Miten kristityn täytyy pystyä antamaan anteeksi? Kääntämään toinen poski?


#1

Olen tilanteessa, jossa toinen ihminen valheellisesti mustamaalaa minua lyhyen yhdessä työskentelyn jälkeen ja tilanne voi vaikuttaa niin, että työurani alalla, johon olen vuosia opiskellut ja josta todella pidän voi olla mennyttä. Käytännössä siis työelämän kannalta tämä voi vaikuttaa niin, että kärsin seurauksista koko loppuelämäni.
Hän siis haukkuu minua esimehelleni ja uhkailee minua. Esimies asiaa selvittää ja minulla on todistajia, ettei hänen sanomansa asiat ole totta ja esimieskin on todennut että kyseessä on jonkunlainen väärinkäsitys, tuolla mustamaalaajalla ei ole mitään todisteita mutta sitäkin kovemmin mesoaa syytöksiään.
Loukkaukset ovat sellaisia, että ne ovat selkeästi kunnianloukkaus ja meidän alalla ilman muuta jos edes huhut alkaa levitä, on ura ohi. Koskaan kenenkään kanssa ei ole mitään ongelmia ollut työssä aiemmin, olen sekä tässä, että muissa työpaikoissa tullut hyvin toimeen työkavereiden kanssa ja työtodistukseni ovat erinomaiset. Tästäkin ihmisestä mulla on ollut ihan hyvä ja positiivinen käsitys, kemiat ei kyllä selkeästi kohtaa ja olen alusta asti jollain tasolla pelännyt häntä kun on arvaamaton käytökseltään, yhdessä työskentely silti sujunut minusta ihan ok.
Nyt olen sitten sen edessä, että voinko kristittynä pitää kiinni oikeuksistani tässä tilanteessa, vai pitääkö minun kyetä antamaan anteeksi ja luopumaan omista oikeuksistani, ilman että anteeksi pyydetään ja vaikka se, että asiaa ei selvitetä kunnolla, voi maksaa mulle maineen menetyksen ja tosiaan jopa koko työuran.

Kuitenkin pitäisi kääntää toinen poski, vastata pahaan hyvällä jne. Kuinka siihen pystyy ja miten olla katkeroitumatta, jos sen seurauksena, että toimii niin kuin kristityn tulisi toimia, menettää koko tulevaisuuden, jota on työllä ja vaivalla vuosia rakentanut? Puhumattakaan siitä, että tilanne on niin stressaava, että terveys alkaa reistata, en pysty nukkumaan ym. Ja jos työura tyssää, se vaikuttaa myös perheeseen ja heidän toimeentuloonsa, ei vain itseen.

Asian vaikeutta lisää, että tämä toinen osapuoli edustaa muuta uskontoa, joten koen vielä tilanteen osin olevan sellainen, että minun tulisi kyetä olemaan esimerkkinä siitä, että kristitty rakastaa lähimmäistään ja toimii oikein vaikka toinen toimisi väärin. En vaan ole niin hyvä ihminen, että tämä helposti tai ollenkaan onnistuu.
Kaipaisin neuvoja tai kokemuksia, miten tällaisessa tilanteessa mielestänne kristitty voi toimia oikein?


#2

En ole kristitty, mutta minusta tuollaiseen ei tarvitse alistua oman maailmankuvansa vuoksi. Parin vuosikymmenen työsuojeluvaltuutetun kokemuksella sanon, että kyseessä on asia, joka tulisi ottaa ehdottomasti käsittelyyn työsuojeluvaltuutetun (ja mahdollisesti työsuojelupäällikön) kanssa. Hänen/heidän tehtävänsä on hoitaa tuollainen ongelma kuntoon. Sen velvoittaa laki, joten kyse ei ole vain kahden ihmisen välisestä huonosta kemiasta vaan työilmapiiristä ja kiusaamisesta joka ovat vakava asia johon tulee ehdottomasti puuttua. Jos tsv (ja tsp) on kykenemätön tai osaamaton niin heidän tulee saada apua työsuojelupiiristä ja työterveydenhoidosta. Ongelmaa ei saa päästää sellaiseksi että kiusattu joutuu väistymään. Se tietää jatkossa sitä, että joku muu joutuu vastaavan uhriksi. Keskustelut kyseisten tehtävien hoitajien kanssa tulee olla luottamuksellisia mutta heidän toimensa ei saa olla vain käsien levittelemistä. Laki velvoittaa toimimaan. Voit vedota siihen.


