Olemme kaikki syyllisiä

Siitä asti kuin tulin uskoon, olen (varmaan lähes) päivittäin pysähtynyt pohtimaan syntisyyttäni, syyllisyyttäni erilaisiin pahoihin tekoihin. Lisäksi toki aina jp:n synnintunnustuskohdissa.

Mutta vielä “pahemmaksi” tuo pohtimus meni kun luin Dostojevskia, ja aloin pohtia mihin kaikkeen kollektiiviseen pahaan tai sellaisten tekojen ketjuun olen osallistunut mistä on lopulta koitunut pahaa. Yksinkertaistaakseni asiaa esimerkillä:

  1. Nuorena, aika vastikään autonajokortin saatuani jouduin haastetuksi “kilpailuun”, kaveri tuli viereiselle kaistalle kaasuttelemaan, mihin vastasin. paikka oli Helsingin keskusta, Kamppi mistä lähdettiin, sovittu suunta Länsiväylä, maali Keilaniemi. Alkutalvi, vähän lunta ja hieman jäätä paikoitellen. Lähtö tehtiin liikennevaloista, Vihreä valo, osasin ottaa huomioon jään, ja vaikka ajoin alamäen mutkat nelipyöräluisussa, sain auton pidettyä tiellä. Käveri ei, vaan autonsa luisui kylki edellä päin liikennemerkkiä. Onneksi minä en ollut se, joka ehdotti kilpailua, mutta silti osallisuuteni (suostuessani kisaan) kaverin kolariin on painanut minua 50 vuotta.

Osallistuminen, myötävaikuttaminen, mukaanlähteminen tapahtumaketjuun, josta seuraa pahaa. - eräänlaista syyllisyyttä - onko syntisyyttä?

2 tykkäystä

Sopisiko tähän edesmenneen Juha Kelan sanoitus:

Ei sormi liipasimella ollut natsin, vaan ihmisen. Näet koneistot, jotka riistää, näet samalla ihmisen. Se ääni, joka ihmisoikeudet kiistää, on ääni ihmisen. Ja vaikka eteenpäin me käymme toinen toistamme syyttäen, niin koiranunta nukkuu hitler sisimmässä jokaisen.

1 tykkäys

“Sinä et ajanut luotasi syntistä naista, joka itkien tuli tykösi; et hylännyt katuvaa publikaania; et torjunut ryöväriä, joka tunsi valtakuntasi; etkä parannuksen tehnyttä vainoajaakaan jättänyt entiselleen, vaan kaikki katuen luoksesi tulleet olet ottanut ystäviesi joukkoon, sinä ainoa kiitetty nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

2 tykkäystä