Rakkauden käsky ja tahallinen syntielämä

Moraali
248

Uskoin evankeliumiin, koska tuntui hyvältä olla Jumalan hyväksymä tai arvostettu silmissään sen sijaan, etten ollut (ilman anteeksiantoa). Tuntuu ahdistavalta ja pahalta olla lapsena vanhempansa epäsuosiossa tai aikuisena esim. päällikkönsä epäsuosiossa. On siksi voimakas motiivi saada suosio tai hyväksyntä takaisin, tapahtui se anteeksi pyytämisen ja saamisen välityksellä tai muulla tavalla.

Hyväksyntä tai suosio tuntuu hyvältä. Olisi masokistista tai itsetuhoista olla poikkiteloin tai riidassa tai epäsuosiossa ihmisten kanssa, joiden kanssa elää ja jotka vaikuttavat elämässä eteenpäin selviytymiseen. Sama suhteessa uskonnolliseen tai hengelliseen elämään, joka monen uskon mukaan jatkuu ikuisuuksiin asti.

Tuntuu pahalta olla siis henkivallan epäsuosiossa, jos on vakuuttunut sen olemassaolosta. Kun suosion tai hyväksynnän saavuttamiseksi on osoitettu keinot, olisi masokistista tai itsetuhoista olla käyttämättä niitä. En uskonut evankeliumiin siis ilman samanlaista tai pohjimmiltaan samaa halua elää sovinnossa, suosiossa ja hyväksynnässä kuin mikä luonnehti maallista elämääni ennen sitä. En näe, että olisi mitään varsinaista tai radikaalia eroa sillä, kun motivoituu pyytämään anteeksi ihmiseltä, ja sillä, kun motivoituu pyytämään anteeksi henkivallalta.

249

Ei kai sillä ole merkitystä että miksi vaan sillä että uskoo.

tuntui hyvältä olla Jumalan hyväksymä

Tämä asia kirkastuu syvemmällä tasolla yleensä vasta ajan kanssa ja hengellisen kasvun myötä, jos ylipäätään on koskaan kirkastuakseen, riippuu opetuksesta.

ahdistavalta ja pahalta olla lapsena vanhempansa epäsuosiossa

Helvetinpelko ei ole mielestäni paras uskomisen motivaattori.

tapahtui se anteeksi pyytämisen ja saamisen välityksellä tai muulla tavalla.

Ajattelen niin, että uskoontulossa ei ole kyse anteeksipyytämisestä vaan ilosanoman uskomisesta.

Sama suhteessa uskonnolliseen tai hengelliseen elämään, joka monen uskon mukaan jatkuu ikuisuuksiin asti.

Ymmärrykseni mukaan tuohan sisältää jo aika paljon ihan aitoa uskomista.

Tuntuu pahalta olla siis henkivallan epäsuosiossa

Erikoinen sanavalinta. Kirjoitusten mukaan Jumala tosiaan on henki, jolla on valtaa. Yleensä sanalla viitataan pahoihin henkiin.

jos on vakuuttunut sen olemassaolosta.

Ja tuossakin aika paljon uskoa.

Itse pidän ilmeisen selvänä sekä 1) järjelliseltä kannalta Luojan että 2) selkeästi havaittavissa olevan karmean maailmantilanteen pohjalta pahuuden mahtien metafyysisen olemassolon.

Ja jostakin syystä uskon evankeliumin, enkä keksi mitään erityistä syytä, miksi usko syntyi minuun. Eikä uskominen tunnu edes hölmöltä vaan ihan päinvastoin.

250

Mulla oli ahdistusta omasta huonoudesta ennen uskoontuloa. En olisi tullut uskoon ilman sitä. Ei olisi syytä etsiä armahtajaa, jos ei kokisi olevansa armahduksen tarpeessa. Uskoontulossani ei ollut siis mitään jaloa siinä mielessä, että se olisi verrattavissa hyveellisyyteen tai johonkin epäitsekkääseen tekoon. Aivan samalla tavalla kuin lapsena ja nykyään pyrin pois pahasta olosta, aivan samoin pyrin pois luterilaisessa kulttuurissa kasvaneena (pyhä- ja rippikoulun käyneenä) pois uskonnollisten ajatusten synnyttämästä pahasta olosta.

Uskoa sanotaan Johanneksen evankeliumissa Jumalan teoksi, mutta uskoni oli nähdäkseni aika lailla ulkoapäin itseeni imettyjen uskonnollisten ajatusten ja pahan olon tuntemusten aikaansaama usko, joka vapautti tietystä pahasta olosta. Voisin siksi aivan hyvin allekirjoittaa erään foorumilaisen ajatuksen, jonka mukaan en ole koskaan ollutkaan kristillisessä uskossa, koska näen selvästi uskoni yhtymäkohdan siihen, mitä ei-uskonnollisessa elämässäni tapahtuu, ja jos sen foorumilaisen mukaan usko on jotain aivan muuta (ihmeellistä, täysin selittämätöntä ja jaloa), niin silloin en ole hänen uskonkäsityksensä mukaan koskaan ollut uskossa. Muta ei näistä enempää. Tämä viestini on vahvasti offtopic.

251

Itse riisuisin uskomisen irti kaikista motiiveista. Itseeni teki vaikutuksen yksinkertaisesti hienolta kuulostava sanoma ikuisesta elämästä, ja havaitsin uskon syntyneen minuun (jo lapsuudessa). Luojan mahdollisen olemassaolon suhteen järkikään ei haraa vastaan, koska uskominen on älyllisesti oikeutettua jo sen perusteella, että Luojan olemassaolo on varmasti mahdollista – eli modaalisen argumentin pohjalta. Uskohan ei ole tietämistä tai sataprosenttista vakuuttumista vaan luottamista “siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy” (Heb 11:1).

Sovituksen metafyysinen puoli on mysteeri, mutta sitäkään ei ole pakko ymmärtää pohjaan saakka järjellä vaan hengellä ja ymmärryksellä ja luottamuksella Jumalaan; ehkäpä pelastusopin mystinen ydin ei löydykään mistään sovitusteoriasta, vaan ytimenä onkin pelkkä Jeesuksen ystävyys eli suhtautuminen häneen ja hänen nimensä avuksi huutaminen erotuksena pahan vallassa olevalle maailmalle.

Usko voi olla heikkoa, mutta silti ihminen voi ojentautua Jumalan puoleen ja ilmentää uskoaan tunnustamalla, “suun tunnustuksella” (Room 10:10).

Usko voi toki ajan myötä vahvistua täyteen varmuuteen saakka, mutta edelleenkin se on uskoa eikä tietoa epistemologisessa mielessä.

Kristillinen maailmankuva ja etiikka tuntuu ainakin minusta ylittämättömältä, ja uusitestamentillinen pelastusoppikin on huikea kokonaisuus täynnä upeita aspekteja. Raamatun viisaus on vertaansa vailla. Jeesus arvosti Kirjoituksia ja näki niissä itsensä, ja Paavali uskoi “kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa” (Apt 24:14).

Itse suhtaudun skeptisesti joihinkin Raamatussa mainittuihin tapahtumiin, ja näen niissä paljon myyttisyyttä ja toisissa inhimillisyyttä, mutta sehän ei ole mikään ongelma. Raamattu on minulle jumalallinen ja inhimillinen.

Ainakaan itse en keksi mitään evankeliumia hienompaa, ja mielelläni pidän sitä tarjolla, ja hyvällä omallatunnolla suosittelen sitä kaikille muillekin. Joka tapauksessa kristinusko tuo elämään erittäin laadukasta sisältöä. Jo pelkästään kulttuurinen merkitys on valtava, vaikka kaikkiin ihmisiin sen uskonnollinen puoli ei teekään vaikutusta henkilökohtaisella tasolla.

Itse olen suurella ilolla mukana Jeesuksen ja Paavalin ja muiden Jumalan ihmisten joukossa, toivottavasti perille saakka.

