En ole siitä epävarma ja toistan itseäni vahvistukseksi tästä.
Hän elää minussa nyt hetkessäni ja jokaisessa hetkessä.
2 tykkäystä
Ei käsittääkseni ainakaan suurin osa ole, itse tiedän että Hän on välillä ihan konkreettisestikin läsnä, muutenkin kuin sanan ja sakramenttien kautta. Ja kun kysyt ovatko luterilaiset, haluaisin laajentaa joukkoa laajemmin protestantteihin, joita on moneen lähtöön. Helluntailaiset ja karismaattiset luterilaisetkin voivat jopa kokea joskus aivan konkreettisesti Jumalan läsnäolon, kuten varmaan katolilaiset ja ortodoksitkin. Ei näissä pohjimmiltaan niin paljon eroja ole, vaikka käytännöt ja muodot vaihtelevatkin. Sykähdyttävimpiä Jumalan läsnäolon kokemuksia minulla on ollut katolisessa kirkossa, mutta myös täysin hiljaa yksin ollessa ja rukoillessa, esim ehtoollisen jälkeen. Alla Helsingin Vanhassa kirkossa pidetyn tilaisuuden yhteydessä järjestetyn ylistyksenjohtaja haastattelu 15 vuotta sitten:
1 tykkäys
No näin minä attelinkin sen olevan että kyllä kristitty noin yleisesti ja ainakin parhaina päivinään kokee olevansa Jumalan kohtaama. Kriisejä on kaikilla, ja se on oma lukunsa.
Kun ortodoksi ja katolilainenkin sanoo että ei tohdi, suuresta kunnioituksesta Jumalaa kohtaan olla varma pelastuksesta, vaan mieluummin on täysin sydämin mukana nykyisyydessä tapahtuvassa kohtaamisessa, niin voisivatko nyt toisen näkökulman kannattajat samaan tyyliin kertoa mikä tuntemus/motivaatio on takana siinä kun ollaan varmoja pelastuksesta?
Luulisin että kyse on siitä, että pelastusta pidetään lahjana, jossa ei ole mitään ihmisen omaa osuutta tai ansiota, eli se on Jumalan puolelta vuorenvarma. Minusta sellainen varmuus ei ole lainkaan huono asia. On sitten toinen asia, kuinka ihminen voi olla varma siitä, että juuri hän itse siinä pelastuksessa (=uskossa) loppuun saakka pysyy, ajattelen niin, että siinä on hyvä olla nöyrällä mielellä ja aralla tunnolla Jumalan edessä.
2 tykkäystä
Tämän saman @Sloth kaiketi ilmaisi tuolla ylempänä sanomalla että ortodoksi luottaa siihen että Jumala on armollinen ja vie aloittamansa hyvän työn päätökseen, ihan varmasti.
4 tykkäystä
Minusta hyvä pointi lähteä synergismiä vastustamaan, on myös sanoissa iankaikkinen lepo Kristuksessa. Uskon kautta on yksin lepo Kristuksessa. Teot ei anna lepoa, vaan se on töissä ahkeroimista eli epäuskossa.
Miksi sekoittaa töitä pelastukseen, kun usko Kristukseen yksin lahjoittaa levon ja rauhan.
Jokaisella uudestisyntynyneellä on takanaan vaiheita jolloin he eivät olleet lainkaan varmoja pelastuksestaan. Ihmisen ei yksinkertaisesti tarvitse aina tietää sitä. Hyvän sanonnan olen kuullut; sana “pelastusvarmuus” on antikristuksen käsikirjasta.
Kyse on nöyryydestä ja Jumalan kasvojen etsimisestä. Jumala on tunnettu hiljaisuudestaan. Ateistille siitä että häntä ei ole olemassakaan.
Antikristillisyyteen liittyy että kaikki pitää saada heti. Pelastus ja kaikki.
Pelastusvarmuudella tarkoitetaan sellaista uskovan tilaa jossa tämä pelastuvarmuus voittaa epävarmuuden tilan. Toki uskova kokee lihansa vaikutuksesta usein myös epävarmuutta, epäilystä, mutta Jumalan sana ja sakramentit saavat uskovan aina voittamaan epäilyksen uskossa ja niin hänelle luetaan hänen uskonsa, uskonvarmuutensa pelastukseksi.
1 tykkäys
Omiin tekoihin turvautuu sellainen, joka turvaa tekoihin. Turvansa tekoihin paneva on niin kauan teoissa, kun laki riistää häneltä omat mahdollisuudet ja evankeliumi vapauttaa.
He luulevat rakastavansa Jumalaa teoilla.
Tekstiisi sopiva raamatunkohta.
“Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal. 2:19-20)
Lain täydellisyysvaatimuksen ja ihmisen kykenemättömyyden tiedostaminen ja sisäistäminen voi osaltaan vapauttaa pyrkimyksestä rakentaa elämänsä Toisen edessä omien tekojen varaan.
Olisi kiva kuulla, miten teidän elämässä mielestänne Kristus elää teissä ettekä te itse.
1 tykkäys
Oikeastaan minä huomaan sen vain siitä, että haen vaikeuksien kohdatessa apua häneltä, siis sanallista apua Raamatusta, selitysteoksista ja hyvistä dogmaattisista teoksista. Silloin koen usein hänen läsnäoloaan. Näinhän ei tapahtuisi jollei hän eläisi minussa. Ja tietenkin koen joskus myös vaikka kävelylenkillä tuntuvaa iloa kokiessani hänen läsnäoloaan jonkun tilanteen herättämän mielikuvan perusteella jonka koen yhdistyvän hänen sanaansa.
1 tykkäys
Kun laki kuolettaa, niin se saa aikaan synnintunnon, katumuksen sydämessä, Jumalan Hengen vaikutuksesta. Näin laki tekee kykenemättömäksi pelastumaan.
Evankeliumi käy sydämeen, kun kuulemme sitä.
Sanoohan Raamattu, joka kuulee minun sanani ja uskoo.
Joh 5:8-9: “Jesus sanoi hänelle: nouse, ota vuotees ja käy. Matt 9:6. Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias. Mark 2:11. Minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias. Luuk 5:24. Vaan että te tietäisitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa (sanoi hän halvatulle:) minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias! Ja kohta parani se ihminen, ja otti vuoteensa ja kävi. Ja se päivä oli sabbati. Joh 9:14. Ja se oli sabbatin päivä, jona Jesus teki loan ja avasi hänen silmänsä.”
Synergismi oppi on senkaltaista oppia, ettei siinä kuulla, uskota Jumalan evankeliumia, vaan heidän silmänsä ovat sokeat näkemään, tuntemaan Jumalan armoa, omistamaan syntein anteeksiantamusta.
2 tykkäystä
Ja sitten tuo sairastunut otti vuoteensa ja kävi. Tuo evankeliumikohta on täysin synergistisen opetuksen mukainen. Jumala antaa voimaa ihmisille, jotta he, Hänen kanssaan, jotain voisivat.
3 tykkäystä
Oletko synergismin kannattaja?!
Rajanveto tässä on sen verran vaikeaa käsitteellisesti, että ehkä ei kannata sitä suoraan keneltäkään lähteä tiedustelemaan.
Mikään mitä ihminen tekee ajatellen pelastuvansa niiden ansiosta, ei häntä pelasta ja pelastettuna ihminen tekee asioita jotka luetaan ansioksi vaikka ihminen ei sitä tietäisikään.
Synergia ja monergia toimivat eri tasoilla. Ne eivät ole samantasoiset vaihtoehdot.
D
Totta, mutta jos joku käsitteellisesti opettaa synergismiä, Jumalan ja ihmisen yhteistoimintaa, pelastusta teoista uskonopillisena totuutena, hän ajaa ihmisiä lainalaisuuteen. Tässä mielessä on synergismi torjuttava vaarallisena ja ihmisiltä lohtua vievänä harhana.
Käytännössä tietenkin jokainen uskova on lainalainen lihansa puolesta ja pyrkii kelpaamaan Jumalalle omien ansioidensa perusteella, vapautuen tästä lihansa käsityksestä samassa suhteessa kuin Henki saa hänessä jalansijaa kasvattaen uskoa. Tämä on kuitenkin pitkä ja vaikea prosessi ja kestää ihmisen eliniän saavuttaen kuitenkin täydellisyyden sen jälkeen kun tämä nykyinen ruumis on matojen ruokaa.
Tätä en ymmärtänyt, minusta kun ei edes se mitä ihminen luonnostaan on voi olla Jumalan edessä ansiollista suhteessa pelastukseen, eivät edes uskosta seuraavat teot, sillä silloinhan armo ei enää olisi armoa.
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään. Joh. 6:38 - 39.
On tarkoin huomattava, mikä Isän oikea, totinen tahto on. On näet monta asiaa, joita Isä tahtoo; hän tahtoo myös, että kymmenen käskyä pidetään. Tässä on kuitenkin vielä toinen Jumalan tahto, että näet Kristuksen pitää olla elävä leipä, joka antaa kaikille iankaikkisen elämän ja auttaa ihmisiä taivaan valtakuntaan. Nämä ovat toisiinsa kietoutuneet, ja Kristuksen tahto on myös Isän tahto. Kaiken kaikkiaan: Tämä on tärkein kohta, että elämä, pelastus ja autuus ei ole missään muussa käskyssä, joita Jumala on antanut, kuin ainoastaan tässä miehessä, Kristuksessa, ja siinä, että me tulemme hänen tykönsä. Jos me uskomme häneen, niin teemme Jumalan tahdon, muuten on meidän mahdotonta täyttää Jumalan käskyjä, sillä kaikki muut käskyt ovat liian raskaat meidän täytettäviksemme. Mutta joka vastaanottaa Kristuksen ja riippuu hänessä, se tekee Isän Jumalan tahdon. Se kaikki näet, mitä hän ei ole tehnyt eikä voikaan tehdä, annetaan hänelle anteeksi ja jätetään lukematta Kristuksen tähden, johon hän uskoo.
