Mitä uskonvanhurskaus tarkoittaa?

Ihmeellistä vääntöä täällä, mutta tällä kertaa en päivänselvää asiaa ryhdy rautalangasta vääntämään, koska se sitten jälleen sivuutetaan ja etsitään sujuvasti jokin toinen härnäämisen aihe ja epäuskon lietsomisen peruste.

Eli kyllä se Johannes nyt pilasi koko kristinopin.

Sinä luulet, että minä hämään teksteilläni? Hyvä keskustelemisen perusta, todellakin, antaa ymmärtää, että toinen hämää ilman että antaisi perusteita, joiden nojalla tulisi ilmi, että toinen hämäisi. 1 Joh. 5:18 ei ole koskaan ollut minulle selvä. Eihän se, että jokin suuresta kokonaisuudesta on epäselvä, tarkoita, että niinpä koko “systeemi” on viallinen. Äijät, jotka ovat Raamattua kirjoittaneet, ovat eläneet aivan toisenlaisessa kulttuurissa. Paljon jää hämärän peittoon. Paljon luetaan Raamattua myöhemmän teologian valossa. Sinulle ilmeisesti kaikki on selvää. Sinun ei tarvitse keskustella. Sinä vain julistat.

3 tykkäystä

Se on hyvinkin selvä! Kristitty ei ole syntinen, eikä tee syntiä, eikä häneen ryhdy se paha, koska hän Raamatu kielenkäytön mukaan on pyhä, siis pyhitetty Kristuksen sijaiselämän tähden johonka hän on uskolla turvautunut kun hänelle on lain kautta selvinnyt ettei hän kestä omassa itsessään, ole pyhä omassa itsessään, vaan siinä, että Kristus hänen sijaisenaan on täyttänyt lain ja kärsinyt synnin ragaistuksen. Tämä usko kantaa häntä joka päivä, vaikka hän itsessään olisi miten suuri syntinen tahansa, niin uskonsa kautta hän on yhdistynyt sijaiseensa eikä siten ole syntinen Hänessä, eikä siten myöskään tee syntiä hänessä.

Mutta minäkin ihmettelen ja olen jo kauan, kuten muistatkin ihmetellyt @Semajah n sanoin tuota järkeen perustuvaa
“Shakkia”, jota tunnut pelaavan loputtomiin.

1 tykkäys

Laatikoimassani tekistissäsi annoit luterilaisen selityksen jakeeseen, jota et aikaisemmin tänään antanut. Selityksesi perustuu voittopuolisesti Paavalin teologiaan ja nähdäkseni Lutherin ajatukseen autuaasta vaihtokaupasta tai ainakin luterilaiseen ajatukseen Kristuksen lain täyttämisen hyväksi lukemisesta.

Selityksesi valossa kohdan 1 Joh. 5:18 voisi vapaamuotoisesti kääntää seuraavasti: Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, koska Kristus on täyttänyt lain täydellisesti hänen puolestaan, ja se luetaan kristityn hyväksi, josta syystä kristitty ei voi siis tehdä syntiä, koska Kristus ei tehnyt syntiä.

Ajatuksesi “shakin” pelaamisesta on halventava ja perusteeton. Minä koen, että te peusteettomalla lyttäämisellänne vain nostatte omaa statustanne.

Entä jos miehen sairaus, vammautuminen tms. oli johtunut tässä tapauksessa siitä, mitä hän oli tehnyt ja Jeesus kehotti olemaan enää tekemästä niin? Tämä on tietysti vain omaa tulkintaani asiasta, mutta täysin mahdollinen. Jeesus kaikkivaltiaana kyllä tiesi miehen teot ja historian. Jeesus armahti miestä tämän teosta ja kehotti olemaan enää jatkamatta samaa.

Johannes 5:14 FinRK
[14] Tämän jälkeen Jeesus tapasi hänet temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet tullut terveeksi. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa.”

2 tykkäystä

Mahdollista tulkita selittämälläsi tavalla. Oletko saanut selvyyden kohtaan 1 Joh. 5:18? Suuri osa selityksistä liittyy ajatukseen synnin harjoittamisesta (aktiivin indikatiivin preesens: hamartanei). Aapeli Saarisalon Uuden testamentin käännöksessä: “Tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt harjoita syntiä.” Kohta käännetään synnissä jatkuvasti elämiseksi ilmeisesti siksi, että jae olisi muuten ristiriidassa saman kirjeen kohdan 1:8 kanssa. Jos tämä tulkinta vastaa kirjoittajan alkuperäistä ajatusta, ja kirjoittaja ajatteli, että pelastuksen voi menettää, niin ilmeisesti sellainen Jumalasta syntynyt, joka alkaa harjoittaa syntiä, lakkaa siinä hetkessä olemasta enää Jumalasta syntynyt, koska “ei yksikään” (5:18) Jumalasta syntynyt harjoita syntiä.

1 tykkäys

Kun uskova herää aamulla hän ei ehdi 10 minuuttiakaan olla synnitön, vaan on sinä aikana mitä häneen lihaansa tulee jo tehnyt syntiä ainakin ajatuksissaan jo moneen kertaan. Koska hän kuitenkin on uskonsa kautta liitettynä Kristukseen ei hänelle hänen uskonsa kautta lueta hänen syntiään, koska Kristus on ottanut sen kantaakseen, eli se ei enää ole uskovan hartioilla.

4 tykkäystä

Kyllä, se on luterilainen käsitys, joka teologisesti perustuu ajatukseen siitä, ettei perisyntiä hävitetä, se vain annetaan anteeksi. Toisenlainen on roomalaiskatolinen näkemys perisynnistä, niin kuin varmasti tiedät. Sen kirkon mukaan perisynti hävitetään kasteessa. Jäljelle jää vain konkupisenssi, joka sinänsä ei ole syntiä. Ortodokseilla ei ole perisynnin läpimädättämää sydäntä, jota täytyy kantaa hautaan asti mukanaan.

Uudestisyntyminen ei ole lihan saastan poistamista, vaan uuden sydämen saamista vedellä pesten sanan kautta Jeesuksessa Kristuksessa.

2 tykkäystä

Rippikoulussa tiivistän tämän ketjun otsikon about seuraavalla tavalla:

Vanhurskaus tarkoittaa oikeudenmukaista. Oikeudenmukaisuus Raamatussa tarkoittaa Jumalan tahdon mukaan elämistä (joskus ja usein se voi tarkoittaa oikeudenmukaista myös maallisessa mielessä), oikeaa suhdetta Jumalaan. Uskonvanhurskaus tarkoittaa sitä, että kun ihminen on itsensä uskoen, hän on itsensä Jumalan tarkoittamalla tavalla, oikealla paikalla suhteessa Jumalaan ja tekee tai puhuu oikeita asioita sen kummemmin miettimättä.

D

2 tykkäystä

En ryhdy täällä tekoälyvastauksia viljelemään, mutta joskus voisi olla ihan hyödyllistä kysyä asioista ensin tekoälyltä ja vasta sitten tulla forumeille hämmentämään. Esimerkin vuoksi tein tällaisen kysymyksen:

“Kuinka on selitettävissä tämä Johanneksen kirjeen kohta: “Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.” (1.Joh 3:9) Kuinka kukaan kristittykään ihminen voisi olla synnitön, kun asiaa verrataan Uuden testamentin tekstien kokonaisuuteen?”

Mitä AI vastasi?
ChatGPT vastasi:

Johanneksen ensimmäisen kirjeen 3:9 on haastava ja paljon keskustelua herättänyt kohta, erityisesti sen implikaatiot synnistä ja kristityn elämästä. Sen tulkintaan on esitetty useita näkökulmia, jotka yrittävät sovittaa sen Uuden testamentin kokonaisilmoitukseen, jossa painotetaan sekä ihmisen taipumusta syntiin että Jumalan armon merkitystä. Tässä on joitakin keskeisiä selitysmallisia linjoja:


1. Kreikan verbien jatkuvuusmuoto

Kreikan kielessä Joh. 3:9:ssä käytetty sana “tee syntiä” (kreikaksi: poiein hamartian) on usein ymmärretty jatkuvassa aikamuodossa (present continuous tense). Tämä viittaa jatkuvaan, toistuvaan syntisessä elämäntavassa pysymiseen, ei yksittäisiin synteihin. Toisin sanoen, kohta voidaan kääntää myös:

“Ei yksikään Jumalasta syntynyt jatka syntisessä elämäntavassa.”

