Miksi rippikoulussa ei opeteta

Oppi
,
1

Tämä aihe liittyy @Fratres linkittämään Uuden tien juttuun, mutta en löydä toimintoa, jolla vastataan uuteen ketjuun. UT:n jutussa haastateltava siis mainitsi, että rippikoulussa ei opetettu että Jeesus elää tänään tai että Jumalalle voi puhua. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen tämänsuuntaisia väitteitä rippikoulusta. On ihmisiä, joille uskoon tullessa hyvin keskeisetkin asiat ovat uusia, vaikka rippikoulu on käyty. Tämä on myös luterilaisesta kirkosta poispäin ohjaava tekijä, koska oletetaan että ne asiat eivät silloin ole luterilaisuudessa esillä. Ja ylipäätään esiintyy rippikoulun käyneillä ihmisillä hämmentävää tietämättömyyttä kristinuskosta. Miksiköhän on näin? Rippikoulussa kuitenkin on opetussuunnitelma, jota voisi olettaa noudatettavan. Esitän joitain syyehdotuksia:

  • Asioita on käyty läpi, mutta henkilö ei muista sitä. Joissain tapauksissa todennäköinen selitys, joidenkin henkilöiden kohdalla taas vaikea uskoa.

  • Asiat on periaatteessa käsitelty, mutta niin erilaisessa muodossa, että henkilö ei tunnista aihetta tutuksi törmätessään siihen myöhemmin.

  • Rippikoulun opetussuunnitelman mukaisista asioista on todellakin jätetty joitain asioita pois, esimerkiksi ajanpuutteen takia tai tehdäkseen tilaa opettajan tärkeämpinä pitämille asioille. Voi liittyä opillisiin ongelmiin opetuksessa tai sitten johonkin muuhun syyhyn.

  • Itse käymälläni herätysliikeriparilla on käsitelty asioita ohi ja yli opetussuunnitelmatason, joten mulla on väärä käsitys siitä, mitä rippikoulussa tulee käsitellä. Epätodennäköinen selitys, koska meidän ripari kuitenkin seurasi kirkon hyväksymää oppikirjaa.

Tuleeko mieleen muita selityksiä? Millaisia olivat teidän rippikoulukokemukset ja mitä sieltä jäi käteen? Jos olet päässyt seuraamaan ripariopetusta laajemmin, niin miten kuvailisit opetuksen tasoa nykypäivänä? Jos tärkeitä asioita todella jää käsittelemättä, onko se harvinainen poikkeustapaus vai valtavirtaa? Mitä siellä riparilla nykyään oikeastaan tapahtuu?

2

Itse uskon, että aika usein (mutta ei varmasti aina) syy siihen, että “ei meille tuollaista puhuttu”, on joko se, että rippikoululainen ei ole kuunnellut, vaan ajatellut jotakin muuta opetuksen aikana, tai sitten asia on unohtunut. Olen kuullut rippikoululaisen väittävän melko heti rippikoulun jälkeen, että “ei meille tuosta puhuttu”, vaikka olen samassa rippikoulussa joko itse asiasta opettanut tai ollut paikalla ja kuullut opetuksen.

Minulle läheisen henkilön kanssa tuli kerran puhetta eräästä luterilaisuuteen kuuluvasta asiasta. Hän väitti, että ei ole koskaan kuullutkaan asiaa, jonka mainitsin. Olemme olleet nuorina lukuisilla leireillä yhdessä ja muistan selvästi kyseisen asian opetuksen moneen, moneen kertaan sieltä. Hän on myöhemmin opiskellut vapaiden suuntien oppilaitoksessa ja saanut siellä asiasta toisenlaista opetusta. Jossain vaiheessa hänellä on siis myöhemmin saatu opetus korvannut aikaisemman niin täysin, että ei edes muista aiemmin opetettua kuulleensakaan.

Toki rippikouluissakin on eroja. Varsinkin nykyisin, kun leirit ovat lyhentyneet, voin hyvin ajatella, että osaa oppimateriaalista ei ehditä käydä läpi ja osa tuntiaiheista kuitataan opetuspäiväkirjaan nimellisesti pidetyksi. Erästä riparia valmistellessa muistan tehdyn juuri noin: tunteja ei aivan saatu mahtumaan, joten jokin “ihmisen vastuu luonnosta” -tyyppinen tunti merkittiin pidetyksi iltanuotiolla, jossa aiheesta ei kyllä mitään puhuttu. Siihen, että keskeisiä aiheita olisi kuitattu tällä tavalla, en ole itse törmännyt. (Omat rippikoulukokemukseni ovat kyllä viime vuosituhannelta.)

