Isä Mitro on edelleen ortodoksinen pappi. Ei häneltä ole pappeutta pois otettu, ainoastaan työpaikka. Seurakuntalaiset voivat edelleen pyytää häntä toimittamaan kirkollisia toimituksia, jos haluavat. Isä Mitro oli toimituskiellossa europarlamentissa oloaikansa eli hän ei saanut käyttää papin viittaa eikä toimittaa mitään kirkollisia toimituksia. Sen jälkeen hän oli vähän aikaa virassa Keski- ja Itä-Uudenmaan aluepappina. Se ei ollut hänen alkuperäinen työpaikkansa, sillä ennen europarlamenttiin menoaan hän kuului Uspenski-katedraalin papistoon. Mitro loukkaantui siitä, että hänet siirrettiin uuteen piiriin. Hänen mielialansa näkyi viran hoidossa. Isä Mitro irtisanottiin, koska hän laiminlöi tehtäviään, papille sopimaton käytös on vähän makuasia.
Juuri näin. Näkisin tarpeelliseksi vihkiä ko. tyylisuuntaa edustavat aina luostarin “listoille”. Jossa ko. papin tulisi luontaisesti viettää aikaa ennen vihkimystään ja vähintäänkin säilyttää yhteytensä ko. luostariin koko elämänsä ajan. Tämä vallitseva “traditio” ei ole mielekäs.
Hyvinmenestyvä ja julkisuudesta voimia ja inspiraatiota itselleen perinteisesti ammentanut isä Mitro on toisinaan puhunut itsestään kuin hän on tai olisi lähestulkoon munkki. Osoittakoon nyt tämä keissin jälkeen myös käytännöllisemmin niitä askeettis-diakonaalisia elomerkkejä tästä. Ja mitä tulee kanoneihin, hän on ollut Kirkkomme kanoneja muille lukemassa ja niistä muistuttamassa, otettakoon tämä apokryfinä tms. mutta näin on.
Isä Mitro vaikuttaa ihmiseltä, joka on toimelias ja inspiroiva silloin kun hän saa olla hänelle ominaisessa ympäristössä ja vastaavasti herkkä sille, jos joutuu ympäristöön tai rooliin, joka ei hänelle sovi. Kristillisessä kilvoitusperinteessä korostetaan itsensä kuolettamista, mutta minä en ole siitä erityisemmin innostunut. Tottakai jokainen joutuu jonkin verran hiomaan luonteensa kulmia, mutta jos ihminen on perusluonteeltaan iloinen ja ulospäinsuuntautunut ja sitä lajia, joka sanoo ja toimii ensin ja harkitsee vasta sitten, niin ei minusta ole mikään kristillinen hyve, että tuollainen ihminen pitäisi pakottaa toimimaan harkitsevasti ja vakaasti ja välttämään vitsailua ja leikkiä, ettei vain kukaan loukkaantuisi. En tiedä, onko se ortodoksisessa pappeudessa käytännössä mahdollista, mutta noin yleisinhimillisesti olen sitä mieltä.
Minua pidemmälle ehtineet ortodoksit oikaiskoot, mutta ymmärtääkseni “isä” ei ole virka eikä titteli, vaan kunnioittava puhuttelusana. Ainakaan ei-ortodoksin ei ole tarpeen käyttää sitä kolmannessa persoonassa.
https://sanapapilta.blogspot.fi/2012/01/isa-muille-ei-itselleen.html
Aika kepeästi täällä on suhtauduttu siihen, millainen käytös papille on sopivaa.
Pappi kertomassa seksistisiä vitsejä yleisölle (lapsiakin kuulemassa) tai hiplaamassa nuorta naista, onko se eduksi evankelioimisessa?
Seurakuntapastorin alkupalkka on muuten noin 2860:00
Tällaisissa tilanteissa sitä joskus ajattelee, että näinköhän ihminen on itselleen sopivassa ammatissa. Toisaalta, pahapa sitä on ammattiaan nykyään niin vain vaihtaa, jos edes moista haluaa.
Kyllä papin tehtävä voi olla myös raskas, jos ei ole markkinapelle, ota napantereita siinä missä muutkin ja heittele kevyttä herjaa - vaan koettaa toimia uskonsa ja lupauksensa mukaan.
Puhumattakaan siitä, että on luonteeltaan kuvaamasilainen ja yrittää uskonsa takia olla jotain muuta.
Minulla on sellainen käsitys, että laittomasta irtisanomisesta on aika standardikorvaus kahden vuoden palkka. Kyseessä ei siis ole mikään ahneen ihmisen kohtuuton rahastusyritys, vaan sellainen summa, jota vastaavissa tapauksissa on tapana maksaa. Tämä ihan ottamatta kantaa, onko irtisanominen ollut perusteeton vai ei. Suuren rahasumman päivittely on vain ihan turhaa luonteen mollaamista.
