@Nevalainen heitti kyllä nyt sellaista syvällistä asiaa, jota pitää pohtia pidempään.
Joo, siinä oli hyvää pohdiskelua mm. väärinymmärtämisestä. Ja myös kulttuurisesta ymmärtämisestä ja musiikin sopivuudesta. On monenlaista musiikkia, joka esim. ilahduttaa kuulijaa tai vahvistaa hänen rohkeuttaan. Rohkeus ja ilo ovat tietysti kristillisiä hyveitä, mutta ei kaikki ilahduttava musiikki silti sovi kirkkoon, sillä niistä puuttuu kristillinen aspekti. Samoin sotilasmarssit ja jalkapallojoukkueiden kannatuslaulut voivat vahvistaa rohkeutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta ne eivät vahvista sitä kristillisellä tavalla. Samoin rytmikäs afrikkalainen musiikki voi jossain afrikkalaisessa kontekstissa vahvistaa kristillisiä hyveitä, mutta meikäläisessä kontekstissa ne tulkitaan aivan toisella tavalla ja siksi niitä ei kannata ympätä meikäläiseen kirkolliseen käyttöön.
On tiettyjä yleisiä periaatteita - kuten se, että liturgisessa musiikissa kuoron laulun tulee kuvastella taivaallisen sotajoukon huutoa ja että resitoinnilla vältetään se, että diakonit ja papit alistaisivat liturgian oman esteettisen itseilmaisunsa näyttämöksi, mutta kielissä ja kulttuureissa on silti eroja, joita ei pidä väkisin yrittää häivyttää pakottamalla koko maailma käyttämään samoja sävelmiä.
Sitten kun vielä osattaisiin määritellä, mitä se kristillinen ilo ja rohkaisevuus on suhteessa musiikillisiin tyyleihin ja ilmaisutapoihin.
On selvää, että kristinuskolla on tietty sisältö. Sanoja ja myös musiikin sekä sanojen yhteensopivuutta voidaan arvioida jokseenkin yleispätevästi. Samoin voidaan esim. arvioida, toteutuuko jumalanpalveluksen tietty laajuus ja kokonaisuus (rukous, ylistys, katumus, opetus, palvonta) myös musiikin osuudessa - vai onko esim. ristiriitaa siinä, että musiikki olisi monotonista ja tiettyä “moodia” toistavaa, vaikka palvelus muuten eläisi ja sisältäisi erilaisia vaiheita.
Mutta paljon hankalampaa on määrittää, onko jokin musiikillinen elementti (kuten rytmikkyys, tai itkettävyys) kristillistä, uskoa vahvistavaa jne. Tässä törmätään väistämättä ihmisten toisistaan poikkeaviin musiikkikokemuksiin ja taustoihin, kuten edellä on todistettu. Toiselle rytmikkyys on Bachia, toiselle gospelia. Toista itkettää ortodoksilaulu, toista urkusoolo.
Toistan vielä; meidän ajallemme on tyypillistä eri tyylikausien, koko musiikinhistorian läsnäolo samanaikaisesti. Tämä on ihan poikkeuksellista entisiin vuosisatoihin verrrattuna. Moni ihminen “ymmärtää” monta musiikillista kieltä. Toisaalta monella on se oma erityinen kieli, joka on täysin naapurin omasta poikkeava. Silti se tuottaa samoja kristillisiä hyveitä, tai kuten itse sanoisin: Palvelee Jumalan kunniaa, ja on sopusoinnussa evankeliumin kanssa.
Otit esiin afromusiikin. Totuus on, että esim. luterilaisen kirkon musiikkielämä on suurelta osin jo nyt afrikkalaisperäisen musiikin “sekoittamaa”. Ei ole yhtenäistä ja suojattua kirkkomusiikkia, joka entisaikojen tapaan erottuisi maallisesta musiikista tyyliltään. Väitteesi siitä, että afrikkalaisen kontekstin sijasta meidän tilanteessamme “rytmimusiikki” tulkitaan aivan toisin, on aika myöhästynyt. Meidän kulttuurimme, joka ei ole irrallaan kirkon (musiikki)kulttuurista, sisältää hvyin paljon samoja piirteitä kuin afrikkalainen. Aika kuluu nopeasti. Kyllä me suomalaiset luterilaiset ymmärrämme pääosin samalla tavalla ne ilmaisut kuin afrikkalaisetkin. Silti meillä on arvokas omakin perinteemme. Todellisuus on sitä, että musiikkimme on koko ajan liikkeessä ja muutoksessa.
