Isä Mitro joutui kirkollisten kurinpitotoimien kohteeksi juuri sen takia, että ortodoksinen kirkko ottaa jakamattoman apostolisen ja katolisen kirkon aikaiset päätökset tosissaan. Ninpä politiikkaan sekautumisesta tuli sanktioita. Luterilaisuudessa niistä valikoidaan oman korvasyyhyn mukaan Lutherin tulkintoihin sopivat päätökset ja huomioidaan ne, mutta kaikki muu heitetään romukoppaan tuosta noin vaan. Niinpä tulevissakin vaaleissa tullaan aivan taatusti näkemään luterilaisia teologeja puolueiden värilippuja kantamassa ja pyrkimässä poliittisiin virkoihin - eikä siitä seuraa heille minkäänlaista kirkollista rangaistusta.
Ekumeeniset kirkolliskokoukset perustuvat apostoleiden välittämään uskoon - siihen samaan, jota kuvataan myös Raamatussa. Kirkolliskokouksissa nimenomaan päätösten kriteerinä oli se, että velvoitettiin kaikkia pitämään apostoleilta omaksutut käytännöt. Niitä taas ei ole juurikaan kuvattu Uudessa testamentissa, sillä eihän UT ole mikään kirkollisten toimitusten oppikirja. Luterilaisetkin tarvitsevat Raamatun lisäksi kirkollisten toimitusten käsikirjan.
Ei apostolien välittämä usko voi olla mikään slogan, vaan se pitää voida verifioida Jeesuksen opetuksilla ja pyhillä kirjoituksilla - ihan kuten apostolit itsekin tekivät.
Sanoihan Jeesus itsekin: “On kirjoitettu…”.
Näissä tapauksissa piispat ovat selvästi poikenneet apostolien uskosta.
Kunnioitus kuuluu toki jokaiselle ihmiselle, mutta jos joku rakentaa
luostarissa itsevanhurskauttaan, pitää häntä siitä nuhdella.
Tietysti igumeenit nuhtelevat, jos joku luostariveli syyllistyy ylpeyteen. Mutta se on asia, josta sinun tai minun ei tarvitse huolta kantaa.
Mitä tulee apostoliseen uskoon, niin omasta Raamatustasi voit lukea, että osa apostolisesta uskontalletuksesta on sellaista, että sitä ei ole Raamattuun kirjattu, vaan apostolit välittivät sen suullisena perimätietona. Ohjeet pyhien toimitusten toimittamisesta olivat luonnollisesti juuri tällaisia.
Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille. (2. Thess. 2:15)
Ihan oikein puhut ylpeydestä. Tarvitsen sitä nuhdetta itsekin.
.
Hyvä Timo, ei itsevanhurskaus kumminkaan ole yksinomaan ylpeyttä, vaan se on Jumalalle kelpaamista omasta itsestä lähtevin keinoin.
Kyllähän apostolit ovat suullisesti opettaneet., se on kuten sanot.
Suullinen ja kirjallinen ei voi meille kuitenkaan olla ristiriidassa.
Sinunkaan kirkossasi ei enää opeta Paavali, vaan ihan joku toinen.
Siksi perinteellä ei meidän mielestämme voi olla arvoa, ellei sitä voida verifioida pyhällä Raamatulla.
Jeesus ja apostolit antoivat myös neuvon kontrolloida opetusta.
Siksi väärä opettaja tulee kirota, vaikka hän olisi kuinka iso piispa.
Isä Mitroa rangaistiin myös liiketoiminasta eikä vain poliittisesta toiminnasta. Hänellä oli useampia rikkeitä, niin kuin viimeksikin, kun hän ei muilta toimiltaan ehtinyt hoitaa virkaansa. Ei häntä pelkästään härskien vitsien kertomisesta erotettu virasta, eikä sitä ennen pelkästään politikoinnin takia erotettu pappeudesta. Mp Ambrosius ja piispainkokous ovat olleet i Mitroa kohtaan hyvin kärsivällisiä. Kaikkea ei aina kerrota medialle.
Piispojen tehtävänä on Raamatun mukaan saarnata, varoittaa ja kehottaa terveen opin puolustamiseksi (2.Tim.4:1-4) sekä kumota eksyttäjien väitteet (Tiit.1:9-11). Tähän voidaan tarvita sitä, että piispat kokoontuvat kirkolliskokoukseen.
