Onko perhe-elämän järjestäminen tietyllä tavalla oppikysymys vai ei?

Pitääkö kristityn järjestää perhe-elämänsä jonkun mallin mukaan, esimerkiksi korostaa äidin roolia lapsen hoidossa? Tuleeko miehen olla ns. elättäjä ja naisen päävastuussa lapsista?
Joissakin piireissää olen huomannut tälläistä, että tälläinen tietynlainen perhemalli nähdään jotenkin parempana. Onhan selvää, että esim synnytyksen jälkeen on usein luontaista, että nainen hoitaa vauvaa enemmän jo imetyksenkin takia. Kuitenkin ajattelen, että ei ole tarpeen ottaa teologisella kantaa siihen, että kuka hoitaa lapsia taaperovaiheessa.

Itse olen sitä mieltä, että mies ei voi synnyttää…

Vakavammin ottaen, mielestäni lähtökohtaisesti parasta on että lapsi saa syntyä ja kasvaa pysyvässä ydinperheessä eli miehen ja naisen elinikäisessä avioliitossa, mutta muuten en näe mitään syytä vetää mitään tiettyjä pakotettuja rooleja.

4 tykkäystä

On ja ei.

Apostolit kehottavat puolisoita vastavuoroiseen rakkauteen (ks. Ef. 5:22-23 ja Tiit. 2:1-6) ja miehiä kunnioittamaan vaimoa (Piet. 3:7) ja vaimoa pelkäämään miestään (Ef. 5:33). Apostolit opastavat miehiä vaalimaan vaimojaan ja vaimoja alamaisuuteen (esim. 1. Piet. 3:1-7, Ef. 5:22-33, Kol. 3:18-19), sillä miehen ja vaimon on kuin pään ja ruumiin suhde.

Sananlaskuissa ylistetään toimeliasta ja varoja hankkivaa vaimoa, tärkeintä on Herran pelko silloinkin (Sananl. 31:30). Mutta mitä tulee lastenkasvatukseen, niin enpä tiedä onko aiheesta jotain tuntijako-ohjeita tai vastaavia annettu…

Se on kunkin parin ja perheen oma asia, miten käytännön asioiden hoitaminen ratkaistaan, kuka tekee mitäkin ja millainen on perheen tai avioliiton sisäinen roolitus. Ei tähän ole mitään valmista sapluunaa, johon kaikkien pitäisi mukautua.

3 tykkäystä

Monet perheet joutuvat ratkaisemaan asian taloudellisten realiteettien pohjalta. Jos on asuntolainaa keskiverto palkansaaja perheessä se tarkoittaa, että kummankin vanhemman on oltava työelämässä. Lapset hoitaa silloin muut kuin vanhemmat.

Ja taas toisaalta jos lapsia syntyy enemmän, on sitä vauvan hoitamista tarjolla pitkäksi aikaa. Perheen sisäinen työnjako ei ole uskonnollinen kysymys, mutta avoimuus elämälle voi sitä olla.

1 tykkäys

Omassa kaveripiirissäni olen havainnut, että lastenhoidon tasaisempi jakautuminen on uskispiireissä hyvin yleistä ja lähes kaikki isät ovat pitäneet vähintään useiden kuukausien isyysvapaita. Riippuu toki perheen tilanteesta. On myös perheitä, joissa äiti on kotiäitinä pitkiä aikoja putkeen, mutta silloinkin isät vaikuttavat kyllä pääsääntöisesti hyvin osallistuvilta. Sekulaareilta nettipalstoilta tuttu ilmiö, jossa mies pakenee vauva-arkea ja taantuu palvelua vaativaksi lapseksi itsekin, loistaa poissaolollaan. Luonnollisesti ei ole olemassa mitään teologista syytä, miksi lastenhoito pitäisi jättää vain äidin vastuulle - pikemminkin voi olla teologisia syitä siihen, miksi näin ei pitäisi tehdä, ihan kultaisesta säännöstä ja rakkauden kaksoiskäskystä alkaen.

2 tykkäystä

Vauvaa isommat lapset varmaan useimmiten nyky-Suomessa ovat kunnallisessa päivähoidossa 8/pv kun molemmat vanhemmat ovat töissä, vaikka ei asuntolainaa olisikaan. Systeemi (verotus, tuet, palkkataso) ajaa tähän, eikä se välttämättä niin huonokaan asia ole. Mutta joka tapauksessa, kyllähän sitä perhe-elämää jää järjesteltäväksi silloinkin vielä 16h/pv + viikonloput ja lomat.

Noihin ratkaisuihin vaikuttaa paljon juuri taloudelliset realiteetit. Sosiaalipolitiikan, verotuksen ym kautta luodaan niitä yhteiskunnalle tärkeitä arvoja ja elementtejä. Muistaakseni valtiovarainministeri puhuu jakeista ( tarkoittaen jokaista yhteiskunnan yksilöä ja siitä saatavaa potentiaalista rahallista tulosta).

En tiedä onko tutkimustietoa, mitä vaikutuksia lapsen varhais/päivähoidolla on lapsen kehitykseen. Itse ajattelen, että lapsen ensisijainen paikka on koti mahdollisimman pitkälle, eikä ulkoistettu hoito. Itse vietin lapsuuteni niin, että meille hoitaja tuli kotiin, joka ei poista vanhempien puutetta ja läsnäoloa.

Kristityn pitää pitää huolta lapsistaan mahdollisimman hyvin. Normaali järki sanoo jo aikapaljon siitä mitä tämä tarkoittaa. Sosialismi edustaa toisenlaista ihannetta, mikä valitettavasti on nykysuomalaiset korruptoinut aika pahasti.

1 tykkäys

Jos ymmärrän oikein mitä tarkoitat, niin itsekin kannatan kyllä henkilökohtaisesti lasten kotihoitoa. Ajattelen vain, että ei ole väliä, onko kotona isä vai äiti vai molemmat vuorotellen.

Minusta tätä kysymystä tulee lähestyä ensisijaisesti ihan luonnollisen järjen keinoin. Imeväinen tarvitsee äitiään luonaan, äidinmaito on parasta ravintoa sille ja pulloruokinta ei korvaa imetyksen kaikkia aspekteja, vaikka sillä saataisiinkin ravinnontarve tyydytettyä.

Itse ajattelen, että perheen pitää itse tehdä omat ratkaisunsa. Isän ja äidin roolit toki eroavat, mutta mitään kaikille sopivaa yhtä mallia ei varmasti ole. Lapselle myös kodin ulkopuolinen hoito voi olla ihan hyvä vaihtoehto ja usein myös välttämätön. Sellaiseen on erilaisia vaihtoehtoja ja jossain vaiheessa on tärkeätä lapsellekin nähdä maailmaa myös kodin ulkopuolella.

Itse uskon vahvasti, että perheenisän tehtävä on huolehtia huonekunnastaan. Joskus se voi tapahtua epätyypillisestikin. Ihmiset itse ovat oman elämänsä parhaita järjestäjiä, Ei siihen tarvita valtiota tai kuntaa.

2 tykkäystä