Selvää (?) tietysti on sekin, että jos rippikoulun opettaja ei itse usko esim. neitseestä syntymiseen tai ylösnousemiseen, ei hän niitä opetakaan - tai kertoo, että jotkut uskovat näin, mutta ei se välttämättä ihan niin olekaan. Jos rippikoulun opettaja itse ajattelee Raamatun olevan oman aikansa kristittyjen kokemuksia ja käsityksiä siitä, miten he ovat Jumalan ja uskon ymmärtäneet ja kokeneet, niin tuskinpa hän myöskään opettaa, että Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sana(a) tai ilmoitus(ta). Jos rippikoulun opettaja itse pitää kristinuskon keskeisenä oppina auttamista ja lähimmäisen rakkautta ja humaanisia arvoja, tuskin hän opettaa kristinuskon keskeisen asian olevan sovituksen ristillä, anteeksiannon ja ylösnousemuksen. Jos tärkeimpänä nähdään kirkon jäsenmäärän ja siis veronmaksajien pysyminen hinnalla millä hyvänsä, niin rippikoulunkin päämääräksi voi tulla mahdollisimman mukavan kuvan antaminen kirkosta. En kuitenkaan vielä usko, että enemmistö rippikouluista olisi tämän kappaleen linjalla, mutta varmasti tällä linjalla pidettyjä rippikouluja on nyt enemmän kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.

2 tykkäystä
3

Varmaan meille teknisesti opetettiin, siis ylösnoussut ja voi rukoilla jotain. Kun kävin 70-luvulla vain oman paikallisseurakunnan iltarippikoulun, nuori pastori suoraan myönsi ettei ole mikään uskovainen, ainoastaan kiinnostunut uskonnoista. Imaamien kutsuhuudot kyllä kerran kuunneltiin, tosin pastorin kotona nauhalta kun kertoi jostain matkastaan. En varmaan ollut kyllä itsekään kovin kiinnostunut aiheista. Eniten opin asioista ennen aikuisikää alakoulun uskovaiselta johtajaopettajalta, joka kertoi Vanhan testamentin kertomuksia kiinnostavasti. Ja pyhäkoulussa tai illalla lasten Raamatusta.

4

Myöskin se vaikuttaa, että osa asioista opetetaan eri tavoin, niin kuin @Anskutin mainitsi. Esimerkiksi kaksi hartautta tai leirijumalanpalvelus joka päivä on rukousopetusta. Jos ei viikon aktiivisen hartauselämän jälkeen selviä, että siinä rukoillaan Jumalaa ja/tai Jeesusta, niin jossain on ehkä jotain vikaa.

3 tykkäystä
5

No kyllähän motivaatio vaikuttaa. Jos rippikouluun menee, koska kaikki kaveritkin tai kiva leiri tai mummo vaatii tai luvassa on rahaa ja mopo rippilahjaksi tai naimalupa ja kummioikeus, ja Jeesus-jutut ovat pakollinen oheishaitta, joka ei kiinnosta ollenkaan. Ja vielä teini-ikäisen kapina tai ihastuminen tai joku sellainen. Voi olla, että opetusta ei paljon seuraa. Eihän kouluopetuksestakaan saa kaikki paljon mitään. Ja jos näitä sitten pitkän ajan päästä muistelee, niin ei paljon muista.

6

Mies kommentoi tähän, että ei muista omalta ripariltaan mitään hartauksia. Kävi siis päivärippikoulun, ei leirimuotoista. Pitäisikö noin aktiivinen hartauselämä siis olla silloinkin, kun ripari ei ole leiri, johon aamu- ja iltahartaudet luontevasti soveltuisivat?

7

Minä olen osallistunut muistaakseni pariin rippikouluun, johon ei sisältynyt leirijaksoa ollenkaan, ja pariin rippikouluun, jossa oli parin päivän leirijakso ja muut oppitunnit pitkin talvea. Kaikissa niissä pidettiin jonkinlainen alku- tai loppuhartaus ja/tai vähintään alku- ja loppurukous. Näissäkin varmasti on paikallisia eroja.

Pakolliseen seurakuntaan tutustumiseen kuuluu yleensä tietty määrä käyntejä jumalanpalveluksissa, nuortenilloissa ja kenties muissakin tilaisuuksissa. Myös niissä on rukousta ja/tai hartaus. Tosin mielestäni näihin rukouksiin, jumalanpalveluksiin ja erilaisiin hartauksiin osallistumisen lisäksi pitäisi myös jollain lailla asiasta opettaakin.