Tämä tulkinta korostaa, että Jumalan armo ja uudestisyntyminen muuttavat ihmisen elämänsuuntaa ja suhdetta syntiin, mutta eivät tee häntä täysin synnittömäksi.


2. Erovan elämäntavan merkitys

Johanneksen kirjeen asiayhteys painottaa uskovan elämän eroa maailman elämänmenosta. Kohta voidaan ymmärtää niin, että “Jumalan siemen” (joka viittaa Pyhään Henkeen tai Jumalan elämään uskovassa) toimii uskovassa ja estää häntä elämään synnin hallitsemassa tilassa. Tämä ei tarkoita, että kristitty olisi synnitön, vaan että hänen perimmäinen suuntansa ja identiteettinsä ovat muuttuneet.

Roomalaiskirjeen 6:12-14 tukee tätä näkökulmaa: Paavali sanoo, ettei synnin tule hallita uskovaa, mutta hän ei väitä, että uskova olisi täysin immuuni synnille.


3. Täydellisen ja kasvavan pyhityksen ero

Joidenkin tulkintojen mukaan 1. Joh. 3:9 kuvaa kristityn “ihanteellista asemaa” Jumalan edessä eikä välttämättä hänen käytännön elämäänsä. Tämä asema liittyy siihen, että Kristuksen täydellinen vanhurskaus luetaan uskovan hyväksi (esim. 2. Kor. 5:21). Uudestisyntynyt on siis “Jumalasta syntynyt” ja tämän kautta synnitön Kristuksessa.

Samalla kristitty kuitenkin elää pyhitysprosessissa, jossa hän kasvaa kohti pyhyyttä, mutta lankeemuksia tapahtuu (ks. 1. Joh. 1:8-10, jossa myönnetään, että “jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, me valehtelemme”).


4. Symbolinen tai hengellinen tulkinta

Jotkut selitykset näkevät 1. Joh. 3:9:n symbolisena tai hengellisenä kuvauksena. “Jumalan siemen” voi edustaa uutta luontoa tai identiteettiä, joka on synnitön ja täydellinen Jumalassa. Tämä uusi luonto elää Jumalan tahdon mukaan, kun taas ihmisen vanha syntinen luonto voi edelleen langeta. Tällainen dualistinen ajatus löytyy myös Paavalin opetuksesta, erityisesti Roomalaiskirjeen luvuista 7 ja 8.


5. Ristiriidan sovittaminen UT:n kokonaisuuteen

Uudessa testamentissa toistuvasti myönnetään, että kristityt voivat tehdä syntiä (ks. esim. 1. Joh. 1:8-10, Room. 7:14-25). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että synti olisi hyväksyttävää. Johanneksen kirjeen 3:9 painottaa syntiä vastaan taistelemisen tärkeyttä ja sitä, että todellinen usko näkyy muuttuneessa elämässä. Kohtaa ei siis välttämättä tule lukea absoluuttisena väitteenä kristityn synnittömyydestä, vaan ennemmin kuvaamaan uudestisyntyneen elämän uutta luonnetta ja pyrkimystä kohti pyhyyttä.


Johtopäätös

  1. Joh. 3:9 ei välttämättä opeta, että kristityt olisivat täysin synnittömiä käytännössä, vaan että uudestisyntynyt ihminen ei voi pysyä tahallisessa ja toistuvassa synnin harjoittamisessa. Tämä sopii yhteen UT:n kokonaisuuden kanssa, jossa synti myönnetään osaksi ihmisen elämää, mutta myös korostetaan Kristuksen työn ja Pyhän Hengen voiman muuttavaa vaikutusta.

Kohdan ymmärtämiseksi on olennaista huomioida Johanneksen kirjeen asiayhteys ja laajempi raamatullinen ilmoitus synnistä, pelastuksesta ja pyhityksestä.