Mutta miksi ihmeessä? Jos Raamattu kerran on selvää Jumalan sanaa, joka ei tulkintoja kaipaa, niin piispathan voisivat itse kukin tykönänsä vain avata Raamattunsa ja katsoa, mitä siellä sanotaan, ja sitten Jumalan selvän sana nojalla antaa eksyttäjille huutia.
Jos tässä on puhe puhtaasti muodollisesta arvojärjestyksestä, vaikkapa istumajärjestyksestä jossakin julkisessa tilaisuudessa, useimmilla luterilaisilla ei liene mitään sitä vastaan, että Konstantinopolin ja Rooman piispat noudattavat tätä sääntöä. Mutta tarkoitatko, että Rooman piispalla olisi jonkinlainen valta-asema? Tätä emme voi hyväksyä, mihin meillä on (jo 1500-luvulla tunnetut) perusteet. Eivätkö ortodoksitkin ole sittemmin joustaneet tästä, mm. vuonna 1054, kun Rooman ja Konstantinopolin välille tuli skisma?
Huomannet itsekin, että tällaiset seurakunnan virkoja koskevat säännöt ovat hiukan eri tasolla kuin vaikkapa kirkolliskokousten opilliset päätökset. Oppihan ei voi muuttua, mutta käytännön järjestysmuodot kyllä. Olet joskus itsekin painottanut sitä, kuinka ortodoksikirkko joustaa historiallisen tilanteen mukaan. - En itsekään pidä sopivana, että pappi hoitaa maallista sivutointa, kuten Raamattukin opettaa (1.Kor.9, 2.Tim.2:4). Ja siinäkin olet oikeassa, että Suomen ev.lut. kansankirkko on tässä ja monessa muussa asiassa leväperäinen.
Luterilainen luostarilaitoksen kritiikki perustuu asiasyihin (jo 1500-luvulla), ja niitä ei voi kumota sellaisella yhden virkkeen perustelulla, että kirkolliskokous on käskenyt antaa munkeille heille kuuluva kunnia.
[quote=“anon81097962, post:45, topic:268”]
Jos Raamattu kerran on selvää Jumalan sanaa, joka ei tulkintoja kaipaa,[/quote]
Raamattu sanoo selvästi, että kristillinen oppi “kaipaa” opettamista, ja seurakunnassa on oltava opetusvirka sitä varten.
Niin voisivatkin. Mutta on viestinnällisesti ja pedagogisesti vielä tehokkaampaa, jos he pitävät kirkolliskokouksen.
"Seuraavasssa säännössä kehotetaan antamaan munkeille heille kuuluva kunnia".
Tämä kertoo siitä, että vielä tuossa vaiheessa on ollut kristittyjä, jotka ovat nähneet luostarilaitoksen ja munkkien elämän oikeassa sanan valossa.
Ovat nähneet touhussa ja sen edustajissa paheksuttavaa.
Sitten on tehty päätös, ja sen jälkeen on ruvettu käyttämään päätöstä
arvostelevia tai rikkovia kohtaan väkivaltaa, vaikkapa ihan samalla tavalla kuin
luterilainen kirkko tänään niitä kohtaan, jotka eivät voi hyväksyä naista papiksi.
Näin sitä ikuisesti erehtymätöntä traditiota rakennetaan, eikä sanaakaan tarvita
Raamatusta.
Uskaltaisin veikata, ettei lainauksen alkuperäiskielellä tuo tässä tapauksessa jopa suomeksi aika väkinäinen “antaa munkeille heille kuuluva kunnia”:n tulkitseminen “antaa munkkien kuulla kunniansa”:na oikein toimi Muoks: Eikun, nyt taisin ymmärtää Yxinkertaisen pointin väärin - pahoittelut! Yliviivaisin edelläolevan jos voisin, poistaisin jos kehtaisin
Luterilaisuus seuraa sitä lännessä muutenkin olevaa traditiota, jonka mukaan kanooniset säännökset ovat luonteeltaan toisenlaisia kuin opilliset päätökset. Ortodoksti ovat de facto samassa tilanteessa, mutta esittävät asiansa toisin.
