Minusta ns. kevyillä hengellisillä lauluilla on paikkansa. Pelatusarmeija aikoinaan kysyi, miksi perkeleellä pitäisi olla yksinoikeus vetävään musiikkiin. Vaikka itse pidän monia lauluja banaaleina tai huonoiuna, en silti voi olla tuomitsemassa niitä.
Mutta eipä ortodoksinen kirkkolaulukaan ole mitään alkuseurakunnalta perittyä. On uutta ja vanhaa. On sellaistakin, mikä on selkeästi “sentimentaalista”. Meidän arviomme ovat aina vissisti sidottuja tottumukseen.
Onko tuo mainitemasi laulukirja arkkipiispa Paavalin toimittama ja onko sitä saatavilla jostain? Hobby on keräillä hengellisiä laulukirjoja. Tuon hankkisin mielelläni. (Unelma olisi löytää isä Hartwijkin vanha Cantemus-kokoelma, sen olen nähnyt vain vanhan kouluni kirjastossa eikä sitä löydy mistään. Puhumattakaan siinä mainitusta säestyskirjasta…)