Norjalainen korkeakirkollinen järjestö lopettaa toimintansa

Tarkoitin rukoushuoneen ostaneen seurakunnan omia kotisivuja: http://ortodoks.info/wp/

Ach. Linkkasin itse vain jotain uutisen linkkiä.

Aloin muuten tuumia, että on mielenkiintoista, kuinka ilmeisesti Kirkelig Fornyelsen väki on mennyt nimen omaan katoliseen kirkkoon tai tuohon Nordisk-katolske kirkeen, eikä esim. luterilaisiin vapaakirkkoihin. Niitä näet Norjassa riittää.

Isoin on Den Evangelisk Lutherske Frikirke, jonka jäsenmäärä oli viime vuonna 19 470. Se kuuluu Norjan kirkon tavoin luterilaiseen maailmanliittoon ja on hyväksynyt naispappeuden, mutta on homokysymyksessä käsittääkseni vanhoillisempi. Suottaapi siis olla, että se saa jonkinlaista tulokasvirtaa Norjan kirkon hyväksyttyä homoliitot. http://www.frikirken.no/

Toiseksi suurin on Det Evangelisk-Lutherske Kirkesamfunn, jolla oli viime vuonna 3158 jäsentä. Se on käsittääkseni matalakirkollinen ja sen jäsenmäärä on laskusuuntainen. Seurakunnat painottuvat varsin rajatulle alueelle Etelä-Norjaan. http://delk.no/

Den Lutherske Kirke i Norge on melko nuori ja Missouri-synodin yhteistyökirkko. Jäsenmäärä oli viime vuonna vain 48, mutta 2010 se oli vain 34, suhteellinen kasvu siis kohtuullinen. Ei mikään massaliike siis, ja säännöllisiä jumalanpalveluksia on ollut lähinnä Oslossa, mistä palvelukset on lähetetty nettistriimauksena. Facebookista kuitenkin näin, että nyt syksyllä on muutamalla uudella paikkakunnalla tarkoitus järjestää jumalanpalveluksia. Olletikin välillisesti toimintaan osallistuvia ei-jäseniä on useita, ja he muodostavat lähimmän kasvupotentiaalin. http://www.kinor.no/

Den Lutherske Bekjennelseskirke toimii ainoastaan kahdella paikkakunnalla, ja oli pitkään suoraan Ruotsin Lutherska Bekännelsekyrkan alaisuudessa. Se on Wisconsin-synodin sisarkirkko. Jäsenmäärä viime vuonna 49. http://www.luthersk-kirke.no/

Sitten on vielä Ruotsissa toimiva Evangelisk Lutherska Bekännelsekyrkan, jolla on siellä vain kolme seurakuntaa, mutta lisäksi myös yksi Norjan Knapstadissa. Kyseisen seurakunnan koko ei päätä huimaa, jäseniä oli viime vuonna 13, ja seurakunta on kuitenkin perustettu jo 1978. Kirkolla on yhteys yhteen ruotsalaiseen luterilaiseen vapaakirkkoon ja aika jännästi myös Missouri-synodin Tanskan sisarkirkkoon. http://elbk.org/vaara-forsamlingar/den-lutherske-menighet-i-knapstad-norge.aspx

Sitten on vielä Lähetyshiippakunnan sisarhiippakunta Det evangelisk lutherske stift i Norge. Se ei ole itsenäinen kirkko, joten jäsenmäärää en tiedä, mutta jumalanpalveluksia on viidellä paikkakunnalla. http://valgmenighet.no/

Homma vaikuttaa siis kovin hajanaiselta, ja sitä lisää vielä se, että kahdella kirkon sisällä toimivalla järjestöllä NLM ja ImF on omat, kirkollisesti itsenäiset rinnakkaisorganisaationsa. Ne siis ovat Norjan kirkon sisällä, mutta tarjoavat jäsenilleen mahdollisuuden kuulua Norjan kirkon sijaan niiden omiin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Nämä ovat olleet viime aikoina kasvussa. Yhdyskunnilla ei ole omaa toimintaa, vaan niiden toiminta tapahtuu järjestöjen toiminnan kautta.

Hajanaisuutta helpottaa se, että näistä Det Evangelisk-Lutherske Kirkesamfunn, Den Lutherske Kirke i Norge sekä Det evangelisk lutherske stift i Norge ovat jonkinasteisessa yhteistyössä. Niillä on neuvotteluelin Nettverk for evangelisk-luthersk kirkesamarbeid, jonka sivuilta löytyy kartta osoittamaan näiden yhteisöjen seurakuntia: http://www.kirkenett.net/menighetskart/ (ei välttämättä täysin ajan tasalla, mutta melko hyvin). Eli tilanne ei ole aivan niin sekava kuin se äkkiseltään vaikuttaa.

Summa summarum, luterilainen vapaakirkollisuus ei selvästikään ole outo asia Norjassa. Osa kirkoista on melko isojakin, ja pieniä toimijoita on useita. Mutta ehkä tämä hajanaisuus ja osan yhteisöistä matalakirkollisuus on toiminut Kirkollisen uudistuksen porukoille vieroksuttavana.

Tuon isoimman vapaakirkon 19 000 jäsentä tuntuu Skandinavian oloissa aika suurelta. Olisiko Norjassa muihin pohjoismaihin verrattuna enemmän luterilaisiin vapaakirkkoihin kuuluvaa väestöä, siis että herätysliikkeet olisivat siellä jo varhain erkaantuneet omiksi kirkkokunnikseen?

Juu, Den Evangelisk Lutherske Frikirke on perustettu jo 1877.

Toiseksi suurin Det Evangelisk-Lutherske Kirkesamfunn on sitä hieman vanhempi, perustettu 1872.

Den Lutherske Bekjennelseskirke on aloittanut toimintansa Norjassa 1978, mutta itsenäistyi vuonna 2009 Ruotsin emäkirkostaan.

Samoin ruotsalainen Evangelisk Lutherska Bekännelsekyrkan aloitti toimintansa Norjassa 1978.

Den Lutherske Kirke i Norge on perustettu 2006.

Det evangelisk lutherske stift i Norge on perustettu 2013, mutta sen juuret ovat sitä vanhemmassa Strandebarm prosti-liikehdinnässä 1990-luvulta.

Eli on vanhempaa kuin Suomessa, isoimmat jo 1870-luvulta. Kiinnostaisi tietää, miksi siitä huolimatta ovat syntyneet nuo myöhemmät ryhmät. Virkakysymys voi liittyä nykyään tuohon suurimpaan, mutta mitenkähän muuten?

Minusta on aika luonnollista, että nuo eivät ole vaikuttaneet kovin houkuttavilta sellaisille, jotka ovat ekumenisesti suhtautuneita norjalais-katolilaisia. Esimerkiksi Suomessa pienet luterilaiset ryhmät eivät ole houkuttavia sellaisille, jotka ovat identiteetiteetiltään fenno-katotilalisia tai"finglikaaneja". Pienet luterilaiset krikot ja LHPK ovat luonteeltaan jyrkän antikatolisia, vaikka viimeksimainittulla on tiettyjä korkeakirkollisia piirteitä.

LHPK:lla todellakin on korkeakirkollisia (miten sen nyt sitten itse kukin käsittää) piirteitä, eikä IMO ei se antikatolisuus niin mitenkään korostuneen jyrkkää ole. Se voisi olla huomattavasti jyrkempääkin.

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.