Rajaisin niin, että “klassista” on sellainen kristinusko, joka torjuu 1700-luvun valistuksen aikana syntyneen kristinuskon kritiikin. Sen vastakohta on “liberaali”, joka hyväksyy enemmän tai vähemmän siitä kritiikistä, jonka tuon ja myöhemmänkin ajan rationalistit ovat esittäneet. Esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymisen tunnustaminen on klassista, sen kiistäminen liberaalia.
En ole kovinkaan paljon eri mieltä. Valistusajan rationalistien vika oli juuri siinä, että he hylkäsivät oleellisia osia tästä kristinuskon yleisestä muodosta. Esimerkiksi kelpaa taaskin neitseestäsyntyminen.
“Huomaan olevani foorumin ylläpidon suhteen tämän kysymyksen kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Mitä on klassinen kristinusko?” (Silvanus)
Jos pitäydymme Raamattuun, ja foorumin sääntöihin, joiden mukaan klassinen kristinusko viittaa ns. jakamattoman kirkon aikaan, jolloin mielestäni roomalais-katolinen kirkko edustaa klassisinta kristinuskoa, koska sen historia ulottuu alkuperäisen apostolisen Kirkon aikaan. Se on Kirkko, jonka Jeesus Kristus itse perusti. Kaikki muut kirkkokunnat ovat eronneet sen yhteydestä.
“Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
(Matt. 16: 18-19)
“On myös tärkeää huomata, että Jeesuksen sanoessa ”minä rakennan kirkkoni” hän puhuu yhdestä kirkosta. Suomen kielen sana ”kirkkoni” voi olla sekä yksikkö että monikko, mutta kreikan ”ekklesian” on yksikkömuoto. Kristus ei siis sanonut perustavansa montaa kirkkokuntaa (katolinen, ortodoksi-, luterilainen, kalvinisti-, anglikaani-, metodisti-, baptisti-, helluntai-, jne.), vaan yhden kirkon, jonka tunnistaisi siitä, että sen kallio on Pietari. Tätä Pietarin kalliolle perustettua Kristuksen kirkkoa on sen alkuajoista asti kutsuttu katoliseksi kirkoksi. Ensimmäinen historiallinen dokumentti nimityksen ”katolinen kirkko” käytöstä on n. vuodelta 110. Tuolloin Antiokian piispa Ignatius kirjoitti: ”Minne piispa ilmaantuu, siellä olkoon lauma, samoin kuin katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on.” (Kirje smyrnalaisille 8:2) Seuraavaksi tutkimme, mistä ominaisuuksista tämän Kristuksen kirkon voi tunnistaa.”
Ehkä huomauttaisin tässä että protestanttinen (reformoitu oman lukunaan) uskonnollinen kenttä on pirstaloituneempi kuin osana siitä oleva luterilainen.
Käsittääkseni sana “klassinen” tarkoittaa “perinteinen”, eli sellaista, jolla on historiassa ollut valta-asema. Tätä ovat katoliset kirkot ja niistä erkaantuneet vanhat kirkkokunnat. Luterilaisen kirkon liittäisin tähän joukkoon, sillä luterilaisuus on vielä alunperin ollut eräänlainen room.katolilaisuuden haara.
Sen jälkeen syntyneitä, etenkin nämä kieltäviä vapaitasuuntia en pidä klassiseen kristinuskoon kuuluvina, sillä niiden olemus on ollut opettaa lähes kaikessa, oleellisissa opinkappaleissa toisin kuin mitä nämä alkukirkot ovat klassisesti, eli perinteisesti opettaneet.
On eri asia tunnustaako itse jotain klassisen kristinuskon oppia, esim. luterilainen ortodoksisuutta, mutta tämä henk.koht. epäluulo ei muuta sitä tosiasiaa että ortodoksisuus on ehkä se kristinuskon kaikkein klassisin muoto.
Katoliset kirkot säilyttivät meille evankeliumin, kantoivat Jeesuksen tuleville sukupolville. Mielestäni sellainen ihminen tai uskonsuunta joka vastustaa ja / tai kieltää kokonaan nämä klassisen kristinuskon kirkot ja näiden opin, ei silloin tietenkään itse voi olla kristinuskoinen ihminen tai uskonsuunta.
Kristitty käsittääkseni on siis henkilö joka on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen ja uskoo ja tunnustaa jonkin klassisen kristinuskon kirkon oppia.
