Käy vähän kaveria sääliksi. Mahtanut asettaa itselleen turhan kovia paineita puheillaan.
Taas yksi vapaiden suuntien hihhulijulistaja paljastui homoksi.
2 tykkäystä
Mitäs sanotte tästä?
Suomi24-keskusteluissa on reilu vuosi sitten kerrottu, että Patrik Tiaiselle on ilmoitettu profetia, että Tiainen menettää seurakuntansa.
Profetoiminen on yksi helpoimmista asioista. Onnistunut “profetia” perustuu lähtökohtaisesti kahteen asiaan: riittävän monitulkintaiseen viestiin ja määrään.
Ensimmäinen on varmasti melko selkeä. Sen takia milloin mitäkin Nostradamuksen ennustusta, horoskooppia tai vapaiden suuntien profetiaa pidetään oikeaan osuneena.
Toisessa on kyse siitä, että jos riittävän monta kertaa “profetoi”, niin aina joku osuu kohdilleen. Samantapaista ilmiötä on käytetty huijauksissa. Eräässä tapauksessa ihmiset saivat laukkakisojen tuloksen tietoonsa jo edellisenä päivänä. Sama tapahtui seuraavalla kerralla ja vielä senkin jälkeen. Sen jälkeen pyydettiin rahaa, jotta saisi tietää myös sitä seuraavan voittajan.
Kaikki oli kuitenkin perustunut siihen, että aluksi huijarit olivat lähettäneet eri hevosten nimiä. Seuraavalla kerralla eri hevosten nimiä oli lähetetty vain heille, ketkä olivat saaneet ensimmäisellä kerralla oikean nimen. Ja niin edelleen. Kun aluksi oli vain valittu riittävä määrä ihmisiä, riitti lopussa vielä tarpeeksi huijattavia, vaikka aina osa oli jokaisella kierroksella tippunut pois.
Jos meillä nyt on tarpeeksi “profeettoja”, jotka esittävät tarpeeksi “profetioita”, aina joku osuu “ihmeellisesti” maaliinsa.
Lisäksi melkein jo todennäköisyydet alkavat puhua sen puolesta, että joku skandaali saadaan näille julistajille kehitettyä. Vaikkakin vahvistusharha varmasti vaikuttaa myös, sillä ryhmittymistä joissa suurempaa skandaalia ei tule esiin, ei uutisoida tai niitä ei niin rekisteröidä. Ne saavat sitten rauhassa kuolla pois tai jatkaa pienimuotoista toimintaansa. Mutta ei tämä Tiaisen tapaus mitenkään uniikilta kuitenkaan kuulosta.
Että lukematta tuota “profetiaa”, en pidä sitä kovin uskottavana.
1 tykkäys
Luultavasti “profetian” on esittänyt joku, joka on joko kuullut huhuja tai aavistanut itse Tiaisen taipumuksista.
4 tykkäystä
Niin tai sitten trollaa muuten vain.
Miten niin muuten taas yksi? En ole itse kuullut muista kuin Koivistosta ja Tiaisesta ja edellinenkin on luterilainen. Eikä kumpikaan tainnut tunnustautua homoksi.
Samanlaisia tapauksia on narahtanut useampia Amerikassakin, siksi mainitsin nimenomaan vapaat suunnat. En viitsi etsiä nimiä, mutta on näistä uutisoitu 2000-luvulla useampaan otteeseen. Usein ovat juuri tuollaisia yhden “karismaattisen” (laitan lainausmerkkeihin, kun en usko heillä olevan oikeita karismoja) johtajan ympärille rakentuneita tiiviitä, pieniä puljuja. Kun keulakuva sortuu, niin yleensä se koko pulju sitten loppuu pian siihen, kun hihhulointidraivia ei enää saada samalaiseksi - siis juuri niin kuin kävi Nokia Missiollekin.
