Halusin tietää, mitä sinä ajattelet kääntymyksestä, onko se monergistinen vai synergistinen, siksi lisäsin kysymysmerkin, kun kirjoitin tuskin tarkoitat kuitenkaan sitä, että Jumala, joka uskosi vähintään vaikuttaa…
Jos kääntymys on monergistinen, silloin Jumala vaikuttaa uskon toisen kohdalla mutta ei toisen, ja jonkun uskoontulo on silloin riippuvainen yksinomaan Jumalan valinnasta ja vaikuttamisesta suhteessa kääntymykseen, ei ihmisen synergistisestä “valmistumisesta” tai “kyllä-vastauksesta” tai halusta antautua tai tehdä parannus, josta seuraisi uskoontulo, kun Jumala vastaisi ihmisen ajatuksiin ja tahtoon vaikuttamalla uskon.
Ihmisiä ohjaavat myös tiedostamattomat motiivit, ja intuitio ei pohjaudu tietoiseen ajatteluun ja harkintaan vaan tiedostamattomaan prosessointiin. Ihminen voi kokea, ettei hän antaudu Jumalan tai jonkin jumaluuden tai uskonnon valtaan omista syistään tai itsestään käsin, mutta ei se todista sitä, että siitä syystä kääntymyksellä on vain ja ainoastaan yliluonnollinen lähde.
En ole tietoinen siitä, miksi joskus reagoin tai toimin tietyllä tavalla, en tietoinen ainakaan välittömästi. Ihminen on myös enemmän tai vähemmän taitava pettämään itseään. Esim.: Alkoholista usein huomattavasti humaltunut konservatiivinen kristitty ystäväni, jolla oli elämässä vaikeaa, oikeutti runsasta alkoholinkäyttöään seuraavilla jakeilla: “Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.” (San. 31:6-7 KR 1933) “Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera. Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.” (KR 1992)
Puhut tiedosta, mutta ei lain vaikutuksesta sydämessä. Uskon täytyy ilmestyä, että synti pestäisiin pois eli anteeksi antamus. Oikeastaan se on tärkeää meidän jokaisen kristityn uskon elämässä, että synnintunto ei ole lakannu omassatunnossa. Silloin emme elä synnissä kun turvaamme Vapahtajaan.
Sana sydän eli kardia UT:n kreikan kielessä tarkoittaa myös ihmisen ajattelua. Ei voi tulla tietoiseksi Paavalin mukaan “sydämessään” synnistään, jos ei ensin ole ensin tietoa siitä, mitä synti on. Kirjoitin nämä viestit, koska sinun mukaasi “tieto ei johda synnintuntoon”. Jos lainaamani ajatuksesi tarkoittaa sitä, että on TUNNETTAVA synti tai muutoin ei ole paavalilaista tietoisuutta siitä, mitä synti on, niin en allekirjoita sitä ajatustasi. KR1938-käännöksessä epignoosis-kohta on käännetty sanalla synnin tunto. Se käännös on harhaanjohtava, koska kyse ei ole varsinaisesta tunteesta, mihin sana synnintunto voi ajatukset johtaa, vaan tiedosta siitä, mitä synti on, tai synnin tiedostamisesta. Ihminen voi tiedostaa synnin ilman tunnetta. Siksi KR1938-käännös on harhaanjohtava.
Siinä on ehkä yksi syy siihen, miksi et ole liittynyt monergistiseen luterilaisuuteen etkä synergistisiin kirkkoihin paitsi helluntaikirkkoon, josta erosit.
Jos minä väittäisin, ettei kääntymys ole monergistinen eikä synergistinen, ja vain Jumala yksin tietää, minkälainen se kääntymys on, niin silloin olisin ristiriidassa itseni kanssa, koska väittäisin tietäväni siitä, mistä sanoisin vain Jumalan tietävän.
Jos kääntyminen olisi mielestäni mysteeri tai salaisuus, siitä en voisi nähdäkseni sanoa, ettei se ole synergistinen, koska silloin väittäisin tietäväni ihmisenä, ettei se ole ainakaan synergistinen. Mutta mistä sen tietäisin, jos kyse on mysteeristä? Samoin jos kääntyminen on mysteeri tai salaisuus, siitä ei voi nähdäkseni sanoa, ettei se ole monergistinen, koska silloin väittäisin tietäväni ihmisenä, ettei se ole monergistinen. Mutta mistä sen tietäisin, jos kyse on mysteeristä ja uskoisin, että yksin Jumala tietää?
Jos sanoisi tietävänsä, ettei kääntymys missään nimessä ole synergistinen eikä monergistinen, pitäisi selittää, minkälainen se kääntymys sitten on, ja silloin ei voisi sanoa, että kyse on mysteeristä.
Minun järkeni näkökulmasta UT:n valossa on vain kaksi mahdollisuutta: synergistinen tai monergistinen kääntymys ja uskonkilvoitus.
Jos synergistinen kääntymys ja uskossa pysyminen on oikeaoppinen näkemys ja vastaa todellisuutta, mutta sitä ei voi UT:n valossa sen tekstien pohjalta ja kaikki asiaan liittyvät jakeet huomioiden yksiselitteisesti todistaa, tai jos monergistinen kääntymys ja uskossa pysyminen on oikeaoppinen näkemys ja vastaa todellisuutta, mutta sitä ei voi UT:n valossa selkeästi todistaa, niin ei nähdäkseni myöskään sitä, onko kääntymys ja uskossa pysyminen synergistinen vai monergistinen prosessi, voi sisimpäänsä tarkkailemalla selvittää millään varmuudella.
Tyypillinen kalvinistien näkemys! Kun tällä tavoin kielletään armon yleisyys gratia universalis kaikkia koskevana niin eihän silloin kukaan voisi uskoa kun ei tiedä onko valittu Jumalan salatussa aivoituksessa vai ei.
Synergismi taas kieltää yksin armosta sola gratia
periaatteen ja niin ikään kukaan ei voi silloin uskoa kun ei voi tietää riittävätkö hänen ratkaisunsa, tekonsa.
Yleinen kaikkia ihmisiä koskeva armo gratia universalis sulkee nämä molemmat pois, sekä kalvinismin, että synergismin tehden uskomisen mahdolliseksi jokaiselle. Siksi pelastus on monergistinen tapahtuma jossa Jumala yksin vaikuttaa.
Sinun käsityksesi taas ettei ole Jumalaa ja että uskominen on järjen vastaista on lihasta, ihmisen omasta järjestä syntynyt käsitys.
Joh 1:12-13: “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”
Vastaanottaminen tuossa taas ei tarkoita synergismiä, vaan Jumalan Pyhän Hengen voimaa, jonka välityksellä Jumala saa ihmisen ottamaan uskon vastaan, jolloin se sulkeutuu pois ansiona tai tekona.
Minun järkeni kanssa tässä asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, vaikka yleensä operoinkin enimmäkseen uskon ja hengen ja ymmärryksen tasolla hahmottaakseni kokonaisuuksia. Kristinoppi ei ole älyllinen palapeli, joka olisi inhimillisillä taidoilla koottavissa. Opin laadukas analysointi ja vahva sisäistäminen edellyttää tavanomaisten työkalujen eli metafysiikan ja sumean logiikan lisäksi syvähengellisiä elementtejä; järki ei riitä.
Kristittyjen parissa näiden pintaa syvempien ja oikeastaan filosofisten asioiden parissa viihtyvät vain ne, joilla on kiinnostusta, kapasiteettia ja Jumalan Hengen antamaa teologista ymmärrystä. Mutta normikristityt saavat hengellisen ravintonsa yksinkertaisesta Raamatun opetuksesta, joka ei vangitse ihmismieliä älyllisiin solmuihin. Opettajat ja opetettavat kuuluvat tässä mielessä samaan kategoriaan.
Kristitty elää uskon varassa, ja toteankin, että omalla älyllään ihminen käsittää Jumalasta ja olemassaolosta ja maailmankaikkeudesta ehkä yhtä vähän kuin kalkkuna kvanttimekaniikan kaavoista:
Olenko minä kalkkuna, kun Turkeyhyn olen huomenna menossa? Kvanttimekaniikan kaavasta en paljon enää ymmärtänyt, jos joskus olisinkin. Niin kauan on opiskeluista aikaa.
Jos oletetaan Jumalan universaali jokaiseen ihmiseen kohdistuva pelastustahto ja absoluuttinen monergismi kääntymyksessä ja uskon säilymisessä, niin silloin kaikki kääntyvät ja pelastuvat.
Jos sanotaan, että kaikki eivät käänny, vaikka yhtä aikaa on voimassa Jumalan universaali pelastustahto ja monergismi, niin silloin ei ole kyse enää absoluuttisesta monergismista.
Jos Pekka tulee uskoon mutta Matti ei, ja pelastustahto on universaali ja monergismi todellisuutta, niin silloin Pekka ei tule uskoon, koska synergistisesti tekee jonkinlaisen ratkaisun Jumalan puoleen, tai jos tekee ja siksi kääntyy Jumalan tarkoittamalla tavalla, niin silloin Pekan kääntymys ei ole absoluuttisesti monergistinen.
Ja kysehän olikin siitä, että mitä kalkkuna siitä kaavasta mahtaa ymmärtää. Yhtälöpaperin edessä sillä varmaankin silmät räpyttelevät ja pää kallistelee ja ehkä sitä hieman nokkaiseekin, mutta se ei löydä sieltä etsimäänsä jyvää, ja ymmärrys on tyhjää täynnä, jos sitäkään. Ja Jumalan aivoitukset ovat sitäkin kauempana omistamme.
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat?.. Maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa…" (1.Kor 1:20-21)
Se seikka, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten kääntyvän ei suinkaan merkitse sitä, että kaikki kääntyvät, kääntyminen ei ole pakko, eikä Jumala toteuta sitä väkisin.
Tässä mielessä voidaan aivan hyvin sanoa, ettei ihminen ole kuin kivi tai pölkky. Eihän kivi eikä pölkky pane vastaan, kun joku sitä liikuttaa. Eihän sellainen tunne eikä tajua, mitä sille tehdään. Ihminen sen sijaan vastustaa Herraa Jumalaa omalla tahdollaan, kunnes hänet pannaan kääntymään. Silti on totta, että ihminen on ennen käännetyksi tulemistaankin järjellinen olento. Hänellä on kyllä järki ja tahto, vaikka hän ei ymmärrä mitään jumalallisista asioista eikä tahdo mitään hyvää eikä pelastukseen johtavaa. Kuten sanottu, hän ei pysty tekemään yhtään mitään kääntyäkseen. Hän on sikäli kiveä ja pölkkyäkin paljon pahempi, että hän vastustaa Jumalan sanaa ja tahtoa, kunnes Jumala herättää hänet, joka on kuollut syntiinsä, valaisee häntä ja uudistaa hänet.
Jumala ei tosin tee ketään väkisin hurskaaksi. Niitä ei käännytetä, jotka pysyvästi vastustavat Pyhää Henkeä ja toistuvasti kieltäytyvät hyväksymästä totuutta, vaikka sen tuntevatkin; sellaisiksi pyhä Stefanos kuvaa paatuneet juutalaiset, Ap. t. 7:51. Jumala kuitenkin vetää luokseen sellaista ihmistä, jonka hän tahtoo käännyttää, vetää siten, että pimentyneestä ymmärryksestä tulee valaistu ja uppiniskaisesta tahdosta kuuliainen.
Siksi ei ole oikein sanoa, että ihmisellä on ennen kääntymystään modus agendi, jonkinlainen tapa tai mahdollisuus saada jumalallisissa asioissa aikaan jotakin hyvää ja pelastukseen kuuluvaa. Koska ihminen kerran on ennen kääntymystään synteihinsä kuolleena (Ef. 2:5), ei hänessä voi olla mitään kykyä saada jumalallisissa asioissa aikaan hyvää, eikä siis myöskään mitään vaikutusmahdollisuutta (modus agendi) jumalallisissa asioissa.
On eri asia puhua Jumalan vaikutuksesta ihmisessä. Jumalalla on todellakin aivan toisenlainen tapa vaikuttaa (modus agendi), ihmisessä, joka on järjellinen olento, kuin järjettömässä oliossa, sellaisessa kuin kivi tai pölkky. Yhtä kaikki: kääntymättömällä ihmisellä ei voi ajatella olevan minkäänlaista modus agendi eli mahdollisuutta saada aikaan jotakin hyvää hengellisissä asioissa.
Mutta sen jälkeen kun ihminen on käännytetty ja valaistu ja hänen tahtonsa on luotu uudeksi, vasta silloin ihmisen tahdon kohteena on se, mikä on hyvää - nimittäin sikäli kuin hän on uudestisyntynyt eli uusi ihminen. Silloin vasta hän “sisällisen ihmisen puolesta ilolla yhtyy Jumalan lakiin” (Room. 7:22).
Pekka kääntyy tai tulee uskoon ja pelastuu, Matti puolestaan ei, vaikka molemmat ovat olleet kristillisen sanoman vaikutuspiirissä.
Jos sanotaan, että Jumala ei käännytä väkisin, ja jos joku ei käänny, niin se johtuu ihmisestä eikä Jumalasta, niin silloin Jumalan vaikuttaessa samalla tavalla Pekassa ja Matissa, Matti ei käänny siksi, että hän vastustaa. Syy ei ole siis Jumalassa. Miksi Pekka silloin puolestaan pelastuu? Pekan synergismi on silloin nähdäkseni vähintään siinä, että hän vastustaa vähemmän kuin Matti. Jos taas molemmat vastustavat yhtä paljon, mutta vain Pekka tulee uskoon, järki sanoo, että Pekka on valittu monergistisesti pelastukseen mutta Mattia ei.
Tämä ei siis voi pitää paikkaansa, jos siihen yhdistetään monergismi eikä sallita vähäisimmässäkään määrin synergismiä. Perustelut edellisessä viestissäni.
Jos Jumala siis haluaa vaikuttaa kaikissa pelastavan uskon, ja toiset tulevat uskoon ja pelastuvat ja toiset puolestaan eivät, ja syy pelastumattomuuteen on ihmisissä eikä Jumalassa, silloin on edellytettävä synergismiä mukaan.
