Mediassa on kirjoitettu nuorimpien ikäluokkien, erityisesti poikien/miesten, olevan aiempaa uskonnollisempia. Tämä perustuu kyselyihin, jotka mielestäni ovat uskottavia. Kovaa dataa esim. rippikoulujen suosiosta ei vielä ole, mutta yksittäiset havainnot ovat yhteensopivia tuon kanssa. Toisaalta mm. et-opetuksen suosio kasvaa ja kokonaisuutena evlut kirkon jäsenmäärä vähenee, joten tässä voi olla jonkinlaista polarisaatiotakin.
Vapaa-ajattelijoiden parissa näkyy hieman kiistoa. Toki kysymyksen muotoilu vaikuttaa tuloksiin, tuskin kuitenkaan eri tavalla eri vuosina. Vastaavasti toki voi pöhkö uskova kertoa että ihmiset nyt erityisesti kaipaavat Jumalaa, mikä ei tietysti selitä miksi eivät kaivanneet 5, 10 tai 15 vuotta sitten.
Mitä mieltä täällä ollaan, onko asia uskottava ja jos, mikä on selitys?
Ilmiö on todellinen. Juuri eilen keskustelin erään kollegan kanssa että tämän vuoden rippileireillä emme kohdanneet lainkaan aiemmin tavanomaista uskonasioihin kohdistuvaa pilkkaa ja väheksyntää. Päinvastoin, nekin nuoret miehet joiden kanssa ehkä oli vähän käytökseen liittyviä haasteita olivat sisältökysymyksissä ihan mukana ja aktiivisesti tarjoutuivat jumalanpalvelustehtäviin.
Eräällä leirillä seurakunnassamme nuoret kuulemma halusivat konfirmaatiossa laulaa kolme konfirmaatiolaulua putkeen kun yleensä niitä on vain se yksi - ja niin sitten toimittiin. Naapurista olen puolestaan kuullut että rippileirillä nuoret miehet haluavat lukea Raamattua. Ja nyt seurakunnassamme on syksyllä alkaneisiin nuorteniltoihin ja raamiksiin ilmestynyt rippikoulun käyneitä nuoria, joita itse opetus kiinnostaa.
Ei tämä ole ollut tällaista koko minun elinaikanani vaikka ehkä tutkimukset omassa nuoruudessani olisivatkin näyttäneet korkeampia prosenttilukuja Jumalaan uskomisesta. Varovaisesti väitän, että ne olivat vielä yhtenäiskulttuurin rippeitä - nyt olemme siirtyneet aikaan jossa uskonto ei ole enää samalla tavalla osa yhteiskunnallista struktuuria kuin ennen - kiitos vapaa-ajattelijoiden - mutta samalla näyttää siltä, että se onkin tehnyt kristinuskosta uudella tavalla kiinnostavaa ja uskottavaa…
En myöskään näe sen kaltaista polarisaatiota nuorissa kuin ehkä 1970-luvun herätyksissä vs. taistolaisuus. Nämä uskonnollisesti aktiiviset nuoret eivät välttämättä suinkaan ole mitään kovia arvokonservatiiveja.
Heittäisin tässä ilmoille nojatuolisosiologian hengessä maahanmuuton vaikutuksen ja toisaalta uskonnon irtaantumisen jonkinlaisesta yhteiskunnan kunnon kansalaisen oletusarvosta.
Maahanmuutto merkityksessä, että se on tuonut maahan lisää uskonnollisia ihmisiä tehden sitä myöten uskontoa näkyvämmäksi ja normaalimmaksi.
Tuo toinen merkityksessä, että nuoriso on varmaan aina kiinnostunut asioista, jotka eivät oletusarvoista valtavirtaa. Ja nyt kun tylsä ja tavallinen luterilaisuuskaan ei ole enää niin valtavirtaa, niin osa kiinnostuksesta voi kanavoitua siihen. Ei nyt ehkä yhtä radikaalia tai isoa liikehdintää kuin aikoinaan stallarit tai punkkarit, mutta samanlaisesta ilmiöstä voisi olla kyse.
Edit: Jaa, paterhenrik sanoikin tuossa yllä suunnilleen saman. Great minds think alike ja mitä näitä nyt oli.