2 tykkäystä
Oli Tiaisen opista sitten mitä mieltä tahansa, niin se on ainakin selvää, että siinä on ollut liian nuori ja kokematon kaveri liian ison johtajan paikalla. Ei hyvä. Vielä kun ilmeisesti ollut seksuaalisuuden kanssa selvittämättömiä asioita, niin noin voi käydä. Ja @timo_k on oikeassa siinän, että näitä on ollut - joskin karismaattisia johtajia on paljastunut joissain tapauksissa myös heteroseksuaalisiksi ahdistelijoiksi. Seksi tuntuu olevan kompastuskivi monille miesjohtajille.
1 tykkäys
Näitä ongelmia taitaa olla esiintynyt joissain toisissakin kirkkokunnissa.
Jokaisen ihmisen elämä on tietenkin ainutkertainen, ja jokainen “kohtalo” sellainen jota ei kannata kenenkään ulkopuolelta mestaroida. Miksi meistä kustakin tulee tällaisia ihmisiä mitä olemme? Kukaan ei voi sataprosenttisesti tietää, mitkä sisäiset prosessit kenessäkin vaikuttavat.
Koivistoon vertaaminen tuo esiin suuria eroavaisuuksia näissä miehissä, vaikka “taas yksi tällainen” -huokaus sinänsä on ymmärrettävä. Koivisto on teologian tohtori ja pitkään “tavallisessa seurakunnassa” työskennellyt karismaattisuuteen hurahtanut pappi. Koivisto pyrki uudistamaan ja uudistumaan, ei alunperin perustamaan mitään lahkoa.
Yhteenveto
Mielenkiintoista on että romahduksen jälkeen hän on palannut ainakin jossain määrin lähtökohtaansa, evankeliseen liikkeeseen, ja vieläpä Sleyn, kirkollisen lähetysjärjestön piiriin. Kesän evankeliumijuhlilla (Helsingissä!) hän näyttää olevan mukana “Myrskyn silmässä” -talk showssa keskustelemassa Arto Merisalon ja Jipun kanssa… Taannoin Koivisto kirjoitti erään toisen papin kanssa Sanansaattajaan mielipidekirjoituksen, jossa muistaakseni kaipaili evankeliseen liikkeeseen emotionaalisempia ja armolahjat paremmin hyväksyviä painotuksia. Näillä tiedoilla näyttäisi että MK ei ole tehnyt täyskäännöstä henkilökohtaisen kriisin jälkeen, vaan palannut vain maltillisemmaksi mutta kuitenkin harkitun ja oman teologisen näkemyksensä mukaisen kirkonmiehen rooliin…
Mutta Tiaisesta tulee mieleen kuitenkin se sama mikä yleensäkin “uutta ja ihmeellistä” kauppaavista parantajista, saarnaajista ja johtajista.
Eli Timo Jutilan sanoin: "Älä lähde shinne!"
Surkeaa on että ihmiset lähtevät elämän ja Jumalan kaipuussaan juoksemaan niiden perään, joilla ei ole yhteyttä Kristuksen kirkkoon eikä oikeita motiiveja ja kutsua Jumalan valtakunnan työntekijöiksi. Valitettavasti monetkaan varoittavat esimerkit eivät estä näitä uudelleen tapahtumasta. Meillä on Jumalan antamat selvät ohjeet Raamatussa ja kirkon perinteessä siitä mitä kristityn elämä on.
Silti harmaus, vaatimattomuus ja nöyryys häviävät monen mielestä kiiltävälle glamourille ja karamellille.
Enemmän kuin yhden ihmisen (joka voi ottaa opikseen) kriisi, harmittaa se miten monia muita hyväuskoisia seuraajia ja heidän perheitään tuommoinen ehtii vahingoittaa.
Satun ihan henkilökohtaisesti tietämään yhden ortodoksiteologinkin, joka on nuorten ahdisteluun syyllistynyt, ja tuskin on ainoa, joten kirkkokuntien leimaaminen tuskin tässä on kovin järkevää.