2 tykkäystä
252

Välihuomautuksena haluan ainakin itselleni muistuttaa, että jokaisella on oma hlökohtainen tiensä Jeesuksen turviin, eikä siinä pitäisi olla muilla nokan kopauttamista, jos ydinasia on kohdallaan.
Lisäksi muistan, että kristitty tunnetaan hedelmästään eikä lahjoistaan/teoistaan!
On kuitenkin riemastuttavaa lukea uskon todistuksia, varsinkin luterilaisten!
Hedelmä saattaa kasvaa kuitenkin hyvin hitaasti syntisessä ihmisessä, mutta vain syntinen voi pelastua ei omavanhurskas ja itselleen riittävä narsku/fariseus, vaikka osaisi Raamatun ulkoa.

1 tykkäys
253

Kuinka erottaa tieto ja usko toisistaan. Tieto ei johda synnintuntoon, eikä omistamaan syntein anteeksiantamusta.

254

Raamatussa 2Piet. 3:14 sanat tukevat erinomaisesti 9× sanoja Jumalan tuomioistuimen edessä, ettemme ilman Jumalan vanhurskautta kestä Jumalan tuomioistuimen edessä.
2Piet 3:14: “Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä;”

255

Itse en todellakaan ole katolinen teologi, mutta käsittääkseni katolinen teologia vastaa tähän Pietarille ja muille apostoleillle, eli kirkolle, annettujen avainten pohjalta. Tuon heprealaiskirjeen jakeen tulkitsisin niin, että on vain se yksi uhri. Muita on enää turha etsiä. Pitää palata sen luokse ja pyytää anteeksiantoa. Kontekstissaan tuossa jakeessa ‘synti’ tarkoittanee kirkon kokonaan hylkäämistä.

256

Nuo lukuisat varsin ankarat UT:n jakeet vaativat aika voimakasta tulkintaa ollakseen merkitsemättä sitä mitä niissä lukee, ja ainakaan itse en rohkenisi elää ja opettaa niiden vastaisesti. Onneksi lähimmäisenrakkauden painotus tepsii tässäkin.

On vaikea ajatella ihmisen sulkemisen pelastuksen ulkopuolelle olevan yhdenkään kirkon viranhaltijan tai muun ihmisen käsissä, vaikka ehkä joistakin jakeista voisi sellaisenkin käsityksen saada. Ihmisillä on rooli evankeliumin julistamisessa mutta tuskin kuitenkaan pelastuksen riistämisessä.

257

Historia ei kai tunne sellaista tapausta, että ripissä ei olisi annettu synninpäästöä. Niistä ei voi tietää, mutta veikkaisin näin.

Ihan Sola Scriptura on kuitenkin selvää, että Pietarille ja apostoleille annettiin valta päästää ja sitoa. Kristus myös perusti kirkon, johon me uskontunnustuksienkin mukaan uskomme.

Tuon raamatunlauseen voi toki käsittää niin, että uskoon tultuaan syntiä tehtyään on menettänyt pelastuksen lopullisesti, mutta kontekstissaan se ei minusta tarkoita sitä.

1 tykkäys
258

Tai niistä ei puhuta. Ripin vastaanottajan ei esimerkiksi tulisi antaa synninpäästöä asiasta joka ei ole syntiä, vaikka ripittäytyjästä tuntuisi siltä.

D

1 tykkäys
259

Aivan, psykoottinen ihminen saattaa esim. kokea olevansa syypää johonkin luonnonmullistukseen muualla maailmassa. Tämähän ei tietenkään ole konkreettista syyllisyyttä.

260

Tämän maailman huorintekijät ja muut tahallisen synnin harjoittajat ovat oman sisimpänsä paaduttaneet, ja varmaankin sen tähden he ovat myös “kaiken sallivia” (ja siis siltä pohjalta myös esimerkiksi homomyönteisiä). Mutta kristillinen seurakunta on maailmasta ja sen synnillisestä saastasta pois kutsuttujen (εκ-κλησία) rakkauden käskyyn sitoutunut joukko. Niinpä kirkon julistus ei saa vaieta synnistä, vaikka kristityt itse toki ovatkin varsin heikkoja ja lankeilevaisia vaeltajia.

