja, jos käytän sanoja objekti ja subjekti tässä kohden väärin] kuten Pyhä Augustinus (Henki ja kirjain, 31. luku) kirjoittaa:

Tietysti, jos olemme oikein tarkkoja, sellainenkin joka tekee jotain pakosta, toimii tahtonsa vaikutuksesta, mutta silti hänen sanotaan toimineen “vastoin tahtoaan”, koska hän olisi tahtonut jotakin muuta vielä enemmän. Häntä painostaa jokin paha; välttääkseen sen tai vapautuakseen siitä hän tekee, mitä hänet pakotetaan tekemään. Jos hänen tahtonsa olisi niin vahva, että hän mieluummin tahtoisi olla tekemättä käskettyä kuin olla kärsimättä sitä pahaa, silloin hän epäilemättä tekisi pakottajalle vastarintaa eikä tekisi, mitä käsketään. Tästä johtuen hän ei tosin toimi koko tahdostaan eikä vapaasta tahdostaan, mutta ei myöskään ilman tahtonsa myötävaikutusta.

Inhimillinen hierarkia pysyy voimassa koska se ymmärretään hyväksi ja se toteutuu näin ollen sekä vallan subjektin että objektin vuorovaikutuksessa. Hylkään sen ajatuksen, joka on kaiketi peräisin Foucault’lta tai Derridalta [?], että esimerkiksi kaikki kommunikaatio olisi vallan käyttöä ja että puhuja käyttäisi sananvaltaa kuuntelijaan. Kuitenkin vaikkapa rakastava kuuntelee rakastettunsa puhetta mielellään, vaikka rakastettu olisi hänen vallassaan.

Jumalan valta ihmistä kohtaan tarkoittaa sitä, että ihminen voi omasta tahdostaan vastustaa Jumalan määräyksiä ja käskyjä. Hänellä ei kuitenkaan ole voimaa vastustaa Jumalan tahtoa (tai valtaa), joka tällaisen kohdalla ilmenee tuomiona syylliseksi ja rangaistuksensa. Pyhä Augustinus nimittäin kirjoittaa (Henki ja kirjain, 33. luku, 58):

Kun he halveksivat hänen anteliasta laupeuttaan, he joutuvat kokemaan hänen rankaisevaa valtaansa. Näin Jumalan tahto jää voittamattomaksi. Jumalan tahto jäisi tappiolle vain siinä tapauksessa, että hän ei tietäisi, mitä tehdä halveksijoilleen, tai siinä, että nuo jotenkin onnistuisivat välttämään hänen langettamansa tuomion toimeenpanon.

Onkohan tuon viimeisen virkkeen vastakkainasettelu todellista? Minä revin pelihousuni kaikenmaailman pastorien demarisaarnoista, mutta olettaisi että ko. pastorit pitävät sitä ihan Jumalan valtakunnan työnä.

Voisko tässä (tavallaan aika hedelmättömästi) jossitella ja sanoa, että se loputon hyvä tahto ja suloinen sopusointu olisi vallinnut paratiisissa, JOS… ?

“Aito” hierarkia ei kuulu Jumalan Seurakuntaan ei täällä ajassa, eikä ikuisuudessa. Siellä, ikuisuudessa, Taivaan Valtakunnan kansalaiset ovat taivaaseen ylösnoustessaan muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi.
Ilmestyskirja ei ole “pohjapiirros” taivaasta eikä se kerro hierarkiasta.
Taivas on sellaista, mitä ei ihmisen ajatuksiin, mielikuvitukseen ole noussut. Se mitä taivas tulee olemaan on selitettävissä vain taivaaseen päässeessä tilassa.

Kirkkosi selitys painottaa sitä, ettei nikolaiittojen opissa ei ole kyse hierarkian vihaamisesta. Tässä Ilmestyskirjan kahdessa kohdassa puhutaan nikolaiittojen opista. Ilm. 2:14,15, Pergamoa nuhdeltiin Bileamin opista, joka oli epäjumalille uhrattujen ruokien syömistä ja haureutta. Myös Tyatiran seurakunnassa oli irstautta ja siitä Jeesus nuhteli.

Ei ole haureutta ja irstautta, jota nikoaliittojen opiksi sanottaisiin.Ylhäältä päin tuleva ehdoton hallinta, hierarkia, tuo mukanaan synnin ja sen hedelmät.
Jo nikoaliitta sanana kertoo hierarkiasta, mutta tällaista selitystä ei löydy RKK:n selityksistä.

Ei ole hyvää hierarkiaa eikä ole hyvää harhaopppia.

Kirkossa ja taivaassa on jumalallinen järjestys, hierarkia. Jumala on järjestyksen eikä epäjärjestyksen Jumala. Raamatusta voidaan mm. lukea, että mitkä taivaalliset henkiolennot ovat lähimpänä Isän istuinta ja kirkkautta ja miten taivaallisessa Jerusalemissa rukoileminen ja palvonta tapahtuu.

On suurta harhaa väittää, että taivaassa, kirkossa ja Jumalan valtakunnassa ei olisi hierarkiaa.

Juuri näin. Siksi olisikin hyvä tehdä parannus ja uskoa evankeliumi.

1 tykkäys

Voisi. Aika uskaliaastikin, jos lauseen on tarkoitus jatkua korostavaan tyyliin “nainen ei olisi…” :slight_smile: