Luther esitti kirpeää kritiikkiä aikansa läntistä kirkkoa kohtaan, mutta millä perustein hän koki voivansa samalla kritisoida ja tehdä tyhjäksi jakautumattoman kirkon opit?
Oliko Luther ehkä kuitenkin melko tietämätön siitä että Rooman paavi ei ollut kaiken kristillisen opin alkuperä?
Toki jakautumattoman kirkon oppeja oli kritisoinut Länsi-Euroopassa moni muukin, ja muutkin kritiikkiä esittävät olivat saaneet kannattajia ympärilleen, mutta miten voidaan perustella ymmärrettävästi jakautumattoman kirkon opillisen perinnön hylkääminen?
Kun oikea ketju löytyy, niin parasta lienee samalla ensin esittää ne Lutherin hylkäämät jakamattoman kirkon opit. Siitä on kätevämpää lähteä liikkeelle.