Nimitä sitä miksi tahdot. Minulle siinä on kyse siitä, että otan kirkon historiallisuuden tosissani. Apostoleilleenhan Jeesus sanoi: “Joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Kun apostolit näkivät vieraan henkien manaajan, he heti tunnistivat, että tämä ei kuulunut heidän joukkoonsa vaikka esittikin toimivansa Jeesuksen nimissä. Jeesus käski jättää miehen rauhaan.
Siitä, että hän käski jättää hänet rauhaan, ei kuitenkaan seuraa sitä, että vieras henkien manaaja olisi kuulunut Jeesuksen opetuslasten joukkoon tai hänen kirkkoonsa tai että Jeesus olisi sitoutunut hänen toimintaansa samalla tavalla kuin hän sitoutui valitsemiensa apostolien toimintaan.
Aina on ollut pseudokirkollisia henkilöitä ja ryhmiä, jotka ovat esittäneet toimivansa Jeesuksen nimissä. Niitä vastaan ei kuitenkaan tarvitse taistella, sillä ne toimivat vain omien inhimillisten voimiensa varassa ja kuihtuvat kokoon ennen pitkää omia aikojaan. Joskus siihen menee vain muutamia vuosia, joskus vuosisatoja. Ennen pitkää niiden opetukset ja käytännöt muuttuvat ja turmeltuvat ja poikkeavat oikeasta opista, kannattajakunta hajaantuu ja hylkää johtajansa.
Minulle kysymys kiteytyy uskontunnustuksen kohtaan: “Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.” Sana “yksi” on hyvin konkreettinen ja selvä. Jeesus ei perustanut useita kirkkoja vaan vain yhden. Sitä hän lupasi varjella ja takasi, että Tuonelan vallat eivät sitä voita. Se ei ollut mikään näkymätön abstrakti mielikuvituskirkko, vaan sen jäsenet olivat lihaa ja verta olevia todellisia ihmisiä, jotka muodostivat historiallisen ja konkreettisen, näkyvän joukon - kuten apostolit.