Kun Jeesus kohtasi Maria Magdalenan ylösnousemuksensa jälkeen, hän sanoi:"…en ole vielä mennyt Isäni luo." Toisaalta hän ristillä sanoi ryövärille:“Tänään olet kanssani paratiisissa.” Vasta helatorstaina, 40 pv pääsiäisen jälkeen hänen kerrotaan nousseen taivaaseen ja asettuneen valtaistuimelleen Isän oikealle puolelle.
Joskus olen miettinyt, missä tai missä olotilassa hän oli nuo 40 päivää, joiden aikana hän toistuvasti ilmestyi oppilailleen milloin missäkin. Oliko tuo sitä aikaa, jolloin hän saarnasi Tuonelassa? En nimittäin usko, että hän haudassa ollessaan olisi siellä saarnannut. Luther opettaa, että Jeesus lepäsi raskaan työnsä jälkeen sapatin haudassa lain käskyn mukaan tekemättä mitään. "Ei liikuttanut kättä, ei jalkaa, ei kieltä, ei suonta… " kirjoittaa Luther.
Tuosta saarnaamisesta Tuonelassa mainitaan: “Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille…” Tästä voisi ehkä päätellä, että hän meni Tuonelaan vasta kun hänet oli tehty eläväksi, eli ylönousemuksensa jälkeen.
Mutta tämä ei ole pelastuskysymys, onpahan vain yksi niistä monista kysymyksistä, joista Raamattu ei anna tarkkaa tietoa.
Kristus voi olla läsnä useassa paikassa. Ehtoollisellakin Hän on yhtä aikaa kaikkialla maailmassa. Tätä kutsutaan ubikviteetiksi, kaikkialla läsnäolevuudeksi.
Hän oli ruumiissaan ylösnoussut, ilmestyi oppilailleen, yli 500 muulle, söi kalaa oppilaiden kanssa (Johanneksen evankeliumi) ja lopuksi myöhemmin ilmestyi myös Paavalille, kertoo Korinttilaiskirje. Hän nousi taivaaseen helatorstaina, mutta lähetti Henkensä helluntaina. Voisin sanoa, että hän on ilmestynyt jopa minulle, ei tosin näkyvästi, mutta muuten havaittavasti. Ehtoollisen jälkeen esim 80-90- lukujen vaihteessa, myöhemmin 2000-luvulla.
Kyllä. Hän voi olla kaikkialla. Tedän kaiken, mitä Raamattu kertoo hänen ilmestymisistään. Mutta jos hän ei ainakaan ollut vielä Isän luona, voi mielestäni kysyä, missä hän oli. Siis maan päälläkö mutta näkymättömissä? Eihän hän tietääkseni ainakaan ilmestynyt muille kuin seuraajilleen, eikä ollut koko aikaa heidän kanssaan.
Myöskään Pyhässä Hengessä hän ei vielä ollut läsnä, koska PH saapui vasta helluntaina. Jos hän oli paratiisissa, se ei ole lopullinen kuoleman jälkeinen olotila.
Ehkä emme tarvitse tähän tyhjentävää vastausta. Mutta se liittyy myös kysymykseen, onko ihmisen sielu kuoleman jälkeen unessa vai tietoisessa tilassa. Jeesus oli ilman muuta tietoisessa tilassa, mutta hän olikin noussut kuolleista.
Sanopas missä on tuo Isän luona? Missä Isä on? Eikö kaikkialla ja niin on tietenkin myös Poika. Tai Martin Chemnitzin mukaan kaikkialla siellä missä hän tahtoo olla (multivolipreesens). Ihan täsmälliseen vastaukseen emme kait kykene?
Minulla on ollut se käsitys, että tuonelaan astuminen olisi tapahtunut ennen ylösnousemusta. Ainakin jos ajatellaan apostolisen uskontunnustuksen kulkevan kronologisesti, kuten se muuten on.
Ne 40 päivää pääsiäisen ja helatorstain välillä olivat aikaa, jolloin Jeesus ilmestyi eri tavalla, kuin sen jälkeen. Hän ilmestyi ylösnousemusruumiissa, jota saattoi koskettaa ja jossa hän söi ja joi. Ja tuossa ruumiissa hän astui ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla kädellä.
