Ainakin yleensä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa papiksi vihittävä vihitään ensin diakoniksi. Onko tämä pappisvihkimykselle välttämätöntä? Eli voisiko pappisvihkimyksen saada ns. “suoraan”, vai mennäänkö aina diakonin kautta. Jos diakoniksi vihkiminen on välttämätön vaihe, niin miksi näin?
Vanha aikana oli per saltum. Eli voi.
"Some scholars argue that in the early church all ordinations were per saltum (see Hallenbeck ed. Orders of Ministry). St Ambrose’s direct ordination to the episcopate is probably the most celebrated story."
Edit: http://liturgy.co.nz/per-saltum-ordination
Pappeus on hierarkkinen. Ortodoksisessa kirkossa maallikko vihitään ensin lukijaksi, lukija vihitään alidiakoniksi, alidiakoni diakoniksi ja diakoni presbyteeriksi (papiksi). Joskus vihkimysten sarja jatkuu vielä piispaksi vihkimisellä. Toimitukset voivat seurata toisiaan pitemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa, mutta mitään näistä vihkimyksistä ei voi jättää pois.
Monet papiston jäsenet kuitenkin jäävät johonkin alemman papiston asteeseen. Kaikkia lukijoita ei vihitä koskaan alidiakoneiksi eikä kaikkia alidiakoneita diakoneiksi. Monia diakoneita ei ole tarkoituskaan vihkiä diakonia pitemmälle. Vihkimysten määrään vaikuttavat sellaiset asiat kuin teologisen koulutuksen määrä ja onko papiston jäsen naimisissa vai ei. Tiedän esim lukijan, jota ei voi vihkiä seuraaviin asteisiin, koska hänen vaimonsa on luterilainen. Jos vaimo kääntyisi ortodoksiksi, mies voitaisiin vihkiä alidiakoniksi ja diakoniksi, mutta ei papiksi, koska hänellä ei ole teologista koulutusta.
Pohdin tätä vastikään ja kysyin eräältä katoliselta papilta. Hän sanoi, että diakonin vihkimys on ontologisesti välttämätön pappisvihkimykselle. T.s. että kyse ei ole pelkästään järjestyksestä, vaan teologisesta vaatimuksesta.
En tiedä, olisinko itse samaa mieltä.
Tsasounan suunnalta -pappi kirjoittaa pappeudesta ja diakoniudesta ja siitäkin, miten vihkimykset tapahtuvat:
Mitenkäs muuten Ambrosius?
Edellä mainitussa linkissä:
Some scholars argue that in the early church all ordinations were per saltum (see Hallenbeck ed. Orders of Ministry). St Ambrose’s direct ordination to the episcopate is probably the most celebrated story.