1 tykkäys
Videon kuvauksesta:
Tampereen luterilainen seurakunta järjesti biletysjumalanpalveluksen tapahtumien yönä Aleksanterin kirkossa 4.8.2016. Jumalanpalveluksessa musiikista vastasi Sami Saaren orkesteri, joka soitti soul-lauluja. Tilaisuutta juontanut pappi kehotti yleisöä tanssimaan ja sanoi ilahtuneensa, kun seurakuntalaisten peput heiluvat penkissä. Sami Saari esitti Aki Sirkesalon laulun Naispaholainen. Laulun sanoissa lähdetään tulella leikkimään. Tarjotaan pikkusormi, mutta paholainen vie koko käden. Maanantaina haetaan manalasta salaa haureellinen nainen ja tiistaina tehdään päiväkahvien aikana aviorikos. Tekijä luuli, ettei kukaan näe. Kirkon yleisö ja papit tanssivat sekä lauloivat sanojen mukana kuin konsertissa.
2 tykkäystä
Pelkään, että tämän kristikansan ilo muuttuu vielä pitkäksi itkuksi.
Toivottavasti sentään tässä ajassa.
Herra, armahda tätä kansaa, joka on hylkäämässä käskysi!
1 tykkäys
Tämän aamun TV-jumalanpalveluksessa oli gospel-musiikki -jumalanpalvelus. Ensimmäinen laulu ja sen tulkinta (oliko synnintunnustus-osuus) oli niin koskettava, että itkin koko biisin ajan voimatta lopettaa.
Toki tässä on ollut kovia aikoja kaikenlaisine uhkineen ja ongelmineen (joista en ole viitsinyt edes kertoa) ja sitten tämä korona ja sen tuoma karanteeni ja kirkkojumalanpalvelusten keskeyttäminen. kaikki tämä tuska ja pelko purkautui minulta esiin kuunnellessani tuota synnintunnustuslaulua.
Muutenkin oli hauskasti erilainen jumalanpalvelus. Kunpa olisi lähempänä pääkaupunkiseutua gospel-kuoroja, joihin harrastaja-ei-ammattilainen basso-raakkuja pääsisi?
2 tykkäystä
Heti tulee mieleen Gospel-ryhmä Nardus Espoossa, kävisikö se?
1 tykkäys
Hieno tulokas liturgisen musiikin tarjontaan netissä.
Lahden Gospelkuoro on toki. Lahdessa.
1 tykkäys
Lahdessa on myös PreGo-naiskuoro, jolla on sama johtaja kuin Lahden gospelkuorollla.
Ortodoksisia joululauluja striimattavasta konsertista Joensuusta, tänään klo 19.00 - eli 5 min päästä.
Edit. Konsertti on jälkikäteen kuunneltavissa Youtubessa seuraavassa osoitteessa:
2 tykkäystä
Suattaapi olla että olen avautunut tästä aiheesta ennenkin mutta en nyt ainakaan löytänyt pikaisella etsimisellä aiheeseen liittyvää ketjua niin avaudutaan nyt sitten täällä… Kuuntelin tuon el Muerton vetämän tarinatuokion jumalanpalvelusmusiikista jossa pastorit Grunbaum ja Kerosuo enemmän tai vähemmän peitellysti dissasivat mm. Metallimessua ja/tai muita n.k. erityismessuja. Itse en saata ymmärtää saati hyväksyä heidän näkökantaansa. En tosin ole Metallimessussa vielä kertaakaan ollut - kansanlaulumessussa toki muutaman kerran kesäisin - joten en omaa mitenkään kokonaisvaltaista näkemystä sellaisesta. Mutta noin hieman yleisemmällä tasolla sama pannabulla pitää sitten jakaa myös SLS:n Afrikkalaiselle Gospelmessulle ja ihan kaikille muillekin vastaaville tuotteille.
Varmaan tämänkin saa a.o. pastoreiden mielestä manata alimpaan hiilikellariin rienauksena samoista syistä: SRO Musalinja - Herraa hyvää kiittäkää MNF 2013 - YouTube
Katsoin saman jakson, ja mielestäni vedät mutkia suoraksi. Kritiikki ei tarkoita sitä, että jokin manattaisiin alimpaan helvettiin, ja muutenkin viljelet ylisanoja, jotka antavat väärän kuvan koko ohjelmasta. Minä olen ollut metallimessussa, ja tunnistan mainitut ongelmat: jumalanpalveluksessa keskiössä pitäisi olla itse jumalanpalvelus, ei jumalanpalvelusmusiikki; erityinen musiikki sulkee osan pois siinä missä se saattaa vetää joitain puoleensa; vaikka erityismessu voi teoriassa tavoittaa uusia ihmisiä (esim. heitä, jotka pitävät metallimusiikista), niin saadaanko nämä sitten tulemaan tavalliseen seurakuntaan, vai onko perustettava metallimessuseurakunta, jolloin keskiössä on taas musiikki, ei itse jumalanpalvelus; ja sitten vielä se, että musiikin olisi tuettava seurakunnan yhteistä ylistystä ja rukousta. Erityismessussa musiikista tulee helposti esittävää musiikkia, jonka mukana on vaikea tai mahdotonta laulaa, itsekin muistan metallimessussa olleena sen välillä muistuttaneen lähinnä konserttia. Sama ongelma toki silloinkin, jos kanttori intoutuu brassailemaan urkujensoittotaidoillaan. Minun mielestäni jumalanpalvelusmusiikin tulee olla lähinnä palvelemassa seurakunnan laulua.
