Tähän ketjuun keskustelua ortodoksisesta kirkosta, sen elämästä, opeista, tapahtumista ymv. (Eli samaan tapaan kuin entisellä foorumilla ketjussa “Ortodoksinen kirkko ja usko”.)
Aloitan linkittämällä videoon ristisaatosta Valamon ja Lintulan välillä:
Uspenskista näkyi saavan Ortodoksisia katekismuksia kympillä, jos jotakuta kiinnostaa. Georgios Kapsaniksen Jumaloituminen uhmiselämän tarkoituksena-vihkosia oli ilmaiseksi tarjolla myös.
Huomenna 1.8. on kirkkovuoden kierrossa kunniallisen ja eläväksitekevän ristin esiintuominen. Konstantinopolissa oli aikanaan tapana tuoda 1.8. keisarin palatsista ristisaatossa pyhän ristin pala Hagia Sofian alttaripöydälle. Kahden viikon ajan Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlan aattoon (14.8.) asti sitä kuljetettiin ristisaatossa kaupungin katuja, jotta kristityt voisivat kunnioittaa ristiä.
Huomenna alkaa myös Jumalanäidin paasto (1.8. - 14.8.). Se on ankara paasto, jossa ei syödä kalaa paitsi Kristuksen kirkastumisen juhlana 6.8. Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhla on sitten 15.8.
Mitäs foorumin ortsut tuumivat tuon Suuren ja pyhän synodin loppusaldosta?
Minä olin siinä käsityksessä, että ortosfääriin sisäistä hajaannusta luovat ja Suomen ortodoksien kannalta ehkä erityisen vaikeat ajanlaskukysymykset ratkaistaisiin synodissa, mutta eivät ne tainneet olla edes asialistalla.
Toivottavasti kyse ei ainakaan olisi mistään sellaisesta politikoinnista, jonka tavoitteena olisi kammeta painoarvoa Ekumeeniselta patriarkaatilta Moskovalle. Omaan typerän ihmisen nenään Moskovan patriarkaatin toiminta jonkinlaiselta politikoinnilta kuitenkin haiskahtaa ja halutessaanhan sitä voisi siitä vetää sitten suuntaviivoja vaikka minne geopoliittisesta tilanteesta lähtien.
Mutta se kalenterikysymys on siis edelleen auki? Ainakaan synodin ensyklikassa sitä ei näköjään edes mainita.
Tässä on vielä jotakin juttua kirkon sivuilla synodiin liittyen mm. siitä että synodille lupaillaan jatkoa sekä siitä mitkä olivat poisjääneiden mahdolliset syyt.
[quote]Antiokia oli kuitenkin myös pettynyt siihen, ettei sen mielestä kolmea
tärkeintä asiaa otettu Synodin käsittelyyn. Erityisesti kalenterikysymys
on Antiokialle tärkeä, koska patriarkaatin arabiankielinen väestö asuu
pääasiassa Amerikoissa ja Euroopassa. Antiokian kirkon jäsenet joutuvat
elämään lännessä gregoriaanisen kalenterin mukaan ja kirkon johto
tarvitsisi yleisortodoksisen linjauksen kalenterin tarkistukseen.[/quote]
Tästä kai voisi päätellä että kalenterikysymystä ei käsitelty lainkaan?
Filonillahan muuten nosti noista synodin päätöksistä vanhalla foorumilla esiin seka-avioliittoja koskevat linjaukset, suomalaisillehan se on merkityksellinen seikka sillä moni ortodoksi on naimisissa ei-ortodoksin kanssa (ja varmaan moni haluaa vastaisuudessakin avioitua ei-ortodoksin kanssa). Mutten muista virisikö asiasta sen kummempaa keskustelua silloin.
Kalenterikysymys päätettiin jättää pois jo jonkin aikaa sitten. Samaten kuin muistaakseni avioliitto ja autokefaliakin.
Hyvä kokous se minusta oli. Ei ekumeeninen, pan-ortodoksinen eikä edes velvoittava, mutta mukavan konservatiivinen. Hyvä saada näin järeitä kannanottoja nykyaikana, kun välillä kuulee mölinää, että siitä tai tästä ei ole ekumeenisten kokousten lausuntoa, jolloin asiasta on mukamas vapaata riistaa. Mikä on tietysti tuubaa. Kirjoittamatonkin traditio on velvoittavaa ja nyt kirjoitettiin monia juttuja ihan paperille asti.
