Minulla on vähän samanlainen tilanne. Olen kasvisketogeenisella, joten ei näin rajoitetusta ruokavaliosta oikein voi jättää mitään pois jos haluaa pysyä hengissä ja työkykyisenä. Jos olisin ketoosissa laihduttaakseni niin voisin ehkä harkita sen keskeyttämistä paaston ajaksi. Minulla syy kuitenkin on sairauden hoito, niin joutuisin sitten korvaamaan ketoosin lääkkeillä.
Löytyisikö näistä Katolisen kirkon ehdotuksista jotain sopivaa?
Paavimme on suurin piirtein joka vuosi keskittynyt muistuttamaan ihan muista kuin ruokaan liittyvistä asioista.
Paastoa juoruilusta, somesta, kännykän räpläämisestä, itsekkyydestä, vihasta ja katkeruudesta, keskity kuuntelemaan sen sijaan että olisit itse suuna päänä, tartu kännykän sijasta Raamattuun jne.
Ainakin itselläni näissä asioissa on paljon enemmän tekemistä ja kilvoittelemista kuin siinä, olenko syömättä jotain tiettyä ruoka-ainetta muutaman viikon. Sairauteeni kuuluu keskittymiskyvyn ongelmat, joten on paljon helpompi selailla somesta jotain lyhyitä uutispätkiä kuin lukea Raamattua joka vaatii aivoilta ihan eri tason keskittymistä.
Nälväysväylä aukeni jo edessäni paastokalenterilinkin nähdessäni, mutta löinkin jarrut pohjaan. Tuohan on ihan hyvä! Joo, okei, vähän lällyä, jos paasto laimentuu lumen tuoksuun tai hymyyn, mutta onhan tuolla Raamattua, rukousta ja hyviä tekoja mukana.
Paremmin se paastoaa kuin minä, joka tuota noudattaa.
Tuossa on korostuksia, joita voisi yhteensopiviksi aikamme arvojen kanssa, kuten tasa-arvo, thursdays in black ja nuo ekopaastot, mutta ei tätä änkyrää ainakaan mikään noista laatikoista säräyttänyt.
Ensimmäiseen virkkeeseen, kyllä. Allergia-asia olisi sellainen, jota voisi rippi-isän kanssa käydä läpi.
Lihavoituun: Kristityt voivat myös asettaa itselleen omia kilvoitusharjoituksia tavallaan “yli” säädetyn. Mitään hyötyä niistä tietenkään ei ole, jos niiden toteuttamisesta tulee omavanhurskaaksi eli ylpistyy. Jos ei pysty ruokavaliota muuttamaan, niin kaiketi ruoan tai ruokailujen määrää voi sen sijaan säädellä tai yksinkertaistaa maustamista tai jättää jotain herkkuja pois. Voi ajatella niin, että on hyvä aloittaa vähä vähältä. Jos ensimmäinen paastokausi tuntuu helpolta, niin sitten seuraavalla kerralla voi lisätä paastoamista, mutta kuitenkin pitäen mielessä paaston varsinaisen tarkoituksen.
(Tämä on nyt vähän toistona @Kris:n vastaukseen, mutta ehkä se ei haittaa, sillä tämä oli “pöytälaatikossa”, minä aikana hän ehti tehdä oman vastauksensa, joka on sisältönsä puolesta periaatteeltaan sama. Ja ehkä kaksi samankaltaista vastausta kuvaavat paremmin sitä, millainen käsitys ortodoksi-maallikoilla on paastossa. )
Nyt on trendikästä! Itse olen huomannut että monella ihmisellä on paastoähky. Pitäisi päästä yli sellaisesta ajattelusta jossa paasto on jotenkin hienoa ja überhengellistä ja ihannoitavaa. Se on katumusta, oman itsekkyyden piinaamista ja muille rauhan antamista. Nyt se vaikuttaa suoritukselta suoritusten joukossa.
Tuo Hengen uudistuksen paastohaaste on kyllä aika raju. Tiivistetysti: kasvisruoka, ei mitään herkkuja, ruutuaikaa vain pakollisiin asioihin, yksi 24h paasto viikossa, säännöllinen raskas liikunta ja kylmät suihkut. Ja vähintään tunti rukousta ja Raamatun lukua päivässä. Saahan sitä kaikenlaista kokeilla, ja kyllähän tuossa mainitaan myös vaihtoehto poimia haasteista vain osa, mutta kyllä tuosta tulee sellainen fiilis, että haukataanko tässä nyt liian iso pala. Ainakin tässä mennään yli sen, mitä vanhoissakaan kirkkokunnissa on yleensä opetettu. Lienevätkö homman ideoijat itse testanneet kehittämäänsä paaston muotoa?
Kirkon pitkä ja koeteltu kokemus kertoo että mikäli ei pysty kieltäytymään edes aineellisista asioista on hengellisenkin kurin pitäminen usein mahdotonta.
Enpäs ajatellut ollenkaan paastonaikaa. Aloittelin pari päivää etukäteen. Seitsemän päivää, jonka aikana meni tuhkakeskiviikkokin. Oli hyödyllinen ja tarpeeseen, jota odotinkin.
Paaston yksi ulottuvuus on ruokapaasto. Siis se, että rajoitetaan päivittäisen ruoan määrää yhteen ateriaan ja kahteen pienempään. Lisäksi on abstinenssi eli tietyistä ruoka-aineista pidättäytyminen, tämä on perinteisesti tarkoittanut lihaa, joskus myös muita eläinkunnan tuotteita. Tämä on varmasti hyvä lähtökohta. Kirkossa on ollut erilaisia ohjeita ja määräyksiä tästä, ja tietysti on myös otettu huomioon ihmisten terveydelliset ongelmat - sairaat, raskaana olevat, lapset jne.
Ruokapaaston ajatus on askeesi ja siirtyminen pois tilasta, jossa huomio kiinnittyy ruumiillisiin nautintoihin. Ongelma on, jos tässä mennään kirjaimelliseen ja unohdetaan hengellinen. Siis jos seurataan kirjainta, mutta ei henkeä, annetaan kymmenykset kuminoista ja ruuduista, mutta unohdetaan itse asia.
Minusta on oma viisautensa pidättäytyä lihasta. Mutta toisaalta on tärkeätä muistaa, että se ei ole se ydin. Ihan hyvä on muistaa, että paastosäännöt ovat syntyneet toisenlaisessa maailmassa. Ja nyt meidän tulisi siirtyä pois yltäkylläisyydestä ja turhuudesta. Paastoon liittyy katumus, rukous ja almut. Yksinkertainen ravinto tarkoittaa, että voi antaa almuja. Että aikaa jää muuhinkin kuin vatsan nautintoihin.
Lihan ja eläinkunnan tuotteiden poispaneminen ei mielestäni ole pelkästään perusteltavissa siten, että ne korvataan helpommalla ja halvemmalla - näinhän ei nykyään ole - vaan on siinä vissi vaikutus hengelliseen elämäänkin. Mutta oikea ydin on jättää turha pois. Nykyaikana meillä on turhaa paljon. Erilaiset herkut jne. Makeiset, leivonnaiset, alkoholi, savukkeet, snacksit, kahvi, tee jne.
Paasto ei ikinä voi olla vain ruokapaastoa ja abstinennssia. Kristillisen paaston ydin on hengellinen. Ruokapaasto on yksi ulottuvuus siitä, mutta keskeisintä on katumus, rukous, almut ja orientoituminen hengelliseen.