Suuri paasto alkaa toden teolla kahdeksan päivän kuluttua kolmen valmistusviikon jälkeen. Tsasounan suunnalta -sivustolla on piiiitkä ennenpyhitettyjen lahjain liturgian selitys.
Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa pappi lukee uskovaisten ektenian aika hiljaa tämän rukouksen, joten me emme kuule sitä:
“Oi suuri ja ylistettävä Jumala, joka Sinun Kristuksesi eläväksitekevällä kuolemalla olet siirtänyt meidät turmeluksesta turmeltumattomuuteen, vapauta kaikki aistimme kuolettavasta himosta ja aseta niille hyväksi johtajaksi sisäinen järkevyys. Silmä karttakoon kaiken pahan katsomista, korva turhia sanoja, kieli sopimattomia puheita. Herra, puhdista meidän huulemme ylistämään Sinua, tee kätemme pahoja tekoja karttaviksi ja salli niiden suorittaa vain sitä, mikä on Sinun tahtosi mukaista. Vahvista armossasi ymmärryksemme ja jäsenemme.”
Ambonintakainen rukous on EPL:ssä vielä upeampi kuin pyhän Johannes Krysostomoksen jumalallisessa liturgiassa luettava (“nämä ylen jalot päivät” tarkoittaa suurta paastoa):
“Kaikkivaltias Herra, Sinä olet koko luomakunnan viisaudessasi luonut ja sanomattomalla kaitselmuksellasi ja hyvyytesi paljoudesta johdatat meidät näihin ylen jaloihin päiviin sielujen ja ruumiitten puhdistukseksi, himojen hillitsemiseksi ja ylösnousemuksen toivon saavuttamiseksi. Sinä, joka neljänkymmenen päivän ajalla annoit palvelijallesi Moosekselle Sinun itsesi kirjoittamat kivitaulut, salli meidänkin, oi Hyvä, taistella hyvä kilvoitus, päättää paaston tie, säilyttää yhteinen usko, murskata näkymättömien pahan voimien päät, tulla synnin voittajiksi ja niin sitten tuomiotta kumartaa myös pyhää ylösnousemusta. Sillä siunattu ja ylistetty on kunniakas ja jalo nimesi, Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”
YLE Areenassa voi kuunnella viime perjantaina lähetetyn Kohtauspaikka-ohjelman, jossa Risto Nordell haastattelee munkki Damaskinosta (Jaakko Olkinuoraa), joka asuu puolet vuodesta luostarissaan Athoksella ja opettaa puolet vuodesta systemaattista teologiaa ja patristiikkaa Itä-Suomen yliopistossa. Kannattaa kuunnella. (Ihmettelin kyllä ammattimaisen toimittajan takeltelua, vaikka hän varmaankin luki kysymykset paperista; en ole koskaan kuunnellut hänen musiikkiohjelmiaan.)
Ajatteletko, että jossain on jokin ortodoksisen yhtenäiskulttuurin alkukoti, jossa asia olisi merkittävän eri lailla? Mielestäni ei ole hirveän hedelmällistä vertailla yhden ihanteita toisen käytännön tilanteisiin.
Fokuksena ei tuossa ole erityisesti ortodoksinen maailma (jota en muutenkaan varsinaisesti fanita) vaan postmodernin lännen nykykulttuuri, johon verrattaessa melkein missä tahansa kulttuurimuodossa “asia” on “merkittävän eri lailla” mitä avioeroon tulee. Esimerkiksi vielä 50-luvun luterilaisessa Suomessa eron saaminen oli huomattavasti työläämpi prosessi kuin nykyään. Onko tämä sitten kaikissa suhteissa hyvä juttu, on oma kysymyksensä.
Jokaisella suuren paaston sunnuntailla on oma teemansa. Tänään on ortodoksisuuden sunnuntai, jota vietetään sen kunniaksi, että ekumeeninen kirkolliskokous totesi yli sadan vuoden kiistan jälkeen, että ikoneita saa ja pitää kunnioittaa. Eilen laulettiin vigiliassa:
“Ollen jumalalliselta luonnoltasi kuvaamaton Sinä, oi Herra, tulit näinä viimeisinä aikoina lihaksi ja sallit itsesi tulla kuvattavaksi, sillä otettuasi ruumiin Sinä otit myöskin kaikki sen ominaisuudet. Sen vuoksi me kuvaammekin Sinun muotoasi ja kohoten Sinun rakkauteesi rakkaudella suutelemme Sinun kuvaasi sekä apostoleilta perittyyn pyhään tapaan ammennamme siitä parannusten armoa.”