Mutta kyseisen jakson näkee tosiaan täältä: Sakastissa puhutaan OSA 5: Musiikki jumalanpalveluksessa - YouTube
On siitä näköjään joku muukin mielensä pahoittanut. Ehkä itse omaan riittävästi samanlaisen huumorintajun eikä mikään erityismessu ole itselleni erityisen rakas, niin ei mennyt itselläni tunteisiin, kun oli mielestäni hyvä jakso.
5 tykkäystä
En ole juuri tätä settiä kuunnellut, mutta joskus kyllä lukenut jotain LHPK:n kannanottoa hengellisestä musiikista. Kyllä se aika selvää on, että he eivät oikein sulata kevyemmän (tai raskaamman) musiikin käyttöä hengellisissä yhteyksissä. Jostain nuortenleiristä kertovassa jutussakin piti oikein erikseen mainita, että “lauloimme virsiä akustisten soittimien säestyksellä” tai jotain sinne päin. Ja joo, virret ovat hieno asia. Mutta käytettävän musiikin rajaamisella ei oikein kunnollisia raamattuperusteita ole.
1 tykkäys
Jos katsot tuon jakson, niin perustelut ovatkin enemmän käytännöllisiä, jotka esimerkiksi metallimessun osalta ymmärrän, vaikka metallimusiikista pidänkin (vertaa edellinen viestini).
Mielestäni eri musiikkityyppiset messut ja jumalanpalvelukset ovat ok. Kansanmusiikki-, gospel- ja afrikkalaistyyppisessä musiikimessuissa olen ollut kaikentyyppisistä ylistysmusiikkitilaisuuksista ja messuista puhumattakaan ja ne ovat ok. Tuo Raamattuopiston Mikko Nikulan johdolla vedetty musalinjan esitys on oikein sopiva myös. Heavymusiikista en ole koskaan pitänyt enkä kaipaa sitä kirkkoonkaan, vielä vähemmän jotain technoa, jollaista kokeiltiin Helsingin Agricolan kirkossa 90-luvulla. Ei nappaa eikä tyyli sovi kirkkoon.
Mutta tuossahan se erityismessujen haaste onkin. SINÄ et pidä metallimusiikista, MINÄ taas pidän. SINÄ pidät afrikkalaisesta gospelmeiningistä, MINÄ taas (saakohan tätä sanoakaan?) en tunne semmoiseen juuri mitään kiinnostusta. Juuri tuo on yksi syy, miksi ohjelman pastorit eivät innostuneet erityismessuista, parikin heistä totesi olevansa progen ystäviä, mutta eivät lähtisi pitämään progemessua. Itse asiassa kyseistä ohjelmaa kannattaa katsoa, jos katsoo, ei niinkään sillä silmällä mitä hyväksytään tai ei, vaan mitä perusteluita siinä esitellään. Konsepti kun on tuommoinen keskusteleva ja pohdiskeleva.
3 tykkäystä
SInällään minusta on OK käytetään Jumalan kiittämiseen ja ylistämiseen mitä tahansa musalajia “harpuin, huiluin, psalttarein…” EIkö VT:ssä myös kerrota tanssein ylistämisestä?
Olen sellainen music-lover että tykkään turistella vaikka minkälaisen musiikin parissa, ja käväistä uteliaisuudesta erilaisissa (musa- ym-)messuissa. Vaikka oma perusjuttu, -musa ja -jumalanpalvelustyyppi on enemmänkin klassinen, jopa arkaainen.
Kerran eksyin tuttuun kirkkoon tietämättä, että siellä on metallimessu. Kyseinen kirkko on korkeaholvinen kivikirkko upealla katedraalikaiulla, mikä ei kyllä tasan sovi pätkääkään vahvistetulle metallimusiikille: tulos oli kamalaa kakofoniaa! Suorat ja heijastuneet äänet menivät pelkäksi puuroksi ja mölyksi. Pakenin pian paikalta suojellakseni korviani ja päätäni.
Vaikka sähköskitta-hardrock-bändissä itsekin aloitin 1960/70-lukujen taitteessa.
3 tykkäystä
Muuten ihan loogista, paitsi että ei “normaali” messukaan ole musiikiton tai musiikkityylitön. Siinäkin on tietyn tyylistä musiikkia, josta toiset tykkäävät ja toiset eivät. Mikään musiikin muoto ei siis ole täysin neutraali valinta.
4 tykkäystä