Kristus kirkastaa itsensä ja osoittaa, mikä on Isän tahto. Hän sanoo, ettei hän tahdo tehdä omaa tahtoansa. Joku kysynee nyt: Mikä on Isän tahto? Eikö meillä ole profeettoja, jotka ovat ilmoittaneet Isän tahdon? Ja onhan meillä kymmenen käskyä. Kristus vastaa tähän, että paitsi kymmenessä käskyssä ilmoitettua Isän tahtoa, jota me emme voi täyttää, on vielä toinen Isän tahto, nimittäin että Kristus ei kadottaisi yhtäkään niistä, jotka ovat hänelle annetut. Näin hän osoittautuu siksi, joka antaa jokaiselle elämän ja autuuden. Hän sanoo: En minä ketään kadota enkä hylkää, se on minun Isäni käsky. Minä otan teidät vastaan ja suojelen teitä. Jos te tunnette minut ja pidätte minua auttajananne, niin minä tahdon mielelläni sen tehdä. Mutta jos olette minun ulkopuolellani ettekä pidä minua Isän lähettämänä, ettekä riipu minussa, niin en taida enkä tahdokaan suojella teitä. Silloin teidän täytyy iankaikkisesti hukkua.
Kristus varoittaa meitä tässä ja sanoo: Älä pälyile ympärillesi äläkä ajattele Isän tahtoa muuksi. Se on hänen tahtonsa, että minä en ole kadottava sinua. Jos nyt kuulet tämän sanan Kristuksen suusta, niin se ei ole Kristuksen sana, vaan Isän ajatus, sana ja tahto. Ihmisen on kuitenkin sangen vaikea koko sydämellään antautua Kristukselle ja riippua Kristuksessa, koska pelastus on kokonaan riippumaton meidän teoistamme. Kristus sanoo tässä: Minä se olen, muuta apua ei ole olemassa. Isä ei pidä lukua mistään teosta, sillä me emme voi tehdä mitään. Hänen tahtonsa on suunnattu tähän ainoaan mieheen, Kristukseen, sillä hän yksin voi sen tehdä. Jos siis tahdomme tulla Jumalan lapsiksi, iankaikkiseen elämään ja vapaiksi synneistä, niin on tehtävä Jumalan tahto, toisin sanoen, uskottava Kristukseen, että hän on elämän leipä. Kristityn tulee etsiä vanhurskauttansa ainoastaan Kristuksesta; näin hän käsittää Herran Kristuksen ja Isän tahdon. Silloin hän on turvattu ja saa sydämessään rauhallisena sanoa: Minä tahdon tehdä, mitä minun tulee, mutta en minä silti ole vapaa synnistä ja kuolemasta, vaan olisin yhtä kaikki kadotettu, ellei minulla olisi Kristusta. Kristukselle minä rakennan, sillä Isän tahto on, ettei Kristus kadottaisi yhtään niistä, jotka hänen tykönsä tulevat.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 74-75.
2 tykkäystä
Tässä on varmaan vähän persoonakohtaisia eroja. Ja sitten on vähän erilaisia synergismejä ja erilaista hengellistä ohjausta. Kaikki mahdollinen ei johda ahdinkoon.
Se on toki totta, että oikeakin oppi voi viedä ihmisiä ahdinkoon. Eri ihmisille toimii erilainen lähestymistapa. Maallikoiden ei varmaan kannata lukea ankarimpia luostarioppaita jne.
Oikea oppi kuitenkin tulee olla, vaikka se ei sinänsä ole pelastavaa uskoa, väärä oppi tietenkin vielä vähemmän. 
1 tykkäys
Kyllä 9 x ja Luther ovat tässä raamatullisia ja oikeassa. Muutenhan olisi puolueellistakin Jumalalta, koska ihmisten välillä mahdollisuudet tekoihin ovat suuret jopa syvät. Jumala vaikuttaa myös tekemisen ja tahtomisen ja tottelevainen ei jää palkatta.
'Kirje filippiläisille 2:13 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
[
Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.
‘1 Tim 2:4 joka [Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.’ (Ei varsinaisesti tahdo enää ihmisten suhteen muuta.)
…ja Jumala ei jää kenellekään mitään velkaa! (en löytänyt Raamatun kohtaa, mutta Jumala maksaa kyllä siunauksiakin ja palkkaa, vaikka ei varsinaisesti omasta ansiostamme, vaan pohjimmiltaan armosta. Eikä palkan toivossa ja siunauksien varaan mitään voi ihminen perustaa.)
3 tykkäystä