Taannoin kirjoitin aiheesta ortodoksisuus ja islam. Kyse oli blogikirjoituksesta.
Yllättyin, kun palaute oli niin vähäistä. Toki opettavaista sekin, mutta olin odottanut enemmän palautetta. Monet muut aiheet olleet paljon “kuumempia”.
Mielellään kuulisin teidän ajatuksianne blogikirjoituksesta. Monesti luetutan jotkut blogikirjoitukset ennakkoon enemmän asiantuntevuutta omaavalla henkilöllä. Eränlaista “vertaisarviointia”. Niin, myös tämän kanssa.
Lukaisin. Ei tuossa kirjoituksessa oikein mikään herättänyt ajatuksia sen enempää puoleen kuin vastaankaan.
Itse en usko lainkaan, että muhamettilaiset palvoisivat samaa jumalaa kuin ortodoksit. Pyhä apostoli toteaa vastaansanomattomasti: “Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.” (1. Joh. 2:23) Muhamettilaisten jumalalla ei ole Poikaa, joten kyseessä ei voi olla kristittyjen Jumala.
Uutena tietona itselleni tuli se, että muhamettilaisuudesta kääntyvien tulee kirota Muhammad, hänen oppinsa ja perintönsä. Se on varmasti aivan paikallaan.
Yksi kysymys. Viittasit 1. Joh. 2:23 -kohtaan ja sen johdosta olit - ymmärtääkseni - eri mieltä jumalakysymyksestä. Miten viittauksen nojalla arvioit juutalaisuuden?
Eivät juutalaiset mielestäni ole pelastuksen suhteen millään tavalla erityisasemassa. Toisaalla p. Johannes kertoo p. Johannes Edelläkävijän opettaneen:
Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. (Joh. 3:35,36)
Ja kuten tunnettua, ei ole eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä:
Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. (Room. 10:12)
Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki, kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat. (Room. 3:29,30)
Eivät juutalaiset siitä mitään hyödy, että vetoavat juutalaisuuteensa. Aivan niin kuin kaikkien muidenkin, heidän on tunnustettava Jeesus Messiaaksi ja Jumalan Pojaksi ja kaduttava syntejään. Jos kerran p. apostoli opettaa, ettei juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ole eroa, ei meidänkään pidä ajatella, että juutalaisilla olisi ikään kuin jokin oma kaista pelastukseen. Ei heillä ole. Heidänkin tulee huutaa avukseen Kolmiyhteistä Jumalaa päästäkseen näkemään elämän.
Mitä muhamettilaisiin tulee, niin heidän kirjansa Koraanin mukaan viimeisellä tuomiolla kirjat avataan ja ihmiset tuomitaan tekojen perusteella (hyvien ja pahojen tekojen punnitus), mutta ratkaisu on annettu Moosekselle ja Aaronille - ei Jeesukselle. He myös uskovat, ettei kukaan pääse Jumalan luo, vaan vain paratiisiin. Heidän kanssaan pelastuksesta puhuttaessa onkin ehkä hyvä mainita, että UT:ssa Jeesus keskustelee Mooseksen (ja Elian) kanssa vuorella (Matt. 17:3).
Pieni huomautus. Itselläni ei kysymyksenä ollut pelastus. Eikä siis kysymyksenä ole nasevasti ilmaisemasi “kaista pelastukseen”.
Mielestäni jumalakysymykseni on yhä vastausta vaille, esim. 1. Joh. 2:23 -kohdan suhteen. Esitit tämän kohdan kaatavan islamin kohdalla jumalakysymyksen. Juutalaisuudesta kyselin arviotasi.
Esittämäsi muut kohdat Raamatusta eivät mielestäni tuo uutta aiheeseen. Eri asia on sitten kysymys pelastuksesta. Se ei kuitenkaan nyt aiheena.
Minusta tuossa olisi voitu vielä enemmän ihan ääneen ja suoraan sanoa, että kristityt ja muslimit palvovat samaa Jumalaa. Tämähän on se perinteisin kanta, kutenkirjoituksessa viitatun P. Johannes Damaskolaiselta käy IMO ilmi.
Ei ole mitään pelastuksesta erillistä jumalakysymystä. Kyllä ne muhamettilaiset ja juutalaisetkin harjoittavat uskontojaan sen takia, että pelastuisivat. Kysyit niin kuin kysyit, vastasin niin kuin asiasta ajattelen - ilmeisesti odotit muunlaista vastausta.