Nuo sanat Mari Magdalenalle (Joh 20:17) ovat minusta jotenkin hämmentäviä. En muista lukeneeni niihin oikein hyvää selitystä.
Yhtenä vaihtoehtona voisi ajatella, että Jeesus sanoo tuossa, ettei hänen näkyvään ruumiiseensa tule tarttua, vaan, että häneen on tartuttava uskolla sitten kun hän on mennyt Isänsä luo? Meidän ei tulisi kiinnittää huomiotamme näkyvään, vaan näkymättömään. Jukka Thuren sanookin tuon tekstin alkuosan “älä koske minuun” kuuluvan “päästä minut irti”, “älä pidättele minua.”
Tuomas kuitenkin sai koskea Jeesukseen, kun Jeesus oli noussut ylös eikä ollut vielä noussut taivaaseen.
Joh. 20: 26 Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: “Rauha teille!”
27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: “Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”
Niinpä, mutta jos hän ei Marian tavoin tarrautunut häneen? Nämä nyt ovat kaikki tällaista spekulaatiota ja siinä mielessä kysymys täytynee jättää avoimeksi?
Mielenkiintoisia ajatuksia. Jeesuksen sanat Marialle haudalla ovat tosiaan arvoitukselliset. Olen kuullut tuon käännösversion “älä pidättele minua”. Ehkä Maria suuressa surussaan yritti jotenkin tarrautua Jeesukseen, ettei hän olisi enää päässyt katomaan.
Jos tässä olisi kyse sekä Isän että Pojan kaikkialla olemisesta, miksi Jeesus sanoi, että hän ei vielä ole mennyt Isän luo? Hän siis myönsi, että ei ole vielä Isän luona. Sinne hän palasi helatorstaina. Sen jälkeen hän täytti kaikkeuden läsnäolollaan kuten Isä.
Kyllä. Uskontunnustuksessa se ilmaistaan tapahtuneeksi ennen ylösnousemusta. Mutta jos otetaan huomioon, että sapatti alkoi pe klo 18 ja päättyi la klo 18, ja ylösnousemus tapahtui vasta su aamyöllä, aika jää väliin 6 - 9 tuntia. Kävikö hän Tuonelassa tuolloin? Tämä tuntien laskeskelu tuntuu tosin rationalismilta, kun en tiedä edes, oliko Jeesus enää meidän aikaamme sidottu. Mutta itse ajattelen kuten Luther, että hän lepäsi sapatin.
Miksi hirveää? Minusta tämä vaikuttaa ihan asialliselta pohdinnalta. Ei tässä ainakaan jumalanpilkasta ole kyse.
Kun siirrytään tämän- ja tuonpuoleisuuden rajan yli, pohdiskella voi, mutta ei ihminen voi käyttää kovin varmoja äänenpainoja.
Mielestäni ei vaikuta kovin vakuuttavalta, että “Isän luo menemisessä” kyse olisi kaiken vallan luovttamisesta Isälle. Ajattelen, että hänen työnsä jatkuu yhä Isän luota käsin. Vielä hän ei ole kaikkia vihollisiaan alistanut, kuolemakin yhä tekee työtään.
Tosin: kyllä hänen sanotaan ristillä saaneen ratkaisevan voiton kaikista vihollisistaan, kuolemastakin.
Isän tykönä oleminen on Johannekselle tyypillinen ilmaisu, jota ei tavat muualla UT:ssa. Ja se esiintyy erittäin vahvasti Jeesuksen jäähyväispuheessa opetuslapsilleen. Jeesus on tullut Isän tykö ja menee maailmasta Isän tykö. (kts. Joh. 13-17)
Vähän vielä kiinnostuin asiasta. Luukkaalla (24:39) käytetään eri verbiä (psylaphaoo), samoin Tuomaksesta (balloo). Maria Magdalennaa kiellettiin käyttäen verbiä haptoo. Tätä verbiä käytetään Raamatussa myös, kun viitataan kiellettyyn asiaan koskemisesta. Myös tuollainen ¨takertua’ merkitys olisi mahdollinen.