Mistä synnin nautinto tulee?

´
Uskaltaisin veikata, että aukkoja kuitenkin löytyisi. :sweat_smile:

Mitä syntiin tulee, niin lähtökohdaksi on otettava se, että syntiä on se mikä rikkoo vanhan liiton lakia vastaan. Ei se niin mene, että mikä tahansa juttu mitä keksii pitää syntinä olisi myös sitä. Kun venytetään synnin käsitettä perisyntiopin pohjalta, niin kohta ajatus on se, että ihminen ei kykene tekemään mitään synnittömästi ja kaikki teot ovat silkkaa syntiä. Sellainen se juuri koko synti- ja pelastus-ajattelun romuttaa. Jos kaikki on syntiä, niin silloin koko käsite on täysin käyttökelvoton.

Ei, kaikki seksi ei todellakaan ole syntiä.

2 tykkäystä

Olen käsittänyt, että VT:n lain idea oli olla preskriptiivinen (eli “tehkää näin kun tapahtuu näin”) lähinnä Israelin maallisessa oikeuskäytännössä. Mutta ihmisen ja Jumalan suhteessa sillä on demonstratiivinen tehtävä, eli se osoittaa todeksi sen välimatkan, jota myös kutsun synniksi.

Luin jostain jotain, että perisynnistä olisi olemassa jonkinlainen lainopillinen tai “imputatiivinen” versio, jossa Aatamin synti jollain tavalla koko ihmiskunnan edustajana “nähtäisiin” tai “luettaisiin” kaikkien osaksi. En usko tähän, tai en pidä tätä tarpeellisena. Vaan lähden ihan siitä käytännön puolesta, että ihminen ei synny aktuaaliseksi persoonaksi, vaan potentiaaliseksi, ja kasvaa vasta lapsuuden aikana aktuaaliseksi. Mutta koska tämä kasvu tapahtuu välittyneesti, langenneiden vanhempien ja hoitajien kautta, lapsi “kasvaa eroon Jumalasta”, tai paremmin sanottuna “kasvaa sellaiseksi persoonaksi, jonka olemisessa ero Jumalasta näkyy, vaikuttaa ja toteutuu”.

Kaikki, minkä ihminen tekee maallisen vaelluksensa aikana, tapahtuu tilanteessa, jossa ihmisen persoona eli ole täysin muokkautunut sellaiseksi kuin suora yhteys Jumalaan sen tekisi. Eli synti on “läsnä” monessa asiassa. Ihminen ei ole langennut niin intensiivisesti kuin mahdollista, mutta niin ekstensiivisesti kuin mahdollista. Esimerkiksi uskon, että voin keittää kahvia niin, että synti vaikuttaa siihen melko vähän jos ollenkaan.

Kaikki seksi on syntiä siinä merkityksessä, että seksuaalisuus ilmentää sitä, mitä ihminen on ja missä vaiheessa hän on kasvussaan yksilönä. Siis seksi itsessään ei ole syntiä, mutta sitä on mahdotonta kenenkään toteuttaa “itsessään” tai “sellaisenaan”. En käsittele tätä edes väitteenä subjektiivisesta kokemuksesta tai mistään universaalista pessimismistä, vaan matemaattisena mallina siitä, mitä ovat suhteessa oleminen ja sen esteet.

Eli kaikki itsessään ei ole syntiä, mutta niin kauan kuin ylösnousemus ei ole tapahtunut, on ihmisellä kaikkeen syntisen näkökulma. Ja seksi vain ilmentää sitä vahvemmin ja syvemmältä kuin vaikkapa kahvin nauttiminen.

Minä ajattelin jotakuinkin niin, että synti lähtee liikkeelle luonnollisista asioista. Luonnolliset hyvät, joihin suhtaudutaan virheellisesti (epäjumalanpalvelus; käytettävän rakastaminen itseisarvoisena), saavat halun vääristymään himoksi. Luonnollinen halu siis tuottaa normaalisti mielihyvää; samoin synti, joka käyttää luotua hyvää virheellisesti (pienellä intensiteetillä), tuntee nautintoa. Kun himo kuitenkin kasvaa, se alkaa tuntea nautintoa siitä, mikä on oikeastaan luontoa vastaan. Antautuessaan kasvavaan himoon sekin mikä on täysin väärin suuntautunutta tuottaa nautintoa. Nautinnon lähtökohta on kuitenkin siinä luonnollisessa hyvässä, josta synti on alunperin lähtenyt.

1 tykkäys

Heitän tähän nyt vaan ohimennen sitaattina yhden väitteen johon juuri törmäsin:

For brand marketers, messaging that makes people feel guilty about a product can enhance product perceptions because consumers associate guilt with pleasure.

Monille syntiä on nykyisin enää vain kermakakku tms.

2 tykkäystä