Jos ajatellaan ihan puhtaasti juridiselta kannalta, niin irtisanomisen oikeutus on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Ilmeisesti pääperusteluna ei ole ollut mahdollinen sopimaton käytös, vaan se, että seurakuntalaiset ovat olleet pettyneitä jumalanpalvelusten toimittamisen tapaan. Isä Mitro kuitenkin, vaikka olisi toimittanut jumalanpalvelukset lyhimmällä mahdollisella kaavalla, ei kuitenkaan ole jättänyt työtehtäviä tekemättä. Sehän on selvästi irtisanomisperuste, jos ei tee sitä mitä on käsketty. Mutta voiko se olla irtisanomisperuste, että tekee täsmälleen sen mitä on käsketty, eikä yhtään enempää? Sellainen meininki voi toki johtaa siihen, että työsuhdetta ei jatketa jos se on määräaikainen, mutta irtisanomisperusteena ehkä vähän mutkikas kuitenkin. Paitsi tietysti jos jonkin sopimuksen mukaan on papin tehtävä olla paikalla kirkkokahveilla, eikä hän ole ollut, niin silloin on laiminlyönyt työtehtäviä. Ajattelisin siis, että aika iso osuus päätöksessä on sillä, millaista väitetty sopimaton käytös on ollut. Saakohan siitä sorvattua laillisen irtisanomisperusteen, jos se on riittävän vakavaa? Silloin olisi paremmat mahdollisuudet irtisanomisen hyväksymiseen kuin jos se nojaa vahvasti toimitusten lyhyyteen.
En osaa ottaa kantaa juridisesti. Kun tästä oli puhetta vanhalla puolella, kerroin erään ortodoksituttavani kokeneen isä Mitron käytöksen ikävänä, kun oli turhan flirttaileva hautajaistilaisuudessa. Silloin minut tietysti vaadittiin paljastamaan tämän tuttavan nimi ja leimattiin valehtelijaksi, kun en halunnut sitä paljastaa. Muistelen, että tämä oli ennen meppiaikaa tapahtuneesta asiasta. Sanoisin, että papilta vaaditaan tiettyä hienotunteisuutta, jos sitten tietty persoonallinen “rempseys” voi olla myös osa persoonaa eikä pappien tule olla kaikkien samanlaisia. Ja tietysti viisautta ja harkintakykyä.
Minä en ole päivitellyt muuta kuin ort pappien suuria palkkoja yleisesti. Ei liity mitenkään Revon luonteeseen.
Se oli kommentti Timo Anttilalle, jota lainasit. Kun hänen mielestään isä Mitro himoaa suurta rahasummaa. Jos joku kokee tulleensa laittomasti irtisanotuksi ja vaatii siitä sellaista korvausta, joka on vallitsevan oikeuskäytännön mukainen (en ole asiantuntija, mutta minusta laittomista irtisanomisista usein määrätään korvaukseksi kahden vuoden palkka, näin muistelen), se ei ole mitään erityistä rahanhimoa tai lypsy-yritystä.
Aivan. Perus-Jos Jokusen on toimittava juuri näin, mutta yhtä lailla jos ja kun liikumme hengellisellä alueella; esittelemme uskoamme ihmisläheisesti ja lupsakasti. Puhumme koskettavasti alastomista, nälkäisistä, vangituista, ristin ja toisten taakkojen kantamisesta tai askeettisesta ihanteista jne. on täysin aiheellisesta aika ajoin myös katsoa tällaisen puhujan omia käsiä ja tekoja. Mielestäni nykyinen järjestelmä leventään entisestään kristillisen elämän teoreettisen ja käytännöllisen puolen välistä kuilua molempien kansankirkkojemme sisällä.
Ja kuitenkin, P. Paavali opettaa, että papin tulee saada työtänsä elanto. Ja ihan asiallisesti, jos joku on virassa ja saa siitä väärin perustein potkut, niin eikö hänelle kuulu siitä korvaus? En nyt ota kantaa siihen, miten tässä tapauksessa on ollut.
Mikä tuo järjestelmä oikein on, johon viittaat, noin ylipäänsä? Tosiasiahan on sekin, että suuri osa professionalisteista tekee kutsumustyötä. Olisitko sitä mieltä, että heille ei kuuluisi siitä palkkaa? Pappi on herrasväkeä ja hänellä pitää olla herrasväen elämäntavan mahdollistava elanto.
Yksinkertaisuuta, kohtuutta ja taakkojen jakamista myös käytännössä tarkoitan. Tätä on mielestäni voitava odottaa enemmän niiltä kirkonmiehiltä, joilla ei ole esim. perhettä huollettavanaan tai ovat esim. munkkeja tai kirkon askeettisista ja diakonia-ihanteista puhuvia selibaattipappeja.
Pappi kantaa Kristuksen pappeutta, ei herrasvaeän suosioon tai elämäntapaan pohjautuvaa pappeutta.
Papilla on velvollisuus myös yhteisöä kohtaan. Siihen kuuluu myös se ies, että on osa herrasväkeä. Sivistyspapisto on ollut meidän suuri siunauksemme kautta satavuosien.
Ei nykyään enää eletä sääty-yhteiskunnassa.