Tämä on ymmärrettävä näkökohta. Rooman piispan asemaa voi tarkastella monelta kantilta. Voi tosiaan tuolla tavalla - kuin juuri esität - ajatella, että Rooman piispan läsnäolo uusien dogmien säätämisessä on välttämätöntä kirkon järjestyksen kannalta.
Siitä voi kuitenkin olla eri mieltä, että onko dogmien oltava sellaisia, että Rooman piispa hyväksyisi ne. Ajatellaanpa, että suuri skisma saataisiin sovittua. Ensin ei tehtäisi mitään uusia päätöksiä, vaan totuteltaisiin tilanteeseen ja rakennettaisiin yhteyksiä. Sitten tulisi kuitenkin jossain vaiheessa tarve tehdä uusia dogmeja, vaikkapa nyt suhteessa protestanttien asemaan. Laitettaisiin ekumeeninen kirkolliskokous pystyyn, jossa olisivat läsnä kaikki vanhojen paikalliskirkkojen patriarkat, ja Rooman piispa oikeutetusti johtaisi kokousta. Sitten kävisi niin, että äänestyksessä Rooman piispa jäisi yksin yhdelle puolelle, ja ortodoksisten paikalliskirkkojen patriarkat olisivat yksimielisesti toista mieltä. Syntyisikö koko kristikuntaa sitova uusi dogmi, jos Rooman piispan edustama kanta häviäisi äänestyksen?