Continuing the discussion from SLEYn ja kansankirkon suhde:
Minulle tämä viittaussuhde jäi lähinnä hämäräksi, koska miellän gnostilaisuuden määrittäväksi piirteeksi salatiedon ja materian pitämisen pahana. Esimerkiksi sukupuolton eron kieltäminen ei liity materian pahuuteen, vaan on nähdäkseni tästä erillinen ilmiö.
Mutta on kyllä melko monta vuotta, kun olen asiasta lukenut.
https://www.gnosis.fi/gnostilaisuus/
Lueskelin tuota sivustoa taannoin. Minusta nuo puheet Valosta yms. kuulostavat tutuilta monien nykykristittyjen ja myös vapaamuurareiden teksteissä. Mutta tietysti Raamattu on yksi lähde josta saa moneen aineksia. Tässä samalta sivulta yksi aika villi selitys:
Myös Jeesuksen opetusten taustalta löytyy gnostilaisen filosofian mukaisia ajatuksia. Jeesushan puhui mm. Tuomaan evankeliumissa ihmisen sisäisestä Valosta ja kuolemattomasta sielusta, joka on lähtöisin Jumalasta.
Alkukirkon usko oli gnostilaista, mutta katolinen kirkko valitsi Paavalin luoman kristinuskon, ja julisti gnostilaisuuden “harhaopiksi”. Ensimmäisinä vuosisatoina gnostilaisuus joutui kilpailemaan kristinuskon kanssa Jeesuksen sanojen oikean tulkitsijan asemasta. Gnostilaisiin evankeliumeihin oli tallennettu se, mitä Jeesus oikeasti opetti, mutta katolinen kirkko tuhosi ne lähes kaikki. Onneksi osa niistä ehdittiin kätkeä salaiseen paikkaan Egyptin Nag Hammadiin, josta ne löydettiin 1945, joten nyt voimme niistä lukea, mitä Jeesus todella opetti.
Sen, että siteeraat tätä kommentoimatta, voisi tulkita niin, että olet itsekin samaa mieltä gnostilaisten kanssa. Mutta et kai oikeasti ole?
En tietenkään. Kommentoin ennen lainausta, mutta en kai sitten kyllin selvästi.
Gnosis-seuran omalta sivulta siis saa käsityksen, millaista sekamelskaa heidän filosofiansa on.
Moni hengellinen laulu, ja yleisuskonnollinen puhe jota pidetään kristillisenä, menee aika sujuvasti gnosis-juttuihin.
On se tärkeää että papit ja me muut pidämme selvästi esillä Raamatun mukaista evankeliumia. Jeesus Kristus on maailman valo. Hän on elämän leipä. Kristinusko ei ole osa yleistä valon ja rakkauden filosofiaa johon Jeesuskin olisi mukavasti liittynyt. Totuus ei ole sisäinen valo, vaan Jeesus joka syntyi eli kärsi kuoli ja nousi ylös. Kristinusko on historiaan ankkuroituvaa.
Todella monien naisten olen kuullut julistavan Raamatun mukaista evankeliumia, pappeinakin. Ymmärrän jossain määrin väitteen että gnostilaisuus liittyisi mutkan kautta nykykirkkoon joka on aika naisvaltainen, koska se muistuttaa epämääräistä hengellisyyttä mitä esim luterilaisessa kirkossa esiintyy oikean evankeliumin seassa. Suoraa yhteyttä gnostilaisiin en kuitenkaan sukupuolten tasa-arvolla perustellun virkaratkaisun kannattajissa näe.
