Jo mainittu Laulujen laulu (Korkea veisu) on yksi kristillisen mystiikan tärkeimpiä raamatullisia esikuvia. Kyseinen teos on alun perin ilmeisesti ollutkin puhtaasti maallinen rakkausruno, joka on syystä tai toisesta omaksuttu VT:n kaanoniin. Laulujen laulun kieli on niin eroottista, että sitä on ollut pakko tulkita symbolisesti. Koska näin on kuitenkin tehty ja koska Raamatun kaanonilla on tukenaan Pyhän Hengen “imprimatur” tai “nihil obstat”, niin selvästikin tällainen “erotisoitu mystiikka” on Jumalalle mieluista.
Itseäni ei mystiikka (ei itäinen eikä läntinen) erityisemmin kiinnosta eikä minulla siten ole intohimoja tämän teeman suhteen suuntaan tai toiseen. Pyhää Teresaa (Avilalaista siis) tuli kyllä nuorempana lueskeltua, mutta ei hän minua erityisemmin rakenna. En kuitenkaan muista, että olisin Sisäistä linnaa tai Vidaa lukiessani saanut vaikutelmaa Teresan erityisestä eroottisuudesta. Monet kuitenkin näkevät asian toisin. Esim. Berninin teos “Pyhän Teresan hurmio” ei jätä paljoakaan arvailun varaan; voi tietysti miettiä, kertooko veistos enemmän Berninin omasta mielikuvituksesta kuin Teresan kokemuksista:
