Mitä uskova tekee, jos evl-kirkko seuraa liikaa maailmaa?

Olen seurakunta-aktiivi ollut vuosia. Kirkkokuoroissa, raamattupiireissä, muissa vapaaehtoishommissa, säännöllisissä jumalanpalveluksissa. Käynyt myös eri seurakunnissa, muissakin kirkon tilaisuuksissa, esitelmätilaisuuksissa jne.

Viime vuosina on alkanut ahdistaa. Minulla on itselläni pysynyt sama suhde Raamatun opetuksiin, sama kuin koululapsena, rippilapsena, uskovana aikuisena. Elämäni ja tieni, mokat ja menestykset, ovat kaikki todistaneet, että Raamatun ilmoitus on oikeassa, ja ihmisten kannattaisi elämässään sitä noudattaa.

Raamattu, kristinusko (ja aiemmin oma kirkkonikin) edustivat minulle pysyvyyttä, turvaa ja viisautta yli pintakuohujen, yli muotiaatteiden, yli ihmisen eri ikä- ja innostuskausien. Ikävä kyllä kirkkoni on viime vuosina lähtenyt joillekin omille teilleen. Teille, joiden motiivina näyttää olevan populismi, massojen miellyttäminen, maailman seuraaminen, heppoa ja velttoa trendien mukana yrittämistä, kuin läheisriippuvan persoonan kaikkienmiellyttämis-halu.

Se alkoi monta vuotta sitten, kun oman evl-seurakuntani pappi oli kasannut jonkinlaisen teemaillan, missä pyrittiin asettamaan koko Raamattu suunnilleen satukirjaksi. Yleisöstä yritti jokunen rohkeimmista seurakuntalaisista hieman puolustaa uskoamme ja Raamatun kunnioitustamme, mutta vaikeaahan se oli, kun oikein pappi ja hänen Helsingin Yliopistosta paikalle kutsumansa teologian tohtori ja eksegeetti korkealla arvovallallaan “heittivät Raamatun lattialle.”

No, enpä sen koommin enää omassa seurakunnassani juuri käynytkään. Ei tehnyt mieli. Hakeuduin pari kaupunginosaa kauemmas toisen evl-seurakunnan kirkon tilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin, missä kirkkoherra oli myös korkeasti koulutettu teol.tri, mutta kunnioitti Raamattua, eikä yrittänyt poistaa seurakunnasta uskoa. Tämä lammas (tai pässinpää) tunnisti siellä paimenensa äänen.

Kirkosta eroaminen ei kuitenkaan tullut tuolloin vielä mieleeni. Kuulin sittemmin, että asuinpaikkani mukaisessa seurakunnassani joku nuori (nais)pappi puuhasteli sellaisen messun tekstien parissa, missä ei mainittaisi sanoja “Isä” tai “Poika” eikä “Jeesus”. Ne kun olivat niin seksistisiä ja ulosrajaavia, kun Jumala on vain Rakkaus ja jotain.

Sitten eräässä seurakunnassa, missä olin osallistunut Alfa-ohjaajana useammallekin kurssille, seuraavaa kurssia järjestävä (nais-)pappi suunnittelupalaverissa ehdotti, että ne Paavalin ikävät kohdat missä käsitellään seksuaalisuutta voisi jättää pois. Muistutimme, että niihinkin kohtiin viitataan suoraan Alfa-kurssin materiaalissa, eikä kurssia saa edes nimittää Alfa-kurssiksi, jos materiaalista poiketaan. Kurssia ei järjestetty.

Sitten alkoi tämä homoliittokohkaus, ja pääkaupungin piispan ja lukuisten pappien voimalla alettiin kyseenalaistaa kristinuskon parisuhdekäsitystä ja Jumalan ohjeita oikeasta ja terveestä seksuaalisuudesta. Sitä homoliittorummutusta on sitten kuunneltu täyslaidallisina arkki-istuimesta ja Helsingin piispanistuimesta, maan suurimman seurakuntalehden pääkirjoituksista, kolumneista, artikkeleista ja pilakuvista jne. Kuten kaikki jo ovat kuulleet. TV-stä tuttu! Meikäläinen lapsenuskossaan pysyvä traditionalisti saa tuta olevansa kirkollista ongelmajätettä ainakin pääkaupunkiseudulla.

Aloin käydä muiden kirkkokuntien jumalanpalveluksissa, katolisessa ja ortodoksisessa messussa ja liturgiassa. Ne vaikuttivat paljon asiallisemmalta touhulta, missä keskityttiin kirkon ydinbisnekseen, eikä poliittis-yhteiskunnalliseen aatteiden pakkomyyntiin. Aloitin katekumeenikurssin ortodoksisessa kirkossa viime syksynä, ja aloin vakavissani harkita siirtymistä evl-kirkosta ortodoksiksi.

Katekumeenipolkuni ortodoksiseen kirkkoon kohtasi kuitenkin vaikeuksia, kun pahan astmani takia en oikein kestä suitsukkeita, ja haluaisin käydä säännöllisissä jumalanpalveluksissa, mikä tahansa sitten kirkkokuntani olisikin. Paha paikka!

En pysty jatkamaan kristityn vaellusta evl-kirkossa, jos koen sen täysin luopiokirkoksi, ja viimeinen niitti sille on se, jos kirkko muuttaa oman avioliittokäsityksensä yhteiskunnan mukana sellaiseksi, että kirkollisesti lähdetään vihkimään tai siunaamaan avioliitoksi sellaisia suhteita, mitä ovat “Jumalalle kauhistus”. Mutta en siis voi siirtyä ortodoksikirkkoonkaan huonon terveyteni takia.

Olen ollut tästä asiasta kovin ahdistunut. Sitten läheinen ehdotti minulle, että jos en tahdo tukea kirkollisverollani enkä vapaaehtoistyölläni evl-kirkkoa, voin erota siitä. Ajatus, mikä aina on tuntunut minusta mahdottomalta. Nyt se ajatus tuntuikin vapauttavalta. Raamattu sanoo, ettei pidä pysyä siellä, missä kokee pilkattavan Jumalan tahtoa.

Eikä minun tarvitse liittyä ort.kirkkoonkaan. Vapaaehtoistyötä ja apua voin mennä tekemään monin tavoin sinne ja muihinkin kristillisiin yhteisöihin (Raamattuopisto jne), terveyteni ja kuntoni asettamin rajoituksin, ilman että minun tarvitsee olla jäsen.

Jumala tuntee omansa, ja jokainen on kristitty, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi. After all kirkkokunnat ovat ihmisten luomia organisaatioita.

Voisin vallan hyvin olla uskova nomadi, kunnes löydän uuden pysyvän hengellisen kodin.

5 tykkäystä

Minä aion edelleen pysyä evankelisluterilaisessa kirkossa, koska siellä on sana ja sakramentit. Kieltämättä paljon huonoa siellä on, kuten aloitusviestissä todettiin. Yritän omalta osaltani vaikuttaa kirkossa niin, että kaikenlainen opin vääristeleminen olisi vähäisempää. Esirukous kirkon paimenien ja jäsenten puolesta on erittäin suotavaa, mutta valitettavasti se tahtoo unohtua liian usein.

4 tykkäystä

12 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Sakramenttien lukumäärä

Ymmärrän tekstistä, että asut pk-seudulla - tai joka tapauksessa isossa kaupungissa. Sekä messu että vapaaehtoistehtäviä löytyy isoissa kaupungeissa herätysliikkeistä, jos seurakuntaan ei enää halua mennä.
Se ei tietysti suoraan ratkaisen kirkollisverokysymystä.

2 tykkäystä

Otsikon kysymykseen: en tee mitään. Olen ollut elämästäni 2 vuotta Evl.fin jäsen enkä ole kokenut tarvetta liittyä. Luterilaisuutta en koe kovin kiehtovaksi uskonnollisuudeksi.

Sinänsä en kyllä pidä aloituksen uskovan ja muiden vastakkainasettelusta. Uskova voi mielestäni kannattaa homoliittoja, tutkia Raamattua historiallis-kriittisesti, opiskella teologiaa yliopistosssa jne. ja olla silti hyvinkin uskova. Väärätkään kirkkopoliittiset positiot tai edes erilaiset eettiset kannat eivät tee kenestäkään ei-kristittyä.

(Lisäys: Puhun kyllä uskovista, seurakunnissa on paljon myös etsijöitä ja agnostikkoja. Ketään en tuomitse ei-kristityksi.)

Jos Junan veturi putoaa kiskoilta, se on vaikea seurakuntalaisten kammeta takaisin.

Seuraan tilannetta. Mutta oli järkyttävän keventävää havaita se totuus, ettei kirkkoon ole pakko kuulua. Ei vallankaan evl-kirkkoon jos se ryhtyy ihan luopioksi.

On totta, että ehtoollinen on kelvollinen vaikka sen tarjoilisi itse …
Mutta sitten kun näitä kertyy:
On saarnakin kelvollinen, vaikka se olisi ulkoraamatullisista asioista… (?!)
On oppikin kelvolllinen vaikka se olisi täysin Raamatun käsityksiä vastaan… (?!)
On pappikin kelvollinen, vaikka käskisi vapaaehtoistyöntekijöitä vaikenemaan Raamatusta… (?!)

Niin miten pitkälle pitää esittää, että kaikkihan on OK ja kelvollista, ja miksi? Neuvostoliitossa oli julkinen totuus ja ihmisten tietämä todellinen totuus. Osattiin puhua julkisen ttotuuden mukaan.

1 tykkäys

Jos tämä liittyi viestiini, niin pointti meni ohi. En ymmärrä, mitä haet takaa.

Kommenttini oli tarkoitettu vastaukseksi Sinituulen kommenttiin.

1 tykkäys

[rasittava nillitys]Jos saa narista muodollisuuksista, niin vastaaminen tiettyyn viestiin ketjun sijasta tai @-toiminnon käyttäminen helpottaa elämää.[/rasittava nillitys]

Monessa kohtaa me kaikki hairahdumme (Jaak.3:2), ja siinä mielessä väärä kanta ei sinänsä tee ihmistä ei-kristityksi. Silti et saisi sanoa vaikka homoliitoista, että niitä voi kannattaa ikään kuin vaaratta(?). Paavalin tunnettu varoitus “älkää eksykö” tarkoittaa juuri tätä: eettisesti väärä elämä johtaa siihen, ettei Jumalan valtakuntaa peritä (1.Kor.6:9-10). Kristikunnassa tulee pitää kiinni kaikesta, mitä Kristus käskenyt (Matt.28:20).

2 tykkäystä

Minusta kukaan ei saa vastustaa yhtään mitään Ortodoksisen kirkon opetusta. Kirkko on erehtymätön.

Kuitenkaan vääräkään oppi ei välttämättä heti tee kenestäkään ei-kristittyä. Uskova voi olla väärässä.

Kirkossamme on nykyään paljon moitittavaa ja kohta ehkä pian lisää, etenkin pääkaupunkiseudulla. Samalla siinä on myös paljon hyvää edelleenkin sen eri lähetysjärjestöjen muodossa. Ja jos Stadin alueella on paljon mätää, onneksi vastavuoroisesti monta eri messuyhteisöä ja paikkaa minne esim. sunnuntaimessuun mennä. Nopeasti laskemalla löytyy kaksi Sleyn messua, yksi Kansanlähetyksen, yksi Raamattuopiston ja yksi Hengenuudistuslikettä lähellä olevan Verkosto-yhteisön. Lisäksi on vielä Tuomasyhteisö ja osa paikallisseurakuntien toiminnasta, joissa on toisinaan hyvää toimintaa.

Sinänsä kirkon jäsenyys alkaa olla itselleni yksi hailee, lähes samantekevää olenko ainakaan oman paikallisseurakuntani jäsen vai en. Sen sijaan haluaisin olla jonkin sen lähetysjärjestön jäsen, jos voisin, ja ohjata verotulot suoraan sinne. Pysynpä luterilaisen kirkon jäsenenä tai tulevaisuudessa mahdollisesti en ei juuri jaksa minua hetkauttaa. Olen kastettu, konfirmoitu, saan ehtoollisen ja pääsen sanankuuloon ainakin kerran viikossa useampaankin eri vaihtoehtoon. Jumalan silmissä kuulun yksin hänelle, kuuluinpa jatkossa kirkon jäsenistöön tai en. Usko kantaa ja Jumalan voima ja huolenpito.

1 tykkäys

Tätä samaa on yrittänyt moni muukin luterilainen. Käytännössä se vaan ei onnistu - vai oletko itse kokenut siinä onnistuneesi? Ymmärrän ihan hyvin @Sakarja:n haluttomuuden maksaa kirkollisveroa.

1 tykkäys

No ainakin omaan ev-lut paikallisseurakuntaani (en sano millä paikkakunnalla) olen pitkälti tyytyväinen, täällä on hyvää hengellistä antia runsaasti. En minä ole aikeissa täältä erota ja mennä minnekään, minne sitä sitten menisinkään - en todellakaan mihinkään kasteenuusijoiden seurakuntaan tai jehovantodistajien valtakunnansalille (muita ei ole täällä). Lisäksi täällä on kirkon eri herätysliikkeiden seuratoimintaa aika säännöllisesti, joissa saa rakentua niinikään.

Homoliitot…miksi juuri minulla pitäisi edes olla jokin tiukka ja ehdoton mielipide koko asiaan, semminkin kun se ei edes koske minua, kun en mihinkään homoliittoon ole menossa eikä minun tarvii vihkiä ketään kenenkään kanssa. Miksi ottaisin kirkon jäsenyyden ratkaisevaksi kynnyskysymykseksi just jonkun homoliiton? Jos jotain täydellistä ja 100% virheetöntä kirkkoa lähtee etsimään niin saa etsiä kauan ja jos sen täydellisen kirkon löytäisin niin en siihen voisi liittyä, kun liittyttyäni ei se kirkko olisi enää täydellinen, synnitön ja virheetön.

1 tykkäys

Tässä sekotetaan kirkon oppi ja jäsenten elämä. Kukaan missään ei varmaan väitä, että kirkon jäsenet ovat täydellisiä. Tämä on kokonaan erillinen kysymys siitä, onko kirkon opilla merkitystä.

6 tykkäystä

Minun on aivan mahdotonta ymmärtää tuollaista suhtautumista Kristuksen perustamaan pyhään, yhteen, jumalalliseen, apostoliseen ja katoliseen kirkkoon. Miten niin se voi olla “yksi hailee”, että kuuluuko siihen vai ei? Mikä oikeuttaa tämän välinpitämättömyyden?

Kun uskontunnustuksessa sanotaan, että “uskon yhden pyhän, yhteisen seurakunnan”, niin miten siitä voi päätyä siihen, että se onkin “yksi hailee”? Nähdäkseni vain siten, että kieltää todellisen historiallisen kirkon olemassaolon ja vaihtaa sen tilalle oman abstraktin mielikuvansa siitä, että on jokin näkymätön yhteisö, joka uskoo samalla tavalla kuin mitä itse uskoo ja että se onkin oikeastaan “tosikirkko”, joka on Jumalan mielenmukainen ja johon “kuuluvat” hän pelastaa. Sellainen on kuitenkin irvikuva siitä näkyvästä ja konkreettisesta kirkosta, johon pyhät apostolit kutsuivat ihmisiä tulemaan mukaan.

Kristuksen kirkkoon kuuluminen on elämän ja kuoleman kysymys, koska siitä irrallaan oleminen on erillisyyttä Kristuksen ruumiista, ja ihminen pelastuu vain osana hänen ruumistaan. Vain sen jäseniin pääsee virtaamaan kuoleman voittanut veri. Jumala voi toki pelastaa kenet tahtoo, mutta seuraajilleen hän on antanut kirkon ja kehotuksen tulla liitetyksi siihen. Ei tätä voi niin helposti sivuuttaa, olivatpa omat tuntemukset millaiset tahansa.

Eivät vielä ole päässeet pohdinnoissaan niin pitkälle, että ymmärtäisivät oikeaan kirkkoon kuulumisen välttämättömyyden.

Joo. Jeesus teki selväksi, että nuottaan kerääntyy monenlaisia kaloja ja että pellolla on ohdakkeitakin. Kirkko ei ole synnittömien yhteisö, vaan syntisten parantamista, pyhittämistä ja pelastamista varten perustettu yhteisö.

3 tykkäystä

24 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Kirkon jäsenyys ja ehtoollisyhteys

[quote=“timo_k, post:16, topic:1272”]
Mikä oikeuttaa tämän välinpitämättömyyden?
[/quote]No etkö tajunnut? Kirkkomme nykyinen ja varsinkin mahdollinen tuleva tila. Mielestäni ilmaisin asian aika selvästi. Kuuluisin mieluiten johonkin kirkon lähetysjärjestöön. Pelkällä kirkon jäsenyydellä ei itsellään ole kovin suurta itseisarvoa. Tärkeämpää kuin se on kuuluminen niihin, jotka tuntee omakseen.