Kuinka tulkitsette seuraavat Apostolien tekojen jakeiden pienet eroavaisuudet; kaikki kolme Apt:n jaetta kertovat samasta asiasta eli Paavalin kääntymyksestä Damaskon tiellä:
“Miehet, jotka tekivät matkaa hänen kanssaan, SEISOIVAT sanattomina. He kyllä KUULIVAT ÄÄNEN mutta EIVÄT NÄHNEET ketään.” (Apt 7:7)
“Ne, jotka olivat minun mukanani, NÄKIVÄT kyllä valon mutta EIVÄT KUULLEET sen ääntä, joka minulle puhui.” (Apt 22:9)
“KAIKKI KAADUIMME maahan.” (Apt 26:14)
-Kuulivatko muut äänen vai eivät kuulleet?
-Näkivätkö muut valon vai eivät nähneet?
-Seisoivatko muut vai kaatuivatko maahan?
Tässähän on toki montakin mahdollisuutta selittää kyseisten kohtien epäharmonia, mutta mikä olisi todennäköisin selitys eroille? Itse kallistun tekstin autenttisuuteen, koska redaktiossa ei ole langettu harmonisointiin - tai sitten asiaa ei ole vain huomattu (=vaikea uskoa)… Eli oma arvioni on se, että teksti on alun perin epähuomiossa tai huonolla muistilla kirjoitettu, TAI sitten on käynyt niin, että kopioijat ovat hiukan sekoilleet. Typerin tulkinta on mielestäni jakeiden väkinäinen harmonisointi. Joka tapauksessa nuo jakeet eivät voi olla yhtä aikaa voimassa.
Tilanne on sama kreikankielisissä jakeissa, eli käännösvirheistä ei ole kyse.
Tätähän jotkut ovat yrittäneet selittää myös siten, että Paavali sai aivoinfarktin ja sokeutui siksi muutamaksi päiväksi. Erittäin huono selitys, jos muutkin näkivät tai kuulivat ja kokivat jotain yliluonnollista.
Paavalin sokaistuminen johtui Jeesuksen kirkkaasta ilmestyksestä, jonka luultavasti vain Paavali näki yksityiskohtaisesti, samoin kuuli puheen. Muut näkivät kyllä jonkinlaisen valoilmiön ja kuulivat jotain. Ja kaatuivat Pyhän Hengen voimasta.
Syntyykö jokin ongelma, jos teksti on vain yksinkertaisesti ristiriitainen, kuten se selkeästi näyttää olevan? Ja jospa syynä on vaikkapa alkuperäisen kirjoittajan ajatusvirhe? Heikentäisikö sellainen luottamusta Raamattuun?
Kyse on näkemisestä, kuulemisesta ja seisomisesta/kaatumisesta. Väkinäinen harmonisointi kuulostaa erittäin epäuskottavalta. Hyvää on se, että ainakaan kopioijat eivät sellaiseen ryhtyneet, sillä se kertoo kopioijien tarkkuudesta ja uskollisuudesta työssään.
Minua eivät häiritse pienet tai vähän isommatkaan ristiriitaisuudet tai mahdolliset virheellisyydet Raamatussa. Eikä niitä tarvitse väkisin selittää parhainpäin, vaan hyväksyä, että muistamisvirheitä voi tapahtua vuosikymmenien jälkeen. Mitään ratkaisevaa merkitystä näillä ei ole.
Myös puhe “väkinäisestä” on tulkinnallinen valinta. Meillä ei ole tietoa tapahtuman kestosta eikä kai edes täsmällistä, vaiheittain etenevää kuvausta tapahtumasta. Se on voinut olla todella lyhyt ja tiivis tai sitten pitempi, monipolvinen. Tai jotain siltä väliltä. Meillä on luettavana vain muutaman lauseen kuvauksia.
Kaatuminen ja seisominen eivät ole automaattisesti ristiriidassa keskenään. Kaatua maahan ja pysyä maassa ja seistä paikoillaan kaatumatta olisivat ristiriidassa.
Samoin “eivät nähneet ketään” ja “näkivät kyllä valon” eivät ole ristiriidassa. Eivät nähneet mitään ja näkivät jotakin olisivat ristiriidassa.