Hyvä, että päästiin lopultakin alkuun. Jossakin sanottiin, että seuraava synodi järjestetään kohtuullisen pian. Kalenterikysymyksestä ei keskusteltu.
Ei mitään muutoksia paastosääntöihin.
The Importance of Fasting and Its Observance Today
Avioliittokysymys on suomalaisille vaikea:
Täällä on muutkin synodin dokumentit:
Official Documents of the Holy and Great Council of the Orthodox Church
Siis ei mitään todellisia muutoksia varsinaisesti mihinkään? OK. Ei se mitään, en minä kaipaa muutoksia muutosten itsensä vuoksi edes omaan kirkkooni, saati naapurikirkkoihin, joiden asiat eivät minulle edes kuulu.
Mutta silti: “Suuri ja Pyhä Synodi”, jonka koolle kutsumisesta alettiin spekuloida yli sata vuotta sitten ja jota on enemmän tai vähemmän tosissaan valmisteltu ainakin neljäkymmentä vuotta ja josta loppujen lopuksi maailman suurin yksittäinen ortodoksinen kirkkokunta jäi pois! Tässäkö tämä oli?
Seuraava synodi epäilemättä järjestetään “kohtuullisen pian”. Olisiko vuosi 2116 sopiva ajankohta, noin alustavasti…
Lukisin synodien tekstejä siten, että ortodoksisessa maailmassa on keskusteltu asioista X ja nyt sitten synodi sanoo, että “Nyt tehdään näin.” Tämä on hyödyllistä, vaikka ei julisteta uusia dogmeja tai mullisteta liturgiaa.
Konkretiana ihan maallikon mutulla:
Tämä nyt saattaa kuulostaa vähän antikliimaksilta, mutta taustalle tulee huomioida, että meillä ei ole ollut keskusjohtoa ja kirkkovaltiota. Jos Vatikaanissa olisi ollut ensin kalifaatti ja sitten kommunismi, niin olisi lännessäkin teologian tekeminen varmaan vähän erilaista.
Ortodoksisen kristikunnan tietyt heikkoudet epäilemättä ovat yhteydessä niin kalifaattiin kuin kommunismiinkin. Mutta ovatko kalifaatti ja kommunismi, kumpikin tahollansa, heikkouden syy vai sen seuraus, se onkin asia erikseen. Kysymys ei ole meidän ratkaistavissamme. Minulla on omat epäilykseni, mutta ei niistä nyt tämän enempää…
Voi olla, että jos nyt pohtisin kirkkokunnan vaihtoa, maailmanpolitiikka saattaisi pyöriä mielessä yhtenä vaikuttimena. Liittyisin tosin varmaan sittenkin ortodoksiseen kirkkoon. Mutta miettisin asiaa varmasti myös poliittiselta kannalta, toisin kuin jokunen vuosi sitten.
Hyvä näin. Ei maailmanpolitiikalla saa olla mitään sanomista siihen, mikä Kristuksen mystisen Ruumiin ajallinen ilmenemismuoto (olisiko “topos” tähän sopiva teologinen oppisana, en tiedä) on oikea hengellinen koti juuri sinulle.
Tuosta syystä ja seurauksesta kiinnostaisi kyllä kuulla lisää. Ei tässä ketjussa, mutta jossain kontekstissa toisessa.
Tämä kuulostaa aivan realistiselta.
Höpöä. Kirkon päätöksentekotapa on ollut alusta asti synodinen, niin kuin voimme Raamatusta apostolien käytännöistä lukea. Vääräuskoisten, pakanoiden ja ateistidiktaattorien tekemiset eivät ole millään tavalla sanelleet sitä, millä tavalla ortodoksinen kirkko tekee päätöksensä. Lähtökohta on tietysti se, että paikalliskirkkojen johtajat kokoontuvat päättämään synodaalisesti kaikkein tärkeimmistä asioista. Kun länsi erosi ort. kirkosta suuressa skismassa, niin länteen jäi vain yksi vanhan kirkon patriarkoista, Rooman piispa, joten heidän päätöksentekosysteeminsä rakentui hänen ympärilleen - kenen kanssa hän olisi pitänyt synodia, kun ne kaikki muut patriarkat jäivät itään? Ja kuten tiedämme, “kaikki on varmistettava kahden tai kolmen ihmisen sanalla”, “missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimissäni” jne. Kirkko teki päätöksensä synodaalisesti jo ennen muslimeja ja kommareita. Se, että kaikkialla ei toimita niin, kertoo tietysti siitä, että muut ovat epäortodoksisia ja epäkanonisia.
