Elvytänpä tämän ketjun.
@timo_k tuossa ylempänä kyselee @TV2 lta miten hän Italiassa voisi sopia katolisen kirkon katon alle mutta Suomessa ei.
Olen tullut omalla kohdallani ymmärtämään tämän kipeästi. Samalla olen tullut myös ymmärtämään mistä johtuu se että ortodoksit ovat päätyneet tilanteeseen jossa samassa kaupungissa on eri maiden ortodoksikirkkoja.
Minusta tuli katolilainen Espanjassa. Useiden vuosien ajan olen harjoittanut kirkollista uskonelämääni nimenomaan siellä. Suomesta ei katolista omaa kirkollista kotia tunnu löytyvän millään. Messut ovat totta kai se tärkein osa, eikä niissä täällä mitään vikaa ole, tietenkään, mutta seurakuntatoimintaan, tarjolla oleviin retriitteihin ja muuhun toimintaan on vaan täällä Suomessa jotenkin hyvin vaikeaa mennä Espanjan toiminnan jälkeen.
Olen tätä jo pari vuotta potenut. Vaikeaa.
Ortodoksisesta kirkosta tuntuu täällä Suomessa löytyvän se syvämietiskelevä, kontemplatiivinen puoli minkä Espanjassa tavoitti kotiseurakunnassa. Katolinen kirkko jää minulle kummallisella tavalla vieraaksi Suomessa. Minullehan ort./kat. opilliset erot eivät henkilökohtaisesti näyttäydy merkittävinä, ja olen kotonani kummassakin liturgiassa, läntisessä ja itäisessä, joten olen miettinyt jopa kirkkokunnan vaihdon mielekkyyttä.
Yksi vaihtoehto olisi tietysti alkaa hengailemaan enemmän ortodoksisessa seurakunnassa, esim. Ortodoksisuus tutuksi -kursseilla ja muissa tapahtumissa.
Niin kuin olen tälläkin foorumilla avautunut, en usko että minulle löytyy koskaan ajallisesta elämästä sellaista kirkkoa jonka kokisin olevan ainoa oikea, ainakaan tällä hetkellä sellaista tuntemusta ei ole koskaan ollut, että pitäisi etsiä jotain The Kirkkoa kirkkojen joukosta. Kuitenkin niin että itselleni vaihtoehdot ovat joko kat./ort. Armenialainen kirkko, koptit, syyrialaiset, kaldealaiset ja orientaaliortodoksiset kirkot kävisivät myös, mutta Suomen oloissa kat. ja ort. ovat ne mistä valita.
Olen jotenkin aina ajatellut että kirkkokuntaan kuuluminen ei pitäisi johtua ns. maallisista syistä, esim. juuri viihtymisestä tai oheistoimintojen mieluisuudesta, mutta kummasti vaan niiden vaikutus on iso.
Tämä on surettava asia, ja aktivoitunut taas jotenkin. Luultavasti sen takia että tämän pohtiminen jo tuossa vuosi sitten laittoi minut ajautumaan kauemmas kirkollisesta elämästä ja nyt olen taas sen tosiasian edessä että en ihan niin kauas halua ajautua.
Arvostan, jos joku haluaa rukoilla tämän asian puolesta.