Mainittakoon että reilu vuosi sitten vielä kirjoitin nuorisobarometrin luvuista näin: “Iän kasvaessa yhteenkuuluvuus väheni puoleen, eli mahdollisesti rippikoulusta saatu vähäinenkin tunne seurakunnasta omana porukkana haihtui. Toinen tulkinta olisi uusien 15-19-vuotiaiden sukupolvien olevan aiempia uskonnollisempia, mutta se on ristiriidassa muun kehityksen kanssa.” Ei sitten tainnut olla.
Tota noin. Kurkkaapa vähän tämän vuoden isoimpia uutisaiheita ja vertaa maailman tilanteeseen 5, 10 tai 15 vuotta sitten. Väittäisin, että sieltä saattaisi löytyä erinomainen selitys sille, miksi ihmiset kaipaavat Jumalaa nyt enemmän. Eikä sen selityksen löytyminen tai kelvollisuus vaadi Jumalaan uskomista.
Maailma on ihan oikeesti muuttunut tosi paljon viidessä vuodessa. Korona, Ukrainan sota, Israelin tilanteen eskaloituminen… Ilmastonmuutoskin tulee koko ajan todellisemmaksi, ja sotaa pelätään ihan eri tavalla kuin muutama vuosi sitten. Tämä on hurjaa aikaa olla teini (kuvittelisin).
Maahanmuutto on tosiaan muuttanut tähän liittyen monta asiaa. Moni maahanmuuttaja on näkyvämmin ja kuuluvammin kristitty kuin mitä syntyperäiset suomalaiset, jotka ovat mahdollisesta uskostaan useammin hiljaa. Toki maahanmuuttajien joukossa on uskostaan hiljaisempiakin kristittyjä. Muutoksia näkyy muutenkin kuin vain kristinuskon osalta. Kun menneisyydessä kouluissa opiskeltiin uskonnon kirjasta lukien, miten vaikka muslimit paastoavat, niin nyt isojen kaupunkien liki kaikissa kouluissa ramadan on varsin konkreettinen ja koulujen arjessa näkyvä asia. Toisten nuorten uskonnollisuus voi olla nykynuorille luonnollisempi osa kasvuympäristöä kuin vielä 10 vuotta sitten. Ei silti niin näkyvää kuin mitä 1900-luvun alkupuolella, mutta 10 vuoden takaiseen verrattuna kuitenkin näkyvämpää.
Puolitoista vuotta sivusta seuranneena ja keskusteluun uskaltautumatta ajattelin nyt aueta ehkä vain tämän verran ja tähän asiaan. Aika erikoista huomata että kaiketi kukaan ei tunnu olevan ajatuksissaan lähimainkaan kanssani samaa mieltä. Nuorison uskonnollistuminen ei tarkoita yksiselitteisesti sitä että nuoriso kristinuskoistuu. Tyttöjen suhteen on havaittavissa kiinnostusta kaikkeen yleisuskonnollisuuteen sekä myös vaikkapa noituuteen (joka tarkoittaa sekä mustaa että valkoista noituutta) tai muuhun new age henkisyyteen. Tytöt ovat myös useammin uskonnottomia ja liberaalimpia. Pojat taas ovat konservatiivistyneet sekä poliittisesti että muutenkin. Täällä on puhuttu kyllä maahanmuutosta mutta ei siitä että maahanmuuttovastaisuus nimen omaan on yksi konservatiivisuuden ilmenemismuoto ja uskosin että poikien suhteen juuri nämä ovat kaksi asiaa jotka liittyvät yhteen. Kristinusko poikien kohdalla on ikäänkuin vastavoima maahanmuuttajia, tai erästä suurta osaa heitä, vastaan.
Aivan varmasti myös sodan läheisyys (joka täälläkin kyllä mainittiin) on yksi tekijä joka pistää miettimään näitä isoja asioita kuten uskontoa, mutta en usko että sillä on kuitenkaan sitä suurinta vaikutusta asiaan.