Jos muhamettilaiset tai kommunistit teurastavat ison kasan piispoja ja uhkailevat loppuja, niin siinä nyt on ihan oikeasti vähän haasteellisempaa pitää niitä synodeja kuin oikeauskoisessa Rooman keisarikunnassa, jossa keisari on oikeauskoinen ja keisarikunta sponssaa Kirkkoa. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole.
Mutta ort. kirkko on aina pitänyt kiinni synodaalisesta päätöksentekoperiaatteesta, myös kaikkein “haastavimmissa” oloissa, kun taas lännessä ei ole tehty niin vaikka ei ole ollut mitään kalifaatteja uhkaamassa. Mutta kuten sanoin, niin ero selittyy sillä, että yhtä lukuun ottamatta kaikki vanhan kirkon patriarkat jäivät itään, kun taas Rooman paavi jäi omalle puolelleen yksin. Eihän paavilla olisi ollut ketään, kenen kanssa pitää synodia.
Ortodoksisen kirkon nöyryydestä kertoo paljon se, että vaikka vain yksi em. patriarkoista jäi skisman toiselle puolelle, niin silti niiden jäljelle jääneiden tekemiä päätöksiä ei ole pidetty koko kristikuntaa sitovina, vaan on reilusti tunnustettu, että päätökset sitovat vain omaa porukkaa ja että ollakseen koko kristikuntaa sitovia, päätöksien pitäisi olla sellaisia, että sen toiselle puolelle eksyneen lampaankin olisi pitänyt olla laumoineen mukana tekemässä päätöstä. Paavi sen sijaan on rehvakkaasti julistanut yksin tekemänsä päätökset koko kristikuntaa sitoviksi. Se on minusta ylpeyttä ja tosiasioiden tunnustamisen puutetta. Apostolien kokouksen mukainen piispojen kollegiaalisuus ja synodaalisuus on minusta yksi ortodoksisuuden luovuttamattomia piirteitä. Kirkko ei ole koskaan ollut eikä voi ollakaan yhden ihmisen alaisuudessa oleva organisaatio.
Köh… 
Ihan siviilikirjoittajana toivoisin ekumeenisella foorumilla hieman huomaavaisempaa sävyä ilmaisuun - Pietarin seuraajan asema on kuitenkin asia, joka täällä läntisellä puolella nähdään vilpittömästi Jumalan asettamana ja kirkkoon alusta asti kuuluvana asiana. Samaa mieltä ei tarvitse olla (varsinkaan tässä ketjussa 
), mutta jos paavin ällöttävän rehvakkuuden voisi kuitenkin sanoittaa vähän neutraalimmin?
Ajatus synodiaalisuudesta taitaa elää katolisella puolellakin - paavi ei ole ypöyksin kirkon ohjaimissa, vaan työskentelee yhteistyössä muiden piispojen, apostolien seuraajien kanssa. Varsinkin viime aikoina on korostettu kaikkien piispojen asemaa kirkon päätöksenteossa. Toki asetelma on silti erilainen kuin idässä - loppupelissä paavilla on katolisessa kirkossa enemmän valtaa kuin kellään muulla piispalla.
Minusta on hienoa ja tosiaan nöyrää, miten ortodoksisessa kirkossa joskus käsitellään kristikunnan hajaannusta ja tunnustetaan kirkon rikkinäisyys. Sitä asennetta näkisi mieluusti vielä enemmän molemmin puolin skismaa sen sijaan, että omaa täydellisyyttä ja jonkinlaista “kristikunnan monopoliasemaa” korostettaisiin. Kirkko ei maan päällä kai koskaan voi olla täydellinen, mutta vielä vähemmän se voi sitä olla monien skismojen haavoittamana…