Oman kirkon Kokkolaan perustanut Patrick Tiainen erosi kirkostaan (HS)

Tunnen mm myös romanialaisia ja ukrainalaisia ortodokseja. Itse asiassa enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia.

Aivan taatusti seksuaalisia ahdistelutapauksia on ollut kaikissa mahdollisissa kirkkokunnissa, muslimeilla, hinduilla, hare krishnoilla, ateistiporukoissa. Ihminen on syntiinlangennut…

2 tykkäystä

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.

Lisää Patrick Tiaisesta. Artikkelista ei käy selväksi nykyinen suhtautuminen esim. homoavioliittoihin. Eheytyspiireissä tapahtuneesta tosiasioiden kieltämisestä taas ei tietenkään seuraa mitään hyvää, lienee väistämätöntä että se johtaa isoihin ongelmiin.

1 tykkäys

“Kun puhuu ihmiselle, jolla on kokemusta samoista asioista, huomaa, ettei häpeä ei ole minussa itsessäni vaan se on jonkin muun antama tunne.”

Näyttäisi olevan kaksi väärää vaihtoehtoa. Häpeä on suhteen ominaisuus. Se on kokemus siitä, että on liian huono, sopimaton tai vääränlainen johonkin potentiaaliseen kohtaamiseen. Eli vaikka se ei olisi henkilössä itsessään, niin se ei ole jotain, minkä se “joku muu” päättää mielivaltaisesti ojentaa toiselle.

Jos olisi, niin se tarkoittaisi sitä, että kaikki ihmiset voisivat vaihtaa käsitystään oikeasta ja väärästä kuin paitaa. Silloin sillä käsityksellä ei voisi olla mitään perustetta takanaan, sen enempää hyvää kuin huonoa. Jos taas on moraalikäsityksiä, jotka ovat painavia ja perusteltuja, niin suhteessa niihin on mahdollista kokea voimakkaita ja aivan aiheellisia häpeän ja riittämättömyyden tunteita.

Se, että jokin asia on syvästi koettu, ei sinänsä tee siitä oikeaa tai nosta sitä arvostelun yläpuolelle. Mutta se on siitä huolimatta syvästi koettu. Karismaattinen meno ei mielestäni käsittele mitään ihmisen identiteetin juttuja kovinkaan syvästi koettuina. Se johtaa juuri jonkinlaiseen utopistiseen “kun sä saat voiman” tyyppiseen asenteeseen, jossa tämä “voima” voi muuttaa helposti mitä vain. Sitten kokoonnutaan yhteen etsimään ja odottamaan sitä “voimaa”.

Pitäisi osata kunnioittaa sitä, että asioita voi kokea syvästi ilman, että se syvästi kokeminen maagisesti tekee niistä oikeita tai kaikkeuden keskipisteitä.

Siitä tulee hauskaa kun joskus aletaan parisuhteissa neuvomista ja parisuhteista yleisellä tasolla opittuja asioita soveltaa samaa sukupuolta oleviin pareihin. Erään puolitutun (eronneen) henkilön seinällä oli linkki artikkeliin. Siinä selitettiin, että jos ihastuminen on tasoa “jalat alta” tai “tuo toinen on pakko saada”, niin silloin ei useinkaan ole kyse henkilöstä, vaan henkilöön assosioidusta mielikuvasta tai kuvitelmasta.

Minulle on jotenkin muodostunut sellainen käsitys, että homoseksuaalinen halu, tarve tai mielenkiinto on voimakkuudeltaan usein intensiivisempää kuin heteroseksuaalinen.

Tuossa ei sanota, mutta mietin vähän, että tuliko Patrickille näiden tapahtumien seurauksena avioero? Eli onko hän nyt omasta mielestään kokonaan homo, vai jollain tavalla biseksuaali? Vaikka tuskin se hänen vaimolleen sopi kuitenkaan.

2 tykkäystä

Tiasen tapaus muistuttaa Markku Koiviston tapausta. Siinäkin tyyppi saarnasi suu vaahdossa, mutta paljastuikin sitten seksuaalisuutensa kanssa hukassa olevaksi henkilöksi, joka ei tuntenut itseään, saati sitten Jumalaa.

Amerikassa on myös ollut vastaavia tapauksia ns. vapaissa ja karismaattisissa suunnissa: mitä äänekkäämmin tyyppi saarnaa perusarvojen puolesta, sitä todennäköisemmin hänellä itsellään ei ole kaikki selvää ja kaapissa on luurankoja ja tukahdutettua homoseksuaalisuutta.

2 tykkäystä

Minun nähdäkseni näihin liittyy myös virheellinen ja suoraviivainen eheytymisajattelu. Ajatellaan, että Jumala poistaa tietyntyyppiset kiusaukset, vaikka aika harvoin Jumala mitään muutakaan kiusausta kokonaan poistaa, vaan kristityn elämä on kilvoittelua kiusaustensa kanssa Pyhän Hengen voimassa Jumalan armoon turvaten. Jos joku luulee uskon tuovan täyden eheytymisen jo tässä ajassa niin ei ihmekään jos sellainen usko kriisiytyy.

9 tykkäystä

Tämän päivän Turun sanomien haastattelu Tiaisesta vahvistaa osin oletustani. Siinä Tiainen sanoo:“Minulle oli vuosikausia kerrottu, että en ole homo. Että ne ajatukset olivat vain sielunvihollisen korvaani kuiskaamia valheita. Minulle vakuutettiin, että olen Jumalan luoma mies, joka rakastaa naista.” Tuo viimeinen, siis tuo rakastamis-juttu, on kyllä paha. Miten kukaan toinen voi sanoa mitä joku muu pystyy rakastamaan? Onko noin hukassa ajatus siitä, että myös kristityllä voi olla kiusauksia, joiden kanssa voi joutua kilvoittelemaan koko ikänsä ja etteivät kaikki siis koskaan kykene elämään kristillistä avioelämää? Ehkä ajatus sellaisesta rikkinäisyydestä ei mahdu kovin hyvin karismaattisuuteen?

2 tykkäystä

Voi olla paitsi yleensä karismaattinen myös erikseen menestysteologinen piirre. Ajatuksena on suunnilleen, että koska usko siirtää vuoria, niin haluttua asiaa tulee julistaa myös puheissa. Ja kun homma ei toimikaan, niin syy on uskojassa, joka ei uskonut tarpeeksi. Kumma juttu, jos mielenterveys murenee.

3 tykkäystä

Tiainen puhuu prosessistaan på Svenska. Ilmeisti hänet nimenomaan lähetettiin perustamaan seurakuntaa Suomeen. Vaan kuinkas sitten kävikään.