1 tykkäys

Eri kirkkokunnilla ja eri uskovilla on toisistaan poikkeavia vastauksia ja tulkintoja. Niitä sopii mielestäni kysellä ekumeenisella foorumilla, jossa monenkirjavuus näkemyksissä on sallittua ja jossa ei esim. pastori Veli Saarikallen menneen foorumin tavoin heti sensuroida, jos menee vastoin Saarikallen tulkintaa. Mistä esim. minä tiedän, mitä joku kirjoittaja ajattelee, jos en tee tarkentavia kysymyksiä?Ja jos joku kirjoittaja kirjoittaa, että saa kommentoida (niin kuin eilen tehtiin), niin siihen ei saa kommentoida?

En ole mielenlukija. Jos kysyminen on hämmentämistä, niin voidaan alkaa kaikki julistamaan. Keskustelu on ohitse.

Tähän on jo tullut parempia vastauksia ja mennyt siten ohi. Sanon kuitenkin, että en todellakaan usko ja ole omaksunut oppia kerran pelastettu, aina pelastettu. Jeesus ei kuitenkaan jätä eikä hylkää, itse täytyy mennä vapaaehtoisesti pois; ‘Deemas on aina olemassa’.

Emme myöskään koskaan pääse ajassa synnittömiksi, vaikka syntien poispaneminen kuuluu asiaan. Muutenhan Jeesus olisi turhaan kuollut, kun meidät olisi muutenkin saatu synnittömiksi, on minulle selvä asia. Mikään synti ei siis voi enää kadottaa, mutta epäusko ja siten luopuminen voi. Emme näe toisen emmekä hyvin itsemmekään sydämeen, joten asia on hankala eikä oikeutta tuomitsemiseen ole. Synnistä huomauttamiseen totuudessa on kyllä kiitettävä velvollisuus, vaikka siitä joutuu huomauttaja kärsimään.
Synnissä elävä ei voi olla kristitty, joutuu kääntymään uskossa Jumalan puoleen jne. Se on kuitenkin Jumalan teko meissä eikä oma ratkaisumme. Semmoiseen emme voi omin voimin päästä. Armo ei kuitenkaan tule kelpaamaan kaikille. Että kelpaisi, Jumala joutuu kuolettamaan lihaamme ja se aiheuttaa tietenkin kurjuutta ja kärsimystä. Emme myöskään ymmärrä emmekä elä näkemisessä. Maailmamme on myös pahan vallassa, vaikka Jumalamme on Kaikkivaltias jne.
Paavalikin joutui kuolemaan lain kautta laille ennen kuin…

1 tykkäys

P.S. Aika monessa kommentaarissa sanotaan, että Jeesus selittämässäsi kohdassa pitää tyypilliseen juutalaiseen tapaan sairautta rangaistuksena tehdyistä synneistä. Jos kohdan tulkitsee tavallasi, voitaisiin väittää, ettei Jeesus yhdy siinä juutalaiseen ajatteluun, koska silloin hänen olisi pitänyt pitää kaikkia ihmisten sairauksia sairaiden synnintekemisen seurauksina. Mutta olisiko sille väitteelle evankeliumeihin pohjautuvia perustuksia? Opetuslapset kohdassa Joh. 9:2 ilmaisevat juutalaisen näkemyksen vielä radikaalimmin: ihminen kärsii vanhempiensa synneistä (2 Moos. 20:5). Jos joku esim. ryyppäämällä hankkii itselleen sairauden, voi kristittynä sanoa ilman epäilystä: sairaus johtuu sairaan synnintekemisestä. Paljon on sairauksia, joita ei voi linkittää synnintekemiseen. Harva menee lastensairaalaan julistamaan parannussaarnaa sairaille syntisille tai sanomaan lapsensa syövälle menettäneelle vanhemmalle: lapsesi ansaitsi sairautensa ja kuolemansa.

