Mea culpa. 
Firenzen konsiilista, bulla Laetntur caeli:
Illorumque animas, qui — sun purgatae, in caelum mox recipi et intueri clare ipsum Deum trinum et unum, sicuti est, —
1 tykkäys
Jos opettaa, niin RKK opettaa sitten tyylipuhdasta modalismia.
Tähän sanoisin itse, että kyllähän Kolminaisuus nähdään Kristuksessa aina niin kuin se on.
Sain eräältä pastorilta tämän keskustelun ulkopuolelta tällaisen vastauksen: “Miten taivaassa kirkkauden Herra ilmestyy ja on nähtävillä: tämän hahmottaminen täälla ajassa menee mahdottomaksi. Se täytyy päästä kokemaan kerran itse, kun armosta uskon kautta pääsee taivaaseen.”
1 tykkäys
Jo vuosia sitten tuli tunne, että pitäisi päästä keskusteluissa enemmän yksityiskohtiin, mutta mielenkiintoisen kommentoitavan löytäminen vaatii usein paljon työtä. Ei ole tarkoitus jäädä pitkäksi aikaa porukoihin, mutta pinkan päällä oli tämmöinen, joka varmaan tulee erääseen julkaisuun tulevaisuudessa. Tulkoon nyt etukäteen:
Quenstedtin selitystä kohtaan Ilm.22:1, jossa puhutaan Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta lähtevästä (ἐκπορευόμενος ἐκ τοῦ ϑρόνου θεοῦ καὶ τοῦ ἀρνίου) virrasta: “Huomaa: 1) Jumalan valtaistuimella, josta virta on lähtöisin, kuvataan jumaluuden ensimmäistä persoonaa, nimittäin Isää Jumalaa, jonka Dan.7:9 toteaa Vanhaikäisen hahmossa ilmestyneen valtaistuimellaan istuvana; vrt. Ilm.3:21. Karitsalla taas tunnetusti ilmaistaan toista jumaluuden persoonaa, Jumalan Poikaa. Kolmas persoona Pyhä Henki ilmaistaan kuvalla kirkkaasta virrasta, joka juoksee puhtaana kuin kristalli. Tällä symbolisesti tuodaan esiin Pyhän Hengen tunnusomainen ominaispiirre (proprietas characteristica) jolla hän eroaa Isästä ja Pojasta, nimittäin lähtemällä molemmista. Kuten tästä virrasta sanotaan, että se lähtee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta, siten Pyhä Henki ikuisuudesta lähtee sanomattomalla tavalla Isästä ja Pojasta. Näin tämän tekstin selittävät Andreas Caesariensis, Ambrosius, Lyra, Tuomas, Flacius, Cramerus, Dorschius ja autuas Gerhard. Hyvin sanoo D. Lucius: ´D. Hoë ja Dürferld kieltävät, että tällä kohtaa pitäisi ymmärtää puhuttavan Pyhästä Hengestä, koska myös itse Pyhä Henki istuu Jumalan ja Karitsan valtaistuimella. Pitää kuitenkin tehdä ero Pyhän Hengen olemuksen ja lähtemisen välillä: Pyhä Henki on Jumala ja Jumalasta. Hän on valtaistuimella ja lähtee valtaistuimesta. Kyseinen virta olemuksellisesti kuuluu tässä itse valtaistuimeen, lähteeseensä, ja on sen kanssa yhtä luontoa. Tuo virta ei ἐκπορεύεται ἐκ τοῦ ϑρόνου (lähde valtaistuimesta) siten, että se jättäisi valtaistuimen ja joutuisi erotetuksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta, vaan se virtaa erottamattomasti ja pysyvästi ilman pois virtaamista ja lähtee poistumatta.´ Herra tohtori Calovius huomauttaa tähän kohtaan: ´Sitä, että tässä viitataan Pyhään Henkeen, opettaa 1) Raamatun puhetapa: on tapana kuvata Pyhää Henkeä veden kautta, jossa me elvymme, Jes.44:3; Joh.4:10,14; 7:38,39 jne. 2) Virran alkupää; sen sanotaan lähtevän Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Ei kuitenkaan ole mitään toista virtaa, jonka pitäisi sanoa ja ymmärtää lähteväksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Virran kautta kuvatulla Pyhällä Hengellä on alkunsa Jumalasta ja Karitsasta, ja hänen nähdään lähtevän valtaistuimelta osoittamaan lähtemistä Isästä ja Pojasta. 3) Sanan ἐκπορεύεται ominaislaatu: sitä sovelletaan erityisellä tavalla Pyhään Henkeen Johanneksella 15:26; verrattakoon samanlainen kohta Ilm.1:4.´”
2 tykkäystä