“He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh 17:16)

Siinä on sivumennen sanoen myös syy siihen, miksi minä en millään tavoin osallistu tämän maailman sotalaitosten toimintaan. Samaa valintaa en tietenkään edellytä muilta kristityiltä, sillä tämän maailman perspektiivistä sotilaallisen maanpuolustuksen voidaan toki ajatella olevan myös eettisesti oikeutettua. Protestini on siis periaatteellista. Mutta Jeesus, joka käski jopa rakastamaan vihollista, tuskin olisi ketään ampunut.

“Älkää tehkö pahalle vastarintaa.” (Matt 5:39)

“Jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.” (Matt 26:52)

Silti totean, että minä en ole mikään mummon pullasuukko vaan takuulla puolustaudun tarvittaessa väkivaltaisestikin, jos joku kimppuun hyökkää. Sellainen toiminta ei siis tietenkään ole minulle mikään sielun pelastuskysymys.

261

Ymmärsinkö ihan oikein: 1) Jos sinua vaaditaan asepalvelukseen suojelemaan epäitsekkäästi toisia ihmisiä väärämieliseltä väkivallalta, niin kieltäydyt. 2) Jos taas on kyse sinun omasta itsekkäästä edustasi, itsepuolustuksesta, niin sitten et kieltäydy käyttämästä väkivaltaa?

262

Luullakseni ymmärsit aika lailla oikein. En väitä ajatteluni olevan moraalisesti ristiriidatonta. Tuolla tavoin sen tänään mielessäni sanoitin, kun ajattelin asiaa syvään päätyyn saakka.

Nuorena mennessäni armeijaan olin ennakkoluuloton ja erittäin maanpuolustustahtoinen, ja hain jopa vapaaehtoiseksi, mutta en lukiotodistukseni huonon pitkän matikan (6) takia päässyt lentäjien upseerikurssille, vaikka urheilu oli kymppi. Päädyin sitten ilmatorjuntaan. :wink:

Mutta minulla oli silloin intistä romantisoitu kuva, ja ajattelin, että se on partiotoimintaan verrattavaa reilua suomalaisen yhteishengen hakemista - mutta se oli kaikkea muuta. Näin siellä ihan liikaa kusipäisyyttä, enkä suostunut enää menemään edes aliupseerikurssille, mutta suoritin armeijan loppuun etäisyydenmittaajana. Aseen pidin, ja olin koko varuskunnan sadoista poikasista toiseksi paras ampuja. Mutta kertauskutsun tultua kieltäydyin palveluksesta kokonaan.

Kuitenkin eduskunnassa ollessani ehdottomasti parasta aikaa oli kolmen viikon intensiivinen maanpuolustuskurssi. Todellakin ihailin sitä täsmällisyyttä ja korkeimpien upseerien terävää ilmaisukykyä ja nopeaa älyä. Heillä on jatkuva tilannekuva totaalisesti hanskassa.

Tosiaan tämän maailman sotiin en osallistu, eikä minun ikäni puolesta toki enää tarvitsekaan. Mutta vakavassa uhkatilanteessa en jää toimettomaksi.

263

James, viittaan alotuksesi kohtaa:

” Eri uskonsuuntien esiymmärrys saattaa sivuttaa moiset ankarat jakeet tai toisaalta korostaa niitä, mutta avoimin mielin ja rehellisesti Uutta testamenttia lukiessa ei voi olla törmäämättä sellaisiin kohtiin, joissa absoluuttinen armo uhkaa kadota tahallisen rakkauden vastaisen toiminnan seurauksena.”

Tämän alotuksesi otsikon teema on ristiriitainen. Rakkauden käsky, kuuluu vain uskoontulleille. Eli, koska Jumala on Rakkaus niin Isä ja Poika on Rakkaus, jonka vuodattaa uskoontulleisiin Henkensä kautta, vt.

1.Joh 3:1 "… Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin.