Ei Jeesus pitänyt sairauksia synnin seurauksena normaalisti, mutta tässä erityiskohdassa hän saattoi myös viitata johonkin parannetun miehen tekemään tekoon, jossa oli mahdollisesti vammautunut. Esim murtovarkaana tipahtanut katolta tai vieraissa käydessään.

2 tykkäystä

Minua aikoinaan tökki kun vanhurskaus sanalle annettiin yhdeksi merkitykseksi tuo oikeudenmukaisuus, varsinkin kun Jehovan Todistajat sitä käyttivät. Mutta nyt olen ajan kanssa huomannut sen olevan ihan hyvä ja asiaa myös hyvin valottava termi.

Hengessä eläminen kyllä opettaa erottamaan väärän tulkinnan oikeasta. Kristitty luottaa siihen, että henki rukoilee hänessä Jumalan tahdon mukaan Room. 8 luvun mukaan ja silloin myös sanan oikea tulkinta avautuu hänelle. Ei ole tarvis kehitellä erilaisista tulkinnoista jotain synkretististä soppaa, jossa hommassa vain tuskastuu.

3 tykkäystä

1.Joh.5:

18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
20 Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.

Raamattu on Jumalan Sana, Jumalan Asia. Asia ilmaistaan sanoilla ja tässä varsinainen asia on luodun ja Jumalan Hengen ero. Jumala puhalsi ihmiseen Henkensä ja hänestä tuli iankaikkisuusolento, niinkuin Jumala on iankaikkinen. Tämä iankaikkinen osa ihmisessä kuolee, kun hän alkaa käsittämään hyvän ja pahan ja alkaa valita pahaa, eli taivaskelpoisuus, vt. lapsen taivaskelpoisuus alkaa poistumaan.

Osut oikeaan viitatessasi “myöhempään teologiaan”, eli jälkipolttoiseen tulkintaa, jonka kattaa Oxfordin sanakirjan sana “Post-truth”, mikä valittiin vuoden 2016 sanaksi.

Jo pelkästään jae 18 selventää, että “Jumalasta syntynyt” ei tee syntiä. Liha ja sen mieli on uskovaisella alistetussa, kuoletetussa asemassa.

19 jae, kertoo uskovaisen alkuperän, eli uudestisyntymässä hänen Jumalasta-osuus taistelee pimeyden voimia vastaan, jotka koko ajan kiertää uskovan ympärillä, etsien tilaisuutta vaikuttaa.

“Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.” (Snl 27:17) :slightly_smiling_face:

Olen kutsuttu opettamaan, ja kutsumukseni on vuosien varrella saanut vahvistuksen monellakin tavalla, mutta kuten olen tällä forumilla ennenkin sanonut, en ole tullut tänne opettamaan vaan keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia eri kirkkokuntiin kuuluvien vertaisteni kanssa.

Kieltämättä uskominen on minulle helppoa, eikä järki haraa laisinkaan vastaan - ja varsin paljon minulle on myös selvää, kuten:

-rakkauden laki
-Jumalan kolmiyhteys
-Raamatun ilmoitusluonne
-uskon syntyminen ilosanoman kautta
-pyhien toimitusten luovuttamattomuus
-Pyhän Hengen alue kielilläpuhumisineen
-pelastus armosta ja lahjana sovituksen perusteella
-koko kristikunnan ykseys, koska kaikki kristityt uskovat Jeesukseen

Ennen kaikkea oma kutsumukseni on opettaa Raamatun mukaista kristillistä pelastusoppia pitkälle lähetyssaarnaaja Mauri Viksténin raamatullisten käsitysten pohjalta tinkimättömän uskonvanhurskausopin mukaisesti, koska näen sen tärkeimpänä kristinopin osa-alueena.

Joskus kauan sitten ylöstempaus oli järjelleni tekemätön paikka, mutta eipä ole sekään enää laisinkaan vaikea asia.

Yhden ihmisen Aadamin kautta synti tullut maailmaan.
Perisynti on siittämisen kautta peritty syntiturmellus, joka on kohdannut jokaisen ihmisen. Jokainen on synnin saastasta osallinen, koska kaikki ovat miehestä siinny. Jokainen on syntyny lainalaiseksi, että Jumala kaikkia armahtaisi.