Totuudessa ei ole mitään väärää eikä sitä voi parannella eikä paloitella.
Raamattu eli Kirjoitukset on kokonansa Totuus, niiden sulautuminen on ikäänkuin osittaista, koska maustamaton ruoka ei hivele katoavia makunystyröitä, (vertaus).
Tähän jatkaisin seppä Högmanin sanoin, että “sinulta puuttu Kristuksen sisällinen tuntemus ja sen ohella kaikki!”. Tätä ilmaisua on viime aikoina paljon käytetty ja kirjoituksissa ja saarnoissa siihen viitattu. Ei ole kysymys tunnosta, vaan Kristus on meissä sisällä, kun tulemme uskoon. Tunto on psykologiaa ja liittyy metodiin, jota kutsutaan “herkistysharjoituksiksi”.
“Raamattu on kokonansa totuus…” Totuus mistä?
Raamatussa on kaikki mitä elämiseen ja Jumalisuuteen tarvitaan.
Tämä tuskin kelpaa sinulle täydellisenä vastauksena, mutta on osa sitä, ainakin!
1 tykkäys
Kyselen lisää. Onko eläminen ja jumalistuminen jokin ainoa tavoiteltava normi koska siitä on tällaista painettua (juuri se totuus) sanaa? Totuuden personointi joskus hämää.
Tämähän on ihan standardi kristinuskoa. Tie, totuus ja elämä ja näin pois päin.
Kiitos kysymisestä!
Eläminen alkaa kun ihminen syntyy tähän maailmaan, vt. Joh.3:
3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.
4 Nikodeemus sanoi hänelle: “Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Ihmiseksi täytyy syntyä, vt. vedestä/veden kautta koko maailma on luotu. Tästä on monta viittausta Raamatusta. Syntyä uudesti, tarkoittaa, ihmiseen luomisessa asetettu Jumalan Henki herää eloon viimeistään kuolemassa, vaikka se silloin on myöhäistä taivaaseen pääsyn kannalta.
Hengellinen syntymä ei ole verrannollinen luonnollisen syntymän, vedestä syntymän kanssa. Siksi kuudes jae korostaa lihallisen ja hengellisen eron.
Tämä on kaiken perusta nämä Jeesuksen sanat Nikodemukselle. On kysymys uskoontulosta, jota Raamatussa uudestisyntymiseksi kuvataan ja ilmaistaan kreikaksi ”metanoia”-sanalla, joka on kääntymys, suunnanmuutos. Kaikki edellyttää ihmisen suostumusta, jota ratkaisu-sanakin kuvaa, vaikka Luther turhensi itseymmärryksen(sä) kautta vapaan tahdon merkitystä. Näin ei Raaamatun Jumaluus opeta, vaan, kaikki, jotka vastaanottivat, vt Apt. 2:41, STLK 2017:
“Ne, jotka nyt ottivat ilolla hänen sanansa vastaan, kastettiin, ja heitä tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta sielua.”
Voi vapaasti olla tahtomattakin, Joh. 5:
40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
Jumaluus, Jumalan pelko, mutta ei teologia.
Jumala ilmoittaa itsensä Jeesuksessa, tullen jokaiseen jokaisessa uskovassa asumaan sisällisesti.
Totuus on Jumala; Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Tämä on Jeesuksen sanat itsestään. Totuuden voi omistaa Jeesuksessa. Hengellinen totuus ei ole ristiriidassa aikaan sidottujen totuuksien kanssa ja siksi on kehoitettu kaikki tutkistelemaan hengellisesti.
Koko 119 Psalmi painottaa kokonaisuuden tärkeyttä. Tämän lisäksi koko Raamattu pyytää ottamaan huomioon, että Jumalan säädökset ovat kaikki yhdessä Totuus.
160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Tulee mieleeni elokuvaohjaaja Klaus Härö, kun hän mainitsi uskostaan ja koko Raamatun tärkeydestä. “En halua Raamattua, josta on leikelty jakeita (merkityksiä) pois”, vapaasti muisteltuna.
Totuus ei ole “reikäinen”.
1 tykkäys
Eikö sitä totuutta ole missään muualla kuin Raamatussa?
Elävä Sana, lihaksitullut Sana ja Kirjoitukset muunmuassa ovat ilmaisuja jotka kattaa kaiken, mitä ihminen todella tarvii.
Totuutta tai totuuksia on sen mukaan kuin on herrojakin.
Kuitenkin kaikki totuudet ollakseen sitä, on alistettava testityökalun, eli Raamatun alle. Tämä go-nogo testi viittaa mekaaniseen todennukseen, minkä perusteet on aina alkuperäisessä piirustuksessa. Työni on ollut mm. autoteollisuudessa johtaa moottorin ja voimansiirron osien kehitystä ja valmistusta, josta syystä termi “go-nogo” on ollut jokaipäiväisessä käytössä.
Jumala on antanut kirjoitetun Sanan ja lihaksi tulleen Sanan ja ne ovat selkeitä kaikille, kunkin uskovan omassa yhteydessä.
Ensimmäinen kokonansa Totuus on uskoontulo eikä ilman uskoa voi kukaan päästä taivaaseen.
Mielenkiintoista. Kun kyseessä on näinkin jylhä termi kuin totuus, on oletettava että sellainen sisältää esimerkiksi sellaisia ajattelun konsepteja, joita ilman kukaan ei pärjää (ja se oli kaikki Raamatussa). Paino sanalla kukaan.