Niin, Kirkegaardilta penäsin juuri tämän yhteenliittymän perusteita. Kirjoitin juuri gnostilaisista liikkeistä täällä:
Muutama lainaus - näiden lähteenä ovat siis suomennetut gnostilaiset kirjoitukset, jotka olen omin silmin lukenut:
150–200 Gnostilaissävytteisen tuomaskristittyjen kirjoitukset. Tuomaan evankeliumi koostuu Jeesuksen lauseista, jotka vastaavat pitkälti Raamatun evankeliumeja. Wikipedian mukaan tuomaskristityt vastustivat Jerusalemin kirkkoa ja Jaakobia, vaikka itse teksti pitää Jaakob Vanhurskasta Jeesusta seuraavana. Evankeliumi antaa ymmärtää Jeesuksella olevan salaista tietoa, jota tekstissäkään ei voi mainita. Vastaavasti Tuomas Kilvoittelijan kirja sekä Keskusteluja Vapahtajan kanssa korostavat itsensä tuntemista pelastuksen keinona. Tuomas-yhteisö näkyy väheksyneen ruumiillisuutta, seksuaalisuutta sekä naisia.
150–200 Valentinolaisuus syntyy ja saa kannatusta kristinuskon semi-gnostilaisena muotona. Liikeen perustajasta Valentinoksesta ei tiedetä juuri mitään. Ilmeisesti hän vaikutti Aleksandriassa ja saattoi olla jopa ehdolla Rooman piispaksi. Valentinokselle materiaalinen maailma ei ole gnostilaisittain paha, vaan platonilaisittain vajavainen. Mies ei kannattanut doketismia, vaan tämän opin ja ortodoksian välimuotoa: Jeesus söi ja joi, mutta ei ulostanut. Antropologia on gnostilainen: (pahat) enkelit loivat Adamin, jossa kuitenkin oli jo aiemmin toinen ihminen. Ruumiin ylösnousemus jää epäselväksi.
Ptolemaioksen kirje Floralle on niin ikään ”semi”: teksti ei hylkää Vanhaa testamenttia Markionin tavoin vaan väittää, että juutalaisten laki on osittain, etenkin kostoperiaatteistaan, peräisin demiurgilta. Filippuksen evankeliumi ei halveksi naisia tai seksuaalisuutta, vaan mainitsee myönteisesti Maria Magdalenan sekä mystisen ”morsiushuoneen”, missä nainen ja mies yhtyvät (soteriologisesti). Evankeliumi hyväksyy kasteen ja ehtoollisen, mutta pitää ”voitelua” kastetta parempana, väittää maailman syntyneen erehdyksestä sekä taivaallisen Kristuksen jättäneen Jeesuksen ennen ristiinnaulitsemista.
170–200 Gnostilaiset Setin kirjoitukset, Johanneksen salainen kirja, Hallitsijoiden olemus sekä Aadamin ilmestys ilmestyvät painosta. Täällä on gnostilainen perusasetelma ja myytti: Vanhan testamentin kuvaama Luoja-jumala onkin hullu ja paha, Viisauden luoma Jaldabaoth. Muina jumalallisina hahmoina esiintyvät Kaitselmus eli Barbelo, Neljä ikuista valoa sekä ”hallitsijoita”. Jaldabaoth raiskaa Eevan kateudesta tämän Älyä kohtaan. Lapsista tulee karhun- ja kissankasvoiset. Aadamin ja Eevan kolmannesta pojasta Setistä tai tämän sisarvaimosta Noreasta alkoi pyhä suku, joka selvisi mm. vedenpaisumuksesta. Koulukunta uudelleen tulkitsi Vanhan testamentin kertomuksia, jolloin esimerkiksi Nooa oli paha ja käärme apulainen.
Setiläisten tultua torjutuiksi ensin kristittyjen, sittemmin uusplatonistien taholta, liike jakaantui pienimmiksi lahkoiksi.
Lainaukset päättyvät.
En löydä perustelua gnostilaisuuden ja naispappeuden yhteenlittymälle. Gnostilaisilla ei tiettävästi ollut naisia pappeina. Vaikka olisi ollutkin, ei linkki sittenkään ole ole välttämättä olemassa tai ole ainakaan kovin vahva, sillä naispappeuden hyväksyjät eivät samaistu gnostilaisiksi tahi jaa heidän opetuksiaan. Naisia oli ja on pappeina muillakin, valotematiikka ei ole gnostilaisten tai kristittyjenkään yksityisomaisuutta jne.
