Päivän Tunnussanan kierrätys

En oikein tiedä itsekään, mille alueelle tämä kysymys kuuluisi, niin kokeillaan tätä. Eli kysymys vuosittain ilmestyvistä Päivän Tunnussana -hartauskirjoista, joita voi varmaan ostaakin jostain, mutta usein saadaan kiitoksena seurakunnalta tms. Onko niitä sallittua myydä edelleen, ja vaikka olisikin, niin onko aiempien vuosien kirjoista kukaan missään kiinnostunut? Edes ilmaiseksi? Jos ei, niin saako heittää roskikseen, kun siellä on Raamatun kohtia kuitenkin?

Tuskinpa niitä vanhoja kukaan haluaa, kun ne ovat erilaisia joka vuosi ja viime vuoden kirjaa ei voi enää käyttää. Jollei satu olemaan joku keräilijä, jolta puuttuu jokin vuosi.

Minulla on noita jossain laatikossa, mutta paperinkeräys voisi olla varmaan ihan hyvä idea, jos ei halua säilyttää. Tai jos se tuntuu pieteettisyistä pahalta, niin polttaa.

Pitäisikin käydä ostamassa tämän vuoden Tunnussana. Olen vuosikausia käyttänyt sen raamatunlukuohjelmaa.

Vastustan sellaista ajatusta, että Raamatun tekstejä sisältävää paperia ei saisi heittää roskiin. Sama koskee kokonaisia Raamattujakin. Raamatun tekstejä voi kunnioittaa, vaikka ei käsittelisi sen fyysisiä kopioita ikään kuin jumalallisina, mikä on itsekeksittyä lakihenkisyyttä.

Toki on niin, että onhan niitä raamatunlauseita sanomalehdissäkin, usein päivän sana ja kuolinilmoituksissa voi olla jne.

Minä en kuitenkaan Raamattua kyllä panisi roskiin. Pidän sitä pyhitettynä esineenä, jota pitää kunnioittaa. Ja sellainen kunnioitus kertoo kauniista asennoitumisesta. Neuroottinen ei pidä olla tietenkään, kuten se entinen vaimo