Nyt sanoit että taivaaseen pääsy on kaiken pointti. Näin käsitin. Miksi se on sellainen perimmäinen päämäärä? Onko se ihailtavaa yleisön mielestä? Entä jos joku ei halua taivaaseen? Onko sellaisenkin vain nieltävä niin kutsuttu Totuus?
Kun puhutaan Raamatusta, niin olen ehkä liiankin usein viitannut Hebr. 4:2, ”… koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”.
Totuus, mikä ja kuka se/hän on, olen sen toistuvasti sanonut. Jeesuksen sanat ”… sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15:5, ei tunkeudu väkisin meitä muokkaamaan. Ylpeys panee paulan, esteen, hyväksyä tämä Totuus.
”Ajattelun konseptit” kilpailevat keskenään, koska ne ovat ihmisestä ja ovat katoavia. Ihminen saavuttaa tai voi muodostaa ”toimivan” konseptin, jonka voima, toimivuus päättyy kuolemassa, mikä on portti ajasta ajattomuuteen.
Sana, Jeesus ei toimi, ei ole elävä, Pyhän Hengen konsepti, jos sitä ei oteta vastaan, eli anneta sen sulautua meihin.
On totta ja on toteutunut koko ihmiskunnan olemisen ajan, että ei olla haluttu pelastautua, joka tie on avattu Jeesuksen sovitustyön kautta ja johon pelastukseen Isä vetää tavalla ja toisella jokaista. Kuitenkin vain harva haluaa ottaa pelastuksen vastaan ja siihen jokaisella on oikeus. ”Ongelma” on se, että Jumala arvostaa ihmistä niin paljon, että suo hänelle vapaan vallan päättää mitä tahtoo.
Juu. Pelastusta alleviivataan. Ymmärrän. Välillä on oikeasti epäselvää miltä pelastutaan. Miksi se koskee aivan kaikkia ihmisiä eikä vain kristittyjä? Oikeastaan tässä sitä ydintä mistä halusinkin vaihtaa ajatuksia. Pelastus, Totuus, taivaaseen pääseminen vaikuttaa monesti sellaiselta uskovien inside-jutulta.
Puhut tottakin, eli Pelastuksen riemu ja Totuus Rakkaudessa on todellakin vain uskovien juhlittavissa. Vaikka pelastus on valmistettu koko ihmiskunnalle, niin sitä ei ole pakko ottaa vastaan, vaikka kaikille se kuuluu, - vastaanotettuna.
On ikuinen taivas ja ikuinen helvetti. Toiseen joutuu ja toiseen pääsee.
Pääsimmehän me eteenpäin. Miksi se helvetti on paha asia? Aikuinen ihminen ymmärtää että joskus kärsimys on kaunista ja kultaiset ajatukset kätkevät vilppiä. Jos Jumala on olemassa, tämäkään asia ei välttämättä ole niin mustavalkoinen.
Spawn-sarjakuvien piirtäjä Todd Mcfarlane ilahdutti minua jo lapsena opettamalla että taivaassa on jotain kieroa ja helvetissä muutama sympaatikko. Eikä tällainen näky pelkästään sarjiksista tule. Myös Raamatun mukaan taivaassa saadaan päättymättömästi katsella Jumalaa joka menetti ainoan poikansa. Jotkut kirjoittavat tuon isolla P:llä.
Kun Raamattu on vain yksi monista hyvistä oppaista, niin silloin ei olla koettu ikuisuushenkemme uudelleen syntymistä. Sen puutteen kokemus ajaa korvaaviin täytteisiin ja ne hoitavat, parhaimmillaan, vain ihmistä eli katoavaa osaa ihmisessä. Todellisen vastauksen puute tai kieltäytyminen sen vastaanottamisesta, ajaa paatumukseen. Paatumus “saavutetaan” vain Totuuden tiedostamisessa ja sitä voi ilmaista Pyhän Hengen pilkaksi, eli toistuvaksi Jumalan Pojan jalkoihin polkemiseksi. Eli se on prosessi.
Nk. teologisen tutkistelun viimeaikaisia aiheita on ollut “Raamatun ristiriitaisuus”. Sellaista voi sanoa, jos ei ole tullut uskoon tai on luopumassa siitä. Mielemme kysymyksiin, niinkuin sinäkin esität, vastaus löytyy Raamattua lukemalla. Olen kokenut sitä syvästi. Vastaus, selvyys tulee ensin uudestisyntyneeseen henkeemme ja usein pukeutuu sanoiksikin.
Aika kapea katsaus teologiseen tutkisteluun, jos sen kiteyttää noin. Raamatun ristiriitaisuus on ollut tutkijoiden kohteena jo vuosisatoja. Tämä uusin “Sensuroitu” myrsky vesilasissa, on vanhan kertausta ja väsynyttä sellaista. Se on yksi marginaaliteema, johon ei totinen teologi enää mukaan lähde. Muuten kuin ehkä pohtimaan kirjoittajien motiivia joka sekin on viisainta jättää lausumatta ääneen.
Uusia tuulia on esim. Pastoraalisuuden/sielunhoidon asema ja näkökulma sosiaali- ja terveydenhoidossa ja uskontolukutaito.
D
1 tykkäys
Ei aihe vaan aiheita… Edellinen olisi kiteyttämistä, lähinnä, suomeksi.
Joo, mutta kun ei se oikeastaan ole ollut teologisen spekulaation aihe sen enempää kuin koskaan aikaisemmin. Jo 1899 Suomessa julkaistiin F.W: Farrarin teos Piplia, sen arvo ja uskottavuus, jonka kappaleet käsittelevät ihan samoja teemoja kuin tämä “Sensuroitu” uutuus. Siksi tähän ei juuri teologikunta puuttunutkaan.
D