Dokumentti on patriarkka Bartolomeoksen asettaman työryhmän viime vuonna julkaistu asiakirja, jossa pohditaan yhteiskunnallisia kysymyksiä ortodoksisesta näkökulmasta. Ahosen kirjoitus keskittyy siihen, mitä sanottavaa dokumentilla on naisten asemasta toisaalta yhteiskunnassa, toisaalta ortodoksisessa kirkossa. Kiinnostava huomio on mm. kysymys naisdiakonaatin palauttamisesta (tämä ajatus näyttää nousevan sekä Roomassa että idässä aika-ajoin esille!). Myös uskomuksia rituaalisesta epäpuhtaudesta suhteessa naisen kehoon ja esim. synnyttämiseen kyseenalaistetaan dokumentissa.
Tosi mielenkiintoinen! Minusta nainen diakonina olisi ihan ok - myös Rooman patriarkaatissa.
Mutta onko ongelmaa siinä, että diakoni on pappeuden alempi aste?!?
" Kirkko on esimerkiksi aivan liian pitkään pitänyt kiinni muinaisiin ja olemukseltaan taikauskoisiin ennakkoluuloihin perustuvista rukouksista ja ehtoolliskäytännöistä, jotka koskevat naisenkehon puhtautta tai epäpuhtautta, ja on jopa sallinut rituaalisen epäpuhtauden ajatuksen tulla liitetyksi lapsen synnyttämiseen. Yhdenkään ehtoolliselle rukouksien ja paaston kautta valmistautuneen naisen ei tulisi epäröidä lähestyä ehtoollismaljaa.
Kultillinen, rituaalinen epäpuhtaus määritellän jo Vt:ssä se koskee sekä miehiä, että naisia. Ortodoksisessa maailmassa tämä on myös nykypäivää, vaihtelevasti. Miten asiakirja poistasi tai muuttaisi, käytäntöjä? Itseäni ihmetetytti sanamuoto “taikauskoinen”. Siis onko kirkko opettanut jotakin taikauskoon verrattavaa? - Käsittääkseni tämä oli yhtenäisen kirkon opetus alusta asti, näin ainakin jotkut ortodoksit ovat sanoneet.
Kultillista puhtautta halutaan vaalia myös avioparien väillä ennen ehtoollista, ehtoollispaastolla, jossa aviopuolisot pidättäytyvät seksuaalisesta elämästä. Menisikö tämäkin sääntö uusiksi?
Neljännen ekumeenisen kirkolliskokouksen sääntö 15 (Kalkedonissa vuonna 451), Ortodoksisen kirkon kanonit s. 268:
“Diakonissaksi älköön vihittäkö alle 40 vuoden ikäistä naista ja vain tarkan tutkimuksen nojalla. Mutta jos hän otettuaan vastaan kättenpäällepanon ja jonkin ajan pysyttyään toimessaan astuu avioliittoon, häväisten siten Jumalan armoa, joutukoon hän kirkon kiroukseen yhdessä sen miehen kanssa, joka häneen on liittynyt.”
SELITYKSISTÄ: “– –Sääntö vaatii, että diakonissan pitää olla vähintään neljänkymmenen vuoden ikäinen. Säännön vaatimukset ovat, kuten näemme, tässä suhteessa ristiriidassa apostoli Paavalin vaatimusten kanssa, joka määrää 60 vuoden iän. Tämän näennäisen ristiriidan selittää Zonaras huomauttamalla, että apostoli puhuu leskistä, mutta tämä sääntö tarkoittaa neitoja, sillä diakonissoina oli sekä leskiä että neitoja. Ensiksi mainituilta vaadittiin 60 vuoden ikä, jälkimmäisiltä neljänkymmenen. Zonaras sanoo, että nainen, joka on säilyttänyt puhtautensa neljänkymmenen vuoden ikään saakka eikä ole kokenut mieheen yhtymisen nautintoa, ei voine – diakonissan palvelukseen tultuaan – helposti taipua avioliittoon ja ruveta haluamaan yhdyntää, jota hän ei aikaisemmin vielä ole kokenut. Mutta leski, joka on nauttinut miehensä vuoteesta ja on kokenut mieheen yhtymisen tyydytyksen, saattaa olla enemmän taipuvainen tähän intohimoon. Niinpä siis suuri apostoli on määrännyt, että leski, joka helpommin kuin neito saattaa olla taipuvainen yhdynnän hekumaan, on otettava diakonissaksi vanhemmassa iässä… Juuri tätä vaatimusta, että diakonissaksi pyrkijän elämän puhtaus on todistettava, korostaa käsiteltävänämme oleva sääntö sanoilla: ‘vain tarkan tutkimuksen nojalla’, ovatko he todella sellaisia, joina heidät tahtoo nähdä apostoli Paavali (1. Tim. 3:11).”
Ortodoksisessa kirkossa niin kuin muidenkin kirkkojen piirissä kansanuskossa voi olla taikauskoisia piirteitä, ritualismia tms. Kultillinen epäpuhtaus perustuu tosiaankin VT:n lakeihin. Kansanihmisillä on kuitenkin monissa maissa ollut sellainen käsitys, että kultillinen epäpuhtaus on sama kuin synnillisyys. Siitähän siinä ei ole kysymys. En usko, että kirkon sääntöjä, esim ehtoollispaastoa tullaan muuttamaan. Ei ortodoksinen kirkko niin toimi.
Mitä tulee naisdiakoneihin eli diakonissoihin, niin eurooppalaisissa oloissa ei ole mitään tarvetta sellaisille. Diakonissathan toimivat alkukirkossa välittäjinä papiston ja seurakunnan naisväen välillä.
17.3. Sota, rauha ja väkivalta
14.4. Ekumeeniset suhteet ja suhteet toisiin uskontoihin
28.4. Ortodoksisuus ja ihmisoikeudet
12.5. Tiede, teknologia ja luonnollinen maailma
Tuosta asiakirjasta tulee kuitenkin sellainen käsitys, että tämä kultillinen epäpuhtaus olisi laitettava syrjään. Mielestäni asiakirjan tekstistä ei voi tulla muuhun tulokseen.
Tämä dokumentti jotenkin puskee tiensä somessa eteeni toistuvasti, siksi näitä tännekin linkitän Sen verran mitä olen siitä ja sitä lukenut (huom., en vielä todellakaan kokonaan), on puhuttelevaa tekstiä, ja tuo mieleen monia oman kirkkoni ja paavini lausuntoja. Usko ekumeniaan ei aina netissä ollessa ole korkealla, mutta tällaisten dokumenttien lukeminen palauttaa uskoa siihen, että yhteisellä Herran asialla yhä ollaan, vaikka matka ykseyteen tuntuisi välillä kuinka pitkältä ja kivikkoiselta.
Sen verran mitä olen siitä ja sitä lukenut (huom., en vielä todellakaan kokonaan), on puhuttelevaa tekstiä, ja tuo mieleen monia oman kirkkoni ja paavini lausuntoja. Usko ekumeniaan ei aina netissä ollessa ole korkealla, mutta tällaisten dokumenttien lukeminen palauttaa uskoa siihen, että yhteisellä Herran asialla yhä ollaan, vaikka matka ykseyteen tuntuisi välillä kuinka pitkältä ja kivikkoiselta.