Sen sijaan huomautan, että nykyaikainen sukupuolisuuskäsitys (transsukupuolisuus) sisältää yhtymäkohtia gnostilaisuuden antropologiaan. Tämäkin on kuitenkin enemmän platonisuutta, mitä mm. Gregorios Nyssalainen ja Maksimos Tunnustaja kannattivat: sukupuolisuus ei kuulu ihmisyyden ytimeen, alkuperäiseen ihmisyyteen, joka on hengellinen. Tällaisiin ovat vedonneet homokeskusteluissa kirkolliskokouksessa muistaakseni Jaana Hallamaa ja jokin toinen edustaja.
Luulisin, että gnostilaisuusväite nousee ajatuksesta, että pappi toimii in persona Christi vastapäätä seurakuntaa, yljän ja morsiamen suhteen kuvastajana. Jos nainen toimii pappina, hylätään tässä sukupuolten erotus.
Millä perusteella sukupuolten erotus on gnostilainen ajatus?
Ja vaikka jossain olisikin historiallinen gnostilainen poppoo, joka kielsi tai pyrki eroon sukupuolten erottelusta, oliko se ohjelmallista sukupuolieron kieltämistä vai sivujuonne materiakielteisyydestä
Ei kun ei ole. Siis gnostilaisuudessa naisen tulisi pyrkiä mieheksi tai sukupuoli ei olisi todellista tai jotain. Kun taas kristillisessä antropologiassa ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi. Kristus oli vaimosta syntynyt mies. Näin ollen papin tulee olla mies, jotta tämä kuva säilyisi, koska pappi toimii in persona Christi.
Siis jotenkin näin hahmottaisin tällaisen gnostilaisväitteen perustelut.
Gnostilaisuus on puolestaan tosi vaikea ja monimutkainen termi, joka katta monenlaista opetusta ja onkin kyseenalaistettu jopa sen käyttökelpoisuus. Nyt en ole ihan varma, onko se myöhempi kattotermi erilaisille varhaisille kirstinuskon liepeillä olleille liikehdinnöille, vai kutuivatko jotkut ihan itse itseään gnostilaisiksi. Gnosis on toki käytetty sana.
Tuleeko tämä gnostilaisuusargumentti ja tämä Kristuksen edustaminen liitettynä papin sukupuoleen nyt jotenkin takakautta osaksi luterilaista virkakeskustelua, vai oliko näitä argumentteja ilmassa männä vuosikymmeninä? Jos ei niin tässä olisi käsillä tällainen uusi yritys ja perustelu perinteiselle virkakäsitykselle… tai saattaa se olla vanhakin, jos se vain on hiljattain löydetty, paitsi, että heresiahan vasta synnyttää perustelut…
Kyllä tuosta melkein voi nähdä jonkinlaisen linkin: gnostilaisuus kadottaa kristillisen luomiseen ja pelastukseen perustuvan sukupuolisuuden kieltäessään sekä luomisen että pelastuksen ja opettaen näiden sijaan Jumalan luomis- ja pelastustekoja halveksivaa idealismia… Sitten naispappeus… ei sori, jos näinkin linkin, se katosi päästäni, jos sitä olikaan…
Kristus on kaikessa kaltaisemme ihmisyytensä puolesta, ei miehisyytensä puolesta(en tiedä onko sellaista olemassa). Me olemme ihmisiä koska Kristus on ihminen (ilman syntiä). Kristuksen sukupuoleen vetoaminen pappeudessa menee minusta hieman ohi.
D
En sano mitään gnostilaisuusväitteestä, sillä minusta se vaikuttaa jotenkin yliampuvalta.
Sen sijaan ajatus siitä, että papin tulee edustaa Kristusta on ihan perusargumentointia ja sitä on käytetty kyllä naispappeuskeskustelussa kielteisen kannan perusteena. Ei se ole mitenkään uusi. Katolisen kirkon naispappeuden torjumisessa se on erittäin käytetty argumentti ja ei ole tuntematon luterilaisillekaan.
Ei ole tuntematon, mutta huono se on.