8

Juuri näin se on. Rippikoulu on enemmän käytännöllistä tutustuttamista kristityn elämään ja seurakuntaelämään kuin tiedollista paukuttamista. Toki ulkoläksytkin ovat tärkeitä ja useimmiten varmaan niitä oikeasti opetellaan. Mutta oma kokemukseni nykyisestä rippikoulusta on juuri se, että siinä uskotaan esimerkin ja harjoituksen voimaan. Parhaita “opettajia” ovat isoset, jos he ovat sisällä siinä mitä tekevät. Toisin sanoen ovat innolla laulamassa, valmistelemassa ja toteuttamassa jumalanpalveluksia ja vetämässä pienryhmätehtäviä, esim. raamiksia.

Ei pidä tietenkään väheksyä varsinaisten opettajien tiedollista ja uskonnollista tasoa. Mutta se on enemmänkin kokonaisuuden ohjailua ja hyvää suunnittelua. Hienot teologiset luennot menevät useimmilta toisesta korvasta ulos, ja myös liika ahneus siinä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä opettaa, kostautuu. Tärkeämpää on pitää kiinni sovituista rutiineista, valmistella hyvin mutta yksinkertaisin ja selkein metodein rippikoulun hengellinen sisältö ja ennen kaikkea pyrkiä pitämään ilmapiiri turvallisena ja eri tahdissa oppivat nuoret mukana matkassa.

Päiväkoulun pitäisi myös sisältää rukouksen ja hartauden opettamista. Oikeastaan erona ei tarvitse olla muuta kuin se että käydään kotona nukkumassa. Mutta kyllä leirijakso tietenkin on vaikuttavampi ja sisältää sosiaalista oppimista enemmän. Toisaalta yövalvomiset ja muut ongelmat saattavat tuhota monen nuoren leirin. Tosi paljon riippuu vetäjien ja isosten yhteistoiminnasta, mutta jotkut ryhmät ovat tietysti erittäin vaikeita silti.

Rippikoulusuunnitelma antaa hyviä eväitä. Kyllä siellä aineksia on yllin kyllin ja kristinuskon perusasiat varmasti mukana. Silti kukin porukka toimii omalla tavallaan ja eri perinteet ovat myös vaikuttavia eri seurakunnissa.

9

Tai minä siis iltarippikoulun syyskauden ajan. Ei hartauksia, toki isämeidänrukous, herransiunaus ja joku muu rukous opetettiin ja varmaan jotakin senaikaista opetussuunnitelmaa käytiin läpi. Enemmänkin joitain käytännön asioita kirkosta, mitään kovin tunnustuksellista opetusta ei juuri ollut, vaikka uskontunnustus olisi käyty jotenkin läpi. Jos vertaa kertomuksiin joidenkin uskon löytämisestä rippikoulussa, niin ei mitään sellaista.

10

Ihan riippumatta varsinaisista uskoontulokokemuksista rippikoulussa, kyllä yleisesti ottaen voi sanoa, että leiririppikouluista jää seurakunnan nuorten toimintaan huomattavasti enemmän nuoria kuin ilta- tai lauantairippikouluista, joissa käydään 1-2 kertaa viikossa muutaman kuukauden ajan. Monissa seurakunnissa esim. isoskoulutukseen osallistuu nuoria niin paljon, että kaikille ei todellakaan löydetä leiripaikkaa seuraavana kesänä. Osa nuorista tulee ehkä vain hengailemaan nuorten peli-iltoihin, mutta valtaosa heistäkin nimenomaan leirimuotoisen rippikoulun käyneistä.

Noista perinteisistä ilta- tai lauantairippikouluista leirin vaihtoehtona onkin ymmärtääkseni siirrytty yhä enemmän loma-aikoihin sijoittuviin päivärippikouluihin, joissa tosiaan “lähes ainoa ero” leiriin on se, että käydään kotona nukkumassa eli koolle tullaan peräkkäisinä päivän aamuisin ja opetusta ja muuta yhteistä ohjelmaa on iltaan saakka. Uskon, että sellaisessa rippikoulussa nuoret tutustuvat sekä toisiinsa että opettajiin paremmin kuin muutaman kuukauden ajan (väsyneenä koulupäivän jälkeen) 1-2 kertaa viikossa pariksi tunniksi kokoontuvissa ryhmissä. Tutustuminen taas auttaa tulemaan mukaan seurakuntaan, jossa sen uskon voi löytää, vaikka suoranaista uskoontuloa itse rippikoulun aikana ei olisikaan tapahtunut.