Hankalimmat yhdistää ovat “kuulivat kyllä äänen” ja “eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui”. Mutta koska tietomme itse tapahtumasta voivat tarkan kulun osalta olla hyvinkin vajavaiset, ajattelen, että kovin ehdottomat lausunnot siitä ovat arveluttavia.
Ristiriitaisiin viesteihin on tullut nykyaikana törmättyä mm. journalistisissa jutuissa, joissa saman aikaikkunan samoista tapahtumista eri kirjoittajat saattavat kirjoittaa hyvin eri sisältöisin väittein, jopa ihan päinvastaisen oloisia kuvauksia kuin joku toinen toimittaja - vaikka lähes kaikki journalistit pyrkivät kirjoittamaan sellaisen kuvauksen, jonka kirjoittamiseen katsovat faktojen / lähteiden oikeuttavan. Sitten joitain sanoja tuosta Raamatunkohdasta.
Jos on ollut tilanne, johon on liittynyt jokin näkyvä valoilmiö, ja jos tilanne olisi yhteensä kestänyt vaikkapa puoli tuntia (Raamatussa ei kestosta ole sanottu mitään, jokin kuvitteellinen aika-arvio otettu vain esimerkin vuoksi), niin olisi voinut ehtiä kuitenkin sekä porukka jossain kohtaa mennä vaikka pelästyksestä maihin että muun aikaa seistäkin. Valon näkeminen ja kenenkään henkilön näkemättä oleminen ovat sisällöllisesti eri asioita. Kuulemisen osalta taas voi riippua siitä, kuka on kuullut ja mitä on kuullut. Jos valoilmiöön olisi liittynyt vaikkapa salamointia, niin läsnä oleva on voinut kuulla (salamointiin liittyvää) ääntä kuulematta välttämättä silti sen ääntä, joka Saulukselle puhui.
Erikoista tässä jutussa on se, että kyseessä on yksi ja sama kirja, Apostolien teot.
Epämääräisyyksien harmonisoiminen pois ei minusta kuulosta uskottavan totuudelliselta vaan pikemminkin kiemurtelulta ja selittelyltä.
Evankeliumiahan asia ei muuta miksikään, mutta ristiriiojen tunnnistaminen ja tunnustaminen voisi auttaa suhtautumaan viisaammin myös muihin kirjoituksiin; niissähän on myös inhimillinen puoli.
En näe siinä mitään kauhean erikoista. Voin jo ihan omia tekstejäni eri ajanhetkiltä lukiessani löytää hyvinkin ristiriitaiselta ulkoisesti näyttäviäkin kuvauksia menneistä tapahtumista - jotka voivat olla silti yhdenpitäviä ja ristiriidattomia. Toki joskus näkemykset voivat muuttuakin, mutta aika usein tilanne on se, että ainakin itse voisin allekirjoittaa aika monenlaiset ja jopa ensinäkemältä osin ristiriitaisen näköiset tekstitkin samasta tilanteesta teknisesti riittävän oikeina kuvauksina, jos kaikille kuvaustavoille on riittävät perusteet. Ehkä siitä syystä en ole nähnyt kauheasti mitään erityistä harmonisoinnin tekemisen tarvetta Paavalinkaan tekstien kohdalla, vaan luen usein tekstejä vain eteenpäin etsimättä yleensä erityisesti sen enempää ristiriitoja kuin harmonisoinnin tarpeitakaan.
Välttämättä ei ole ristiriitaa eikä ns. harmonisointi ole ongelma. Toki johdanto-opillisesti ApT myös jaetaan erilaisiin lisäyksiin ja muutoksiin, joissa tälläiset näennäiset diskrepanssit toimivat todisteena. Se mikä minusta on tällaisten kysymysten kanssa keskeistä (ja vastaavia kohtia löytyy tietysti UT:sta monia) on se, että ne ns. läpäisivät seulan. Eivät varhaiset kristityt kirjoituksia lukiessaan olleet niin tyhmiä, etteivät havainneet erilaisia ristiriitoja - näennäisiä tai todellisia, se ei tässä ole oleellista - vaan tunnistivat ja tunnustivat apostolisten kirjoitusten arvovallan huolimatta niistä eivätkä ryhtyneet laajoihin harmonisointitoimenpiteisiin.
Typerin tulkinta on mielestäni jakeiden väkinäinen harmonisointi. Joka tapauksessa nuo jakeet eivät voi olla yhtä aikaa voimassa.