Kuten sanoin, Khalkedonin määritelmän mukaan Kristus on kaltaisemme ihmisyytensä (synnittömän), ei sukupuolensa puolesta. Itse perustelen perinteistä pappeutta sillä, että Raamatussa pappeus on aina miehen asia. Ei se oikeastaan muuta tarvitse. Se on annettu miehelle samalla tavalla kuin avioliitto on annettu miehen ja naisen väliseksi.
D
Tää toimii ehkä katolisilla ja ortodokseilla, joilla pastorit toimivat papillisissa tehtävissä. Siis ainakin, jos lähdetään siitä tulkinnasta, että ehtoollinen on uhritoimitus.
Mutta Uudessa testamentissa pappeus ylipäätään murretaan aika vahvasti. Heprealaiskirje osoittaa, että uudessa liitossa on kyllä ylipappi, Kristus, mutta muuten ei ole mitään erillistä pappissäätyä. Paitsi tietenkin kaikki uskovat, jotka ovat pyhä ja kuninkaallinen papisto (1. Piet. 2:5, 9). Siis yleinen pappeus. Sen sijaan kristinuskon alkuhämärässä syntyi temppelitoiminnan (ja papiston) ulkopuolelle omia virkoja, joissa saatettiin ottaa vaikutteita synagogaseurakunnista. Oli erilaisia virkoja, kuten opettajat ja paimenet. Pastoraalikirjeissä sitten alkaa esiintyä jo seurakuntapalvelijaa, vanhinta ja piispaa. Vanhastaan seurakuntavirat olivatkin piispa, vanhin ja diakoni. Piispa ja vanhin olivat sananjulistuksen virkoja ja diakonia palvelun virka. Vanhin on luonnollisesti paimen eli pastori.
Toki seurakuntaviran sukupuolittuneisuuden voi johtaa juutalaisesta pappiskäsityksestä, mutta ainakin omasta mielestäni se ei oikein toimi Uuden testamentin kontekstissa, jossa kaikki (myös naiset!) ovat pappeja ja varsinaiset seurakuntavirat muodostuvat muuta kautta.
Jumala valitsee papeiksi(VT) tai seurakunnan kaitsijoiksi(UT) Raamatussa miehiä. Kyse ei ole juutalaisten eikä kristittyjen vaan Jumalan valinnasta.
Pointtini oli että muuta perustetta ei oikeasti ole. Jumala on päättänyt valita näin ja näin on, viisailipa ihminen miten hyvänsä. Minäkin vastaan vapaamielisyydestäni tässä asiassa Jumalalle lopulta. En kenellekään ihmiselle.
D
Käsky viettää ehtoollista annettiin vain apostoleille, apostolit päättivät tuleeko Mooseksen lakia noudattaa, Pyhä Henki välitettiin ainostaan apostolien kätten päälle panolla, Paavali puhuu synnyttäneensä korinttilaiset… onhan noita.
Tosin helluntaina käsiä ei pantu kenenkään pään päälle… Pyhä Henki ei ole rajoitettu toiminnassaan pelkästään ihmiskäsiin, mutta toimii myös niiden kautta.
D
Jeesus myös jäähyväispuheessaan rukoilee, Joh. 17:
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
No, mutta onko “seurakunnan kaitsija” yhtä kuin tavallinen pappi/pastori? Olen ajatellut, että seurakunnan kaitsija on kirkkoherra.
Papit toimivat ihmistä lähellä, ja moni on halunnut sielunhoitajaksi, ristiäisiin ja hautajaisiin naispapin.
Voisiko tehtävät jakaa siltä pohjalta mitä Raamatussa on sanottu mm. naisen suuremmasta alttiudesta joutua vihollisen pettämäksi, mm. vahvemman empatiaohjautuvuuden vuoksi.
Siis siten että kirkkoherra olisi mies, ja valvoisi pappeja, joissa voisi olla sekä miehiä että naisia. Ja näillä eri tehtävät, siten että jumalanpalveluksissa saarnan pitäisi aina miespappi.
Juu. Mutta viesti viittasikin tähän pappeuskeskuskusteluun eikä laajemmin.