Ovatko myös seuraukset syntiä vai ainoastaan teot?

Minusta ympäristöhuoleen liittyvä keskustelu on hyvin luterilaista. Kun ilmaisee yhdessä muiden kanssa huolensa ja valistuneisuutensa, saa syntinsä anteeksi ja voi jatkaa entistä tuhoavaa elämäntapaansa.

Katselin nuppikohtaisia hiilidioksidipäästöjä. Suomi ei erotu erityisesti edukseen.

Päästöt näyttävät olevan matalat, kun maa on köyhä ja kehittymätön ja sillä on niukasti luonnonvaroja. Sen sijaan kehittyneissä länsimaissa, joissa on paljon uusinta tekniikkaa, päästöt henkeä kohti ovat korkeat.

Tekniikka ei siis näytä ratkaisevan ongelmaa.

Kirkkokin on hypännyt mukaan ympäristökeskusteluun. Sillä on sama linja kuin poliitikoilla. Huolta ilmaistaan, mutta tekoihin ei olla valmiita. Ne ovat parhaimmillaankin symbolisia.

Miten tämä asia avautuu kristitylle? Kun korkeakoulutettu ja tiedollisesti sivistynyt pappi tietää elävänsä kestämättömästi, voiko hän jatkaa kestämätöntä elämäntapaansa, koska tekee valintoja, joita muutkin suomalaiset tekevät? Voiko hän hukuttaa syntinsä ajatukseen, että kaikki muutkin tekevät väärin?

Suomalaisen ilmastopäästöt ovat viisi kertaa liian korkeat. Synnittömäksi pyrkivän papin täytyisi romahduttaa päästönsä, jotta hänen elämäntapansa olisi kestävä.

Jos aviossa oleva pappi harrastelee estoitta ja häpeilemättä irtosuhteita, siihen kaiketi puututaan. Mutta kun sama pappi harjoittaa piilottelematta karkeaa ilmastosyntiä, siihen ei puututa.

Onko siis niin, että kristillisessä syntikäsityksessä oleellista on näkyvä, eikä seurauksilla ole väliä? Jos näin ei ole, miksi kirkko ei irtaudu kulutuskulttuurista ja luovu esimerkiksi veroeuroistaan? Nehän tuotetaan tuhoavassa järjestelmässä.

Tämä asia hämmentää minua siksi, että välillä tuntuu kuin kristityillä olisi erittäin tarkat normit, joiden mukaan tulee käyttäytyä, mutta sitten taas toisissa yhteyksissä millään ei ole mitään väliä, vaikka valinnoilla olisi erittäin haitallisia vaikutuksia.

Tuntuu jokseenkin mielivaltaiselta.


http://www.globalcarbonatlas.org/en/CO2-emissions

3 tykkäystä

Mielenkiintoista pohdintaa.

Ei ole olemassa ilmastosyntiä raamatullisessa mielessä. Se on kristinuskon ulkopuolinen käsite. Kirkon perusta on Raamattu. Kirkko voi vaatia pappinsa tilille vain Raamatun vastaisesta toiminnasta. Kirkko ei voi pakottaa pappeja ajamaan polkupyörällä tai ryhtymään kasvissyöjiksi.

Mikä kirkon toiminnassa mielestäsi on turhaa kulutusta? Pappien palkat, ehtoollinen, sähkö, vesi, kiinteistöjen kunnossapito?

Tottakai meidän kaikkien pitäisi tehdä oma osamme siltä osin kuin se on mahdollista. Niin pappien kuin tavallisenkin kirkkokansan. Ei Jumala antanut meille Maapalloa tuhottavaksi vaan varjeltavaksi. Mutta ei ole myöskään syytä korvata kristinuskoa ilmastouskolla, eli ekoilusta ei saa tulla mikään elämän keskipiste. Teemme sen minkä voimme.

Tuon linkittämäsi sivuston perusteella Suomi ei ole missään kärkijoukossa ainakaan Eurooppaan ja muihin länsimaihin verrattuna.
Suomessa haasteena on ilmasto ja pitkät etäisyydet. Päästöjä tulee väkisinkin, ei sille mitään voi. Asuntoja pitää lämmittää, ja ihmisten pitää päästä töihin.

4 tykkäystä