#3

Millä tavalla koet vastaavasi pahaan pahalla käyttämällä oikeuksiasi totuudessa pysyen?


#4

Vastaa valheeseen totuudella. Jeesus ei jäänyt hakattavaksi ja tapettavaksi silloin, kun hyökkääjillä ei ollut esivallan auktoriteettia hänen ylitseen. Kun tavallinen kansa yritti häntä tappaa, syöstä kalliolta tai käydä hänen kimppuunsa, hän ei koskaan jäänyt hakattavaksi. Sen ainoan kerran kun hän antautui siihen, olivat asialla esivallan edustajat (väärin perustein tietysti).

Toisin sanoen, ei se toisen posken kääntäminen sitä tarkoita, että pitäisi esim. antaa rosvon pahoinpidellä itsensä, raiskaajan raiskata, varkaan varastaa jne. Pidä siis puolesi, jotta vääryys ei voittaisi totuutta. Niinhän p. Paavalikin teki, kun häntä vastaan käytiin väärin syytöksin. Hän vetosi oikeuksiensa puolesta aina keisariin asti. Ei kristittynä oleminen tarkoita sitä, että pitäisi sallia vääryyden voitto totuudesta tai ottaa turpiin jokaiselta öykkäriltä.


#5

Niinpä, @timo_k selventää hyvin, pahalla vastataan pahaan jos käytetään noita epäreiluja keinoja mitä sinuun on kohdistettu, @viuh , mutta oikeuksiaan voi puolustaa hyvillä tavoilla.


#6

Vääryyttä ei tarvitse koskaan hyväksyä. Anteeksianto on kokonaan toinen asia. Toivottavasti asia selviää ja saat oikeutta. :pray:


#7

Kiitoksia vastauksista, niissä oli paljon viiisautta, jota en itse ole osannut tilanteessa edes ajatella. Tilanne on niin vaikea, että tuntuu että ei tiedä ollenkaan mitä tehdä tai edes ajatella.
Työsuojeluvaltuutettu ei ollut edes tullut mieleen, mutta sellainen meillä kyllä on, iso organisaatio kun on kyseessä.
Ja se, miksi ajattelen että omien oikeuksien käyttäminen on pahaan vastaamista pahalla, on se, että tottakai tästä aiheutuu tuolle minua mustamaalavalle työntekijälle vaikeuksia, jos asia selvitetään kunnolla. Koska hänen jutuissaan ei tosiaan ole mitään perää ja hänen käytöksensä on ollut täysin asiatonta. Olen kovin huono konfliktitilanteissa ja usein mielummin pakenen kuin alan pitää omia puoliani, mutta nyt sellainen tapa toimia johtaisi ilman muuta siihen, että maineeni voisi tosiaan olla täysin mennyttä.

Olen pyrkinyt olemaan asiallinen asian selvittelyssä tähän asti ja onnistunutkin omasta mielestäni siinä. Jotenkin tällainen tilanne vaan nostaa itsessä esiin sen, että sitä joka vihaa minua, ei ole helppo rakastaa, että siihen ei pysty vaikka kristittynä pitäisi pystyä. Ja siitä sitten tulee huono omatunto, kun ei rakasta lähimmäistä ja siunaa vihollista, ainakaan täydestä sydämestä. Ja sitten kun työpaikan ajatteleminenkin ahdistaa ja ei saa nukuttua, on entistä vaikeampi suhtautua mitenkään rakkaudella ihmiseen, joka tilanteen on aiheuttanut.


#8

Itse näkisin työsuojelullisesti oikeaksi, että keskusteltuasi valtuutetun kanssa kenties järjestetään tilaisuus jossa ovat valtuutettu, työsuojelupäällikkö, asianomainen henkilö ja sinä. Asiat käydään selkeästi ja yksityiskohtaisesti läpi. Henkilö varmaankin itse ymmärtää silloin oman asemansa ja kenties pyytää anteeksi, katuu tai muuten osoittaa että on toiminut väärin. Jos näin ei tapahdu niin hänen tulee vähintäänkin ymmärtää, että perättömien asioiden esittäminen tulee jatkossa olemaan epäedullista vain hänelle itselleen. Asiasta tulee laatia muistio, että jatkossa voidaan todeta että miten ongelma on siihen mennessä ilmennyt ja mitä on tehty. Tämä tulee jakaa kaikkien asiaan liittyvien osapuolten tiedoksi. Kun organisaatio on iso, niin keinot asian hoitoon kyllä löytyvät. Asian korjaaminen ei saa koitua sinulle ongelmaksi eli sinä et saa siinä joutua kärsimään vaikkapa työn siirtona tms vaan kyllä väärin toiminut on se jota mahdolliset sanktiot koskevat. Monesti jo asiallinen ja jämäkkä keskustelu poistaa tällaiset asiat joten uskon että hyvä lopputulos on saavutettavissa.


#10

Tämä on täysin ymmärrettävää ja näin varmaan kaikki asiat tuntevat. Onneksi rukous ei ole tunteista kiinni ja rukoilla voi rumasti sanottuna mekaanisestikin, vailla erityisiä tuntemuksia olisikaan. Jos asia jotenkin vaivaa, voi esimerkiksi kokeilla lukea kymmenen Jeesuksen rukousta päivittäin henkilön puolesta muodossa: “Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda Xää”.


#11

Tämä on hyvä aihe noin yleisestikin keskustella.

Liian usein minulla on särähtänyt korvaan kun kristitty sanoo että pitää polkea oikeuksiaan ollakseen oikea kristitty.
Onko siis totta että jos antaa anteeksi ja rukoilee toisen puolesta joutuu luopumaan oikeuksistaan? Onko kristityllä oikeus saada inhimillisesti katsoen hyvää ja oikeudenmukaista kohtelua?

Luopuiko Jeesus ristillä kaikista oikeuksistaan ja oikeudenmukaisuudesta? Tarkkaan ottaen minusta ei luopunut. Hän päinvastoin hankki oikeutta kaikille. Antoi anteeksi kaikille mutta samalla näytti esimerkkiä että rangaistuksia ja seuraamuksia tulee siitä huolimatta että on anteeksiantoa ja armovoimia rajattomasti tarjolla.

Uskon myös siihen minkä San Gennarokin mainitsee, että tunteet eivät välttämättä seuraa anteeksiannon ja puolesta rukoilun mukana, silti ne ovat todellisia. Sillä kumpi on todellisempaa, tunteet joita menee ja tulee vai vakuuttuneisuus siitä että antaa anteeksi ja rukoilee jonkun puolesta. Eivät tunteet aina ole tekojen mukaisia, mutta teot ovat niitä joilla todellinen suhtautuminen osoitetaan.


#12

Kyllä voit pitää kiinni oikeuksistasi ja tehdä vaikka rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Minusta siinä ei ole mitään epäkristillistä. Vähän kuulostaa, että tämä valehtelija ei välttämättä ole psyykkisesti ihan terve.

Itselläni oli aikanaan esimies, joka alkoi syyttää minua ihan tyhjästä. Niin kauan kuin alistuin, hän vain jatkoi. Sitten nousin häntä vastaan ja sanoin suoraan, että ei pidä paikkansa. Niinpä tämä esimies perääntyi ja lopetti. Hän joutui välillä olemaan psykiatrisessa hoidossa ja se vaikutti tuon käyttäytymisen.