Mainitse nyt vielä mistä paikalliskirkosta tuo tuntemasi lasten ahdistelija on. Etkö ymmärrä, että itse leimaat? Timo K:han puhui vain tarkemmin määrittelemättömistä vapaissa suunissa sattuneita tapauksista.
Jos joku tunnistaa mainitsemani ihmisen tuosta tekstistäni, hän on kuullut asiasta jotain muutakin kautta, joten en ketään ihmistä tuossa varmasti leimaa. En ymmärrä, miksi vapaista suunnista kommentointi on Ok (näiden itse asiansa kanssa esiin tulleiden lisäksi) mutta ei ortodoksien.
Ja pointtini muutenkin tuossa oli, että seksuaaliset kysymykset hengellisessä työssä ovat ongelma kirkkokunnasta riippumatta. En minä tiedä, onko sellaista seurakuntaa, jossa näitä ei olisi käsitelty.
3 tykkäystä
Vapaat suunnat on laaja käsite. Varsinkin Amerikassa siihen kuuluvia kirkkoja on paljon. Ei siinä mitään yksittäistä kirkkokuntaa leimata. Yksittäistapaukset ovat yksittäistapauksia. Teologit ovat muuten ortodoksisessa kirkossa tavallisia maallikoita, jos heitä ei ole vihitty mihinkään pappeuden asteisiin.
Olisikohan @ooperi:lla ollut mielessään munkki Kristoforos? Ei hän minun käsittääkseni kyllä mikään teologi ollut. Ei taida enää olla munkkikaan, vaikka on tuomionsa kai lusinut.
Ei ole enää munkki. Hän on menettänyt munkkeutensa. Pappi tai maallikkoteologi hän ei ole koskaan ollut, eikä myöskään mikään kirkon työntekijä. Metropoliitta Panteleimonin virhe oli vihkiä tämä oman yhteisönsä perustaja munkiksi.
Ortodoksejakin lienee sen verran paljon ja niin montaa paikalliskirkkoa, että puhe ortodoksista ei leimaa ketään tiettyä ihmistä tai seurakuntaa.
Juu, mutta ei kukaan oleta ooperin tuntevan muita kuin suomalaisia ortodokseja.
Isoissa puljuissa yksittäisen henkilön hairahdukset eivät yleensä kuitenkaan romahduta koko seurakuntaa ja sen toimintaa. Näin siksi, että toiminta ei ole samalla tavalla yksittäisten ihmisten varassa niin kuin noissa vapaitten suuntien seurakunnissa, jotka etenkin Amerikassa rakentuvat johtajan “karismaattisuuden” ja innostavan vaikutuksen varaan. Kun hän putoaa jalustalta, niin muidenkin into laantuu.
Olisihan esim. Nokia Missio Church (vai mikä sen nimi nyt oli) voinut jatkaa aivan yhtä laajana kuin ennen Koiviston paljastumista, mutta niin ei käynyt, koska toiminta rakentui hänen persoonansa varaan. Se paljastaa, että toiminta on alunperinkin ollut lähinnä yhden ihmisen seuraamista ja fanittamista - yhdestä henkilöstä on tullut korvaamaton. Jos hän luhistuu, kaatuu koko korttitalo.
Vanhoissa kirkkokunnissa taas on niin, että jos esim. seurakunnan kirkkoherra sortuu johonkin skandaaleihin, niin sitten hänet vain laitetaan syrjään ja valitaan tilalle uusi kirkkoherra ja toiminta jatkuu entisellään. Toiminta ei ole samalla tavalla yksittäisen henkilön persoonan ja karismaattisuuden varassa. Yllä mainittiin kuitenkin pieni ortodoksinen veljesyhteisö, jossa ei ilmeisesti ollut kuin pari-kolme jäsentä? Sellaisen toiminta voi toki loppua, jos aktiivisin puuhamies lankeaa, mutta ei sekään vaikuta kyseisen alueen seurakunnan toimintaan oikeastaan mitenkään.