Tämä välihuomiona. Pyrin taas seuraamaan jatkossa keskustelua sivusta
No kun politiikka on kiellettyä niin en mainitsi puolueita jotka poliittisesti edustavat konservatiivisuutta joka poikia tällä hetkellä näyttää kiinnostavan. Uskon että jokainen ne kyllä tietää.
Muuten konservatiivisuus sisältää sitten vaikkapa sitä että uskon vaikkapa ns. miehen konservatiivisen paikan vaikkapa jonkinlaisena perheen päänä tai muutenkin “johtajana” olevan joidenkin konservatiivisesti ajattelevien nuorten miesten mieleen.
En epäile, etteikö kristinuskokin ihan uskonnollisesti aika monia kiinnostaisi, mutta uskon että aika suuri veto on juuri siinä että kristinuskoon suuntaamisella pyritään jonkinlaiseen paluuseen vanhaan ja turvalliseen entiseen Suomeen jossa mies on se joka määrää ja maahanmuuttajia ei juuri ole, elleivät ole samoin ajattelevia.
Toivottavasti en nyt taas ylittänyt foorumin kipukynnystä. Saa poistaa, jos niin tapahtui. - ja sori siitä!
Tänä vuonna rippileireilläni olleista liki pitäen 60 riparinuoresta en kyllä löytänyt tällaisia etnonationalisti-konservatiivikristitty -yhtymäkohtia. Tiedän toki, että varmastikin internetin ihmeellisessä meemimaailmassa näin on, mutta riparinuorissani - ei, en tunnista tätä kuvaa.
Leirini olivat myös sukupuolijakaumaltaan toistensa peilikuvat - ensin hyvin poikavoittoinen, sitten tyttövoittoinen leiri. Molemmilla leireillä enemmistössä ollut sukupuoli osoitti erityistä kiinnostusta asiaan ja halua olla tehtävissä. Pieni otos, mutta romuttui sitten se sukupuolittunut kuvakin, vaikka itsekin siihen uskoin vielä ennen leiriä…
Tämä on todennäköisesti oikea havainto. On osattava erottaa toisistaan uskonnollisuus ja kristinusko, jotka ovat eri asioita. Rukoilen kuitenkin näiden nuortemme puolesta, että uskonnollisuus toimisi siltana kristinuskoon. Muistan kuinka itsekin olin monin tavoin uskonnollinen ennen kuin Jumala johdatti minut näkemään kristinuskon totuuden.
Ihmettelen, ettei kukaan ole maininnut tässä yhteydessä vielä seksuaalisuutta ja pariutumisjärjestelmiin tulleita muutoksia. En pysty antamaan mitään syväluotausta koko ikäluokasta, mutta Tinderin, Onlyfansin ym. lanseeraama seksin ja suhteiden pinnallistuminen ja hyödykkeellistyminen näyttää aiheuttaneen vastareaktion. Kaivataan pysyviä parisuhteita, perhe- ja lapsikeskeisyyttä ja työn ja sitoutumisen arvostamista. Perinteisten sukupuoliroolien arvostuskin näyttää liittyvän tähän.
Kristinuskon nähdään edustavan näitä arvoja ja elämän jonkinlaista kokonaisvaltaisempaa arvostamista. Syväulottuvuuttta. Tässä kohtaa feministi- ja LGBT-kirkko näyttäisi tehneen suuren virhearvion. Usein em. kaltaisiin näkemyksiin liittyykin samalla sateenkaarikirkkokriittisyyttä, jonka ei nähdä edustavan kristinuskoa.
Oma huoleni liittyy siihen, että jos tulokulma on tämä, kiinnitytäänkö liikaa maallisiin? No, sama kai se on, kunhan kirkon porteille tullaan.
Tämä olisi tosiaan yhteensopivaa jonkinlaisen laajemman konservatiivisen liikkeen kanssa, josta siitäkin on käsittääkseni viitteitä. Johtaako se siihen, että halutaan esimerkiksi kumota translaki, vai vain siihen, että itse eletään perinteisessä parisuhteessa, on vielä epäselvää. Samoin kuin tietysti ilmiön laajuuskin.
- mutta samalla näyttää siltä, että se onkin tehnyt kristinuskosta uudella tavalla kiinnostavaa ja uskottavaa…