Minulle juutalaiset ja muhamettilaiset ovat molemmat samassa tilanteessa: jos he eivät ota Jeesusta vastaan Messiaanaan ja Vapahtajanaan, niin he jäänevät pelastuksesta paitsi. (Laitoin potentiaaliin jäänevät, koska enhän minä sitä päätä tai varmuudella tiedä, vaan kyse on heidän ja Jumalan välisestä asiasta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään syytä ajatella, että kukaan pelastuisi ilman sitä, että tunnustaa Jeesuksen Herrakseen.)
Aivan kuin Korah, Datan ja Abiram palvelivat ja seurasivat oikeaa Jumalaa oikealla tavalla oikean yhteisön jäseninä tiettyyn pisteeseen asti (4. Moos. 16) mutta sitten kieltäytyivät tottelemasta ja seuraamasta enää pidemmälle ja kuolivat sen takia, samoin juutalaiset seurasivat ja palvelivat Jumalaa ihan oikein aina Jeesuksen tulemiseen asti mutta sitten he kieltäytyivätkin seuraamasta pidemmälle eivätkä siis ottaneet Jeesusta vastaan. En osaa kuvitella heille muunlaista kohtaloa kuin em. kapinoitsijoillekaan. Muhamettilaiset sen sijaan eivät ole koskaan palvelleet Jumalaa Hänen ilmoittamallaan tavalla sen enempää vanhassa kuin uudessakaan liitossa.
Eri asia tietysti, mikäli joku juutalainen ei ole kuullut evankeliumia. Mutta kuinka paljon sellaisia juutalaisia enää on, jotka eivät olisi koskaan kuulleet Jeesuksesta?
Itse tutustuin blogikirjoitusta varten erilaisiin kantoihin asiassa. Osa sanoi kyllä, osa sanoi ei - “ääneen ja suoraan”. Puolesta ja vastaan kantoja löytyy sekä menneessä että nykyisyydessä.
Itse mielestäni “suoraan” sanominen ei ihan ole ongelmaton. Itse koen pappi Mikael Sundkvistin olevan oikealla jäljillä sanoessaan kyllä ja ei. Hänen puheenvuoronsa on linkki blogikirjoituksessa.
Itse yritän blogikirjoituksen loppupuolella jotenkin “sävyllisesti” asiaa arvioida, päätyen myös kyllä ja ei vastaukseen. Aatos on lainattu katoliselta (tomisti)filosofilta Edward Feserilta (s. 1968).
Ja tuo on siis eri asia kuin se, palvovatko he samaa vai eri jumalaa/Jumalaa.
Olen systematisoinut asian päässäni niin, että kristityt, muslimit ja juutalaiset kyllä tavoittelevat samaa Jumalaa, mutta juutalaisilla ja muslimeilla on ikäänkuin “väärä numero” johon he yhteydenottonsa suuntaavat. Heidän intentionsa kuitenkin kiistattomasti on palvoa sitä jumaluutta, joka esiintyy Raamatussa. Sen sijaan hindut, buddhalaiset, wiccalaiset jne. eivät edes tavoittele samaa tahoa kuin kristityt.
Mutta tämä nyt oli off-topiccia, kun en ole ortodoksi
Kiitos huomiosta. Tätä yritin hieman blogikirjoitukseni loppupuolella hakea vertauksilla viittauksesta ja kuvauksesta (englanniksi suunnilleen reference ja sense).
Itse en ottanut kantaa siihen missä määrin yhteydenotto “rätisee”. Se on jo eri kysymys mielestäni.
Itse asiassa taisin saada vastauksen kysymykseeni. Osaksi ainakin. Itse en koe, että tässä ajankohtaisessa jumalakysymyksessä on pakko tehdä siitä kysymys pelastuksesta.
Ajatuksen tasolla kyse on viittauksen kohteesta ja onko se sama kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla, vaikkakin kuvaukset eroavat enemmän tai vähemmän?
Mielenkiintoista on, että tässä keskustelussa mukana olleet ovat antaneet hieman eri arvioita asiassa - siis jumalakysymyksessä. Itse päädyin harkittuun kyllä ja ei vastaukseen.
Voiko jostain tilata päivän synaksarionin ja raamatuntekstit puhelimeen? Suomen kirkon kalenterin mukaiset siis. Ort.fissä on, mutta liian monen klikkauksen päässä.