Joh.1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

Joh. 1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Vain tahallinen rakkauden vastainen toiminta voi olla synti, eroa Jumalasta. Tahaton, eli erehdys (kr. paraptomia) Jaak. 5:16 ei ole eroa Jumalasta-toimintaa ja siitä ”selviydytään” tunnustamalla ne uskovien yhteydessä.
Tahallisuus, synti (hamartia) Jaak.5:15 tunnustetaan Jumalalle ja vanhinten, sielunhoitajan tukea on hyvä käyttää. Syntiinlankeaminen ei ole ”kuhmu-otsaan” tapaus, vaan sitä aina edeltää sisäinen, hengellinen lankeemus.

Esiymmärrys saattaa vaikuttaa hyväksyttävältä määritelmältä, mutta toimii siedätyksenä synnin hedelmille, niinkuin sinäkin sen käsittänet. Paha on poistettava Seurakunnan keskeltä. Kummatkin niistimet, rautaiset ja kultaiset hoitavat karstan poiston, mutta seuraamukset ja jälki egossa on erilainen.

264

??? Eli mielestäsi on ristiriitaista pohtia, onko kristityn ikuisuuskohtalonsa suhteen vaarallista harrastaa tahallista pahuutta?

Eikö tuo ole juuri niin kuin itsekin olen kirjoittanut, kun puhutaan vakavista synneistä?

265

Koko UT kehottaa karttamaan erityisesti haureuden syntejä. Jeesus nostaa riman paljon käskyjen kirjainta korkeammalle:

“Te olette kuulleet sanotuksi: ‘Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt 5:27-28)

Ajattelen niin, että tuossa Jeesuksen tarkoitus oli osoittaa ihmisten syntisyyden syvyys ja perimmäinen tila. Silti kehotukset välttää pahuutta ja vääryyttä eivät mielestäni edusta lakihenkisyyttä vaan Jumalan tahtoa eli sitä mikä on oikein. Jokaisen on parasta olla nöyrällä paikalla eikä kerskata omasta erinomaisuudestaan.

Tuosta tuli mieleeni, että viittaakohan Jeesus tässä nimenomaan sellaiseen ja haureuden syntinä:

“Jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.” (Mk 9:43)

Mitä sitten mahtaa tarkoittaa tämä:

“Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.” (Mk 9:45)

Kuinka jalka voi vietellä? Ehkä tällä tavoin:

“Porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua. Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.” (Snl 6:26-29)

Jos pelkästään tällaisista Jeesuksen sanoista ja puheista rakentaisi evankeliumin opin, siitä tulisi melkoisen armoton soppa. Sen tähden tarvitaan teologista kokonaisnäkemystä, eli pelkkien yksittäisten raamatunjakeiden roiskiminen johtaa takuulla pahasti harhaan ja vakaviin sielunhoidollisiin ongelmiin.

266

Eiköhän Jeesuksen pointti ollut tuossa se, että pahat teot ja ajatukset nousevat sydämestä, eivät kädestä tai jalasta. Luen tuon kohdan aina sarkastisena kommenttina. Esim. ei se ole silmäni joka minut viettelee, vaan minussa oleva pahahimo joka saa katsomaan naapurin emäntää himoiten. Siksi silmän irti ottaminen on sarkastinen kommentti, koska ihminen ei itse voi poistaa pahaa himoa itsestään.

Masturbaatiota ei kielletä missään (Oonanin kohdalla on kyse kuolleen veljen vaimon saattamisesta raskaaksi), mutta on totta että se tarkoittaa monesti synnin tekemistä ajatuksissa.

D

2 tykkäystä
267

Kyllä minä myös näkisin että pilke silmäkulmassa käsien ja jalkojen sanotaan viettelevän, kun UT:n viesti on että viettelykset tulevat sydämestä.
Kädet ovat monissa juutalaisissa lähteissä suuntautumisia ja haluja, negatiivisia, vasen käsi (yetzer hara) ja positiivisia, oikea käsi (yetzer hatov).

Jalat olisivat sitten vakaumuksia ja uskomuksia jotka voivat olla myös valheellisia, joiden varassa ihminen seisoo tai kaatuu. "Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: “Sinun Jumalasi on kuningas!” Jes 52:7