Minusta pitää jälleen tehdä ero opin ja elämän välillä. Sardeen esimerkki sopii siihen, että elämä ei ole seurakunnassa kunnossa. Mikään kyseisessä kohdassa ei viittaa siihen, että harhaoppi olisi sallittu seurakunnassa. Väärä oppi taas tuo velvollisuuden erottautua, kuten Raamattu sanoo toisaalla: “minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.” (Room. 16:17)
2 tykkäystä
Entäs Tyatira. Siellä oli vakava harhaoppi. Ja silti ei mitään kehoitusta lähteä. Pikemminkin päinvastoin.
1 tykkäys
Ja tämä kantasi perustuu siihen, että ortodoksinen kirkko on alkuseurakunnan tarkka jatkumo sinun näkemyksesi mukaan? Entäpä jos Suomen ortodoksinen kirkko joutuisi raskaaseen luopumuksen tilaan? Etkö kaipaisi virkistävämpää seurakuntayhteyttä? Oletko siis pakotettu olemaan ortodoksisen kirkon jäsen kaiken elinikäsi, vaikka kehitys menisi miten tahansa?
Lankeaminen on yksittäisten ihmisten lankeamista, mutta koko kirkko ei voi koskaan langeta. Ja vaikka voisikin, niin Jeesus varjelee kirkkoaan aina aikojen loppuun asti. Aina on säilynyt se jäännös, joka ei ole “kumartanut Baalia”. Yleensä se on myös moninkertaisesti isompi joukko kuin mitä ihmiset ajattelevat.
En näe vaihtoehtoja ort. kirkolle missään. Suomen ort. kirkko on niin pieni, että periaatteessa olisi tietysti mahdollista, että sen johtoon kertyisi henkilöitä, jotka veisivät kirkon harhaan. Tietysti sellainen mahdollisuus on olemassa, kun autonominen kirkkomme on niin pieni ja sen johdossa on vain muutamia kymmeniä henkilöitä. Mutta jos kävisi niin, niin silloin p. patriarkkamme puuttuisi asiaan - ja muut paikalliskirkot katkaisisivat yhteyden suojellakseen oikeita käytäntöjä ja oppia omalla tahollaan. Saattaisi ottaa aikaa, mutta kyllä Suomeen saataisiin oikeauskoinen ortodoksisuus palautettua. Toki tällaisissa voi mennä vuosikymmeniä tai satojakin, jos turmellus pääsee juurtumaan. Olen kuitenkin luottavainen.
Hyvä esimerkki on siinä, miten Smirnissä (“Izmir”) nykyisen Turkin alueella toimitettiin pyhä jumalallinen liturgia 93 vuoden tauon jälkeen vuonna 2015. “Virkistävyys” ei ole asia, joka minulla on mielessä kun menen jumalanpalvelukseen palvomaan Jumalaa. Tuskinpa oli Smirnissäkään. Ei uskossa ole kyse välinearvosta, jolla esim. virkistetään itseä. Siinä on kyse todellisuuden olemuksesta ja totuudesta, joka läpäisee kaiken.
Tämä riittäköön tästä off topic-rönsystä. Jatkettakoon evl-aiheesta.
2 tykkäystä
Uusien kirkkojen perustamisia on tapahtunut niin paljon, etten pidä sellaista oikeana “lääkkeenä”. Ja lisäksi nämä uudetkin kirkot ovat taas jakaantuneet, kun jotkut vielä heitäkin “tosi uskovammat” ovat päättäneet perustaa taas seuraavan kirkon jne.
Päätös perustaa uusi kirkko voinee auttaa johonkin ongelmaan hetken aikaa mutta pysyvämpänä seurauksena siitä on kristittyjen jakaantuminen erimielisiin toinen toistaan “parempiin” ryhmiin.
Mielestäni Suomessa kirkkoon kuuluvat herätysliikkeet ovat olleet parempi ratkaisu.
Mikään kirkko tai seurakunta ei koostu pitemmän päälle vain uskovista jäsenistä. Jos seurakunnasta yritetään tehdä paikka, jossa saa olla vain kelvollisia, niin siitä ei ole enää kadonneiden lampaiden etsijäksi. Evankeliumin ovelle tulee korkea kynnys (seurakunnan kelpoisuusvaatimukset), jota eksynyt ja nääntynyt lammas poloinen ei jaksa ylittää.
7 tykkäystä
Aivan hyvä näkökohta; kristikunnassa esiintyvä hajaannus huolettaa meitä muitakin. Mutta silti: vääriä profeettoja on kavahdettava (Matt.7:15), vääristä opettajista on vetäydyttävä pois (Room.16:17), ja joka sanoo väärän opettajan tervetulleeksi, joutuu osasyylliseksi (2.Joh.10-11). Miten näitä ohjeita voi noudattaa niin ettei kristityiksi itseään kutsuvien joukkoon tulisi hajaannusta?
3 tykkäystä
Hajaannusta luulisin olevan aina jonkin verran tehtiinpä sitten mitä hyvänsä.
Vääristä opeista ja opettajista pitää oikeiden opettajien varoittaa.
Vetäydyn vääristä opettajista sillä tavalla, etten mene tilaisuuksiin, joissa he ovat julistamassa tai touhuamassa omiaan. Ainakin Jyväskylän ev.lut. srk:n tilaisuuksissa on varaa valita, missä käy ja missä ei.
3 tykkäystä
Samalla te kuitenkin kirkollisveroillanne kannatatte vääriä opettajia. Ja erotilastoista kirkon johto vetää sen johtopäätöksen että kannattaa miellyttää maailmaa kun konsut kuitenkin jäävät kirkkoon.
2 tykkäystä
Onhan kirkon johdossakin paljon konsuja.ä, riipuen tietysti konsun ja kirkon johdon määritelmästä. Ainakin piispat ovat selvästi jakautuneet. Ja minusta nuo tulkinnat eroamiseen menevät juuri päin vastoin; jos Helsingissä joku eroaa kirkosta niin häntä pidetään maallistuneena ja kirkko yrittää muuttaa linjaansa entistä liberaalimmaksi, jotta hän tulisi takaisin.
3 tykkäystä
Täh? Että uskonnollisen yhteisön johto pitää opillisena kriteerinä erotilastoja?
2 tykkäystä
Maksan paljon enemmän veroa valtiolle ja sekin käyttää niitä verorahoja ties mihin. Pitäisikö muuttaa johonkin parempaan maahan vai yrittää vaikuttaa omalta pieneltä osaltaan, että Suomesta voisi tulla parempi?
2 tykkäystä
Evln kirkkopolitiikkaan en oikein voi ottaa kantaa, mutta kirkko-opillisesti minusta analogia ei toimi. Valtioista ei sanota, että valtiota ei tuonelan portit voita, että valtio on totuuden pylväs jne. raamatullisia määreitä.
2 tykkäystä
Huonohko rinnastus. Valtionvero on todellinen vero, se jonka maksamisesta Paavali puhuu (Room.13). Kirkollisvero on vero vain nimeltään; uskonnonvapauden vallitessa se on jäsenmaksun luonteinen.
3 tykkäystä
No, ehkä joistain on historian kuluessa tähän tyyliin lausuttu…
Aina kannattaa yrittää vaikuttaa siihen, että Suomi vapautuisi sosialismin ja holhouksen ikeestä. 
Sanotaan nyt jotain itse aiheestakin.
Tämähän nyt on aivan eri asia. Se että etsijöille annetaan tilaa on täysin erillään siitä, opettaako kirkko virallisesti harhaoppia.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että mitään uutta kirkkoa ei ainakaan pidä perustaa. Minä tosin lähestyn asiaa hivenen eri näkökulmasta. Kun tällaisia lauseita kuulee luterilaisen suusta, kääntyvät ajatukseni aina luterilaisen kirkon syntyyn. Luterilaisuus on saanut alkunsa tilanteesta, jossa petyttiin kirkon “väärinkäytöksiin” jne. Miksi luterilaisesta kirkosta ei saisi erota samasta syystä?
Ja yleisenä huomiona: Aina voi kulkea kirkkojen ketjussa myös taaksepäin. Ei ole pakko perustaa uutta.
1 tykkäys
Suomessa ei erottu mistään kirkosta, vaan kirkko kokonaisuudessaan joutui erilleen yhteydestä Roomaan toisaalta siitä riippumattomien poliittisten tapahtumien takia, toisaalta eräiden Lutherista vaikutteitasaaneiden halutessa poistaa väärinkäytöksiä ja sellaisena pitämiään kirkosta.
Ei lhpk:ssa ole kysymys siitä että oltaisiin jotenkin parempia kuin muut uskovaiset, vaan sitä että saarnatuolista ei tarvitse kuunnella mitä sattuu. Kirkon pitäisi olla syntisten sairaala.
2 tykkäystä
@Agga Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Onneksi meidän evankelisluterilaisessa kirkossa on edelleen paljon semmoisia pappeja, jotka saarnaavat hyvin ja toiset jopa erittäin hyvin.
5 tykkäystä
Tämä on älyttömän 
viisas huomio.
Itsekeskeisesti ehkä, mutta koska tämä on oikeasti ajankohtaista, tahdon hiukan kertoa mitä aiheen pohdiskelu pienessä päässäni on tuottanut. Ihan viime päivinäkin. En tahdo neuvoa ketään mutta kerron omasta positiosta käsin, mitä näen.
Olen löytänyt ehkä jotenkin sen, millä tavalla olla kirkon toiminnassa, ainakin toistaiseksi. Ja koetan muistutella itseäni seuraavalla tavalla:
Älä panikoi. Kerro kysyttäessä kantasi rehellisesti. Ole avoin keskustelemaan. Tosin ei isoissa joukoissa ja julkisesti liene kovin hedelmällistä yrittää vaikeita aiheita käsitellä, mutta pienessä porukassa kyllä. Ole ystävällinen ja pyri kohtaamaan jokainen arvokkaana yksilönä. Rukoile jokaisen ihmisen ja tilanteen puolesta (tämä on yllättävän vaikeaa käytännössä muistaa, sillä huomio kiinnittyy helposti vain omaan ahdistukseen ja muihin tunteisiin). Siispä: ymmärrä, että ei ole niin tärkeää mitä juuri sinusta ajatellaan (muka). Keskity elämään.
Avioliitosta tullaan varsinkin lähiaikoina vääntämään paljon kirkossa ja muuallakin tietenkin. Nyt jos koskaan on tosi tärkeää muistaa mikä sanoma meillä kristityillä on. Samalla kun voi olla perinteen puolella, pitää varoa hukkaamasta tärkeintä. Kaikkia meitä syntisparkoja varten on Jumalan armon evankeliumi. Ja kuten Eutykus hyvin sanoo, on tärkeää ettei edes vahingossa rakenna kynnyksiä niille jotka tarvitsevat sitä Jumalan armoa ja rakkautta ja joille me voimme olla apuna tuolla tiellä. Asioiden tärkeysjärjestys ei siis ole, miten juuri minun käy ja milloin minun on hyvä olla tai huono olla kirkossa - vaan se menee niin, että tärkeintä on olla työtoveri ja välikappale Jumalan kaikkia koskevassa armahduksen tarjouksessa.
Tuhkakeskiviikkoa kohti - Kyrie eleison…
3 tykkäystä
Pyhä Venäjä, Pyhä Kreikka, Pyhä Serbia, armahda meitä!
3 tykkäystä
Minulle ainoa suunta, mihin voisin siirtyä, on roomalainen kirkko. Mutta miten on, onko sekin seuraamassa kaikkea tätä? Mikään sirpale yhteisö, joka suhtautuu ohjelmallisen kielteisesti kristillisen yhteyden tavoitteluun, ei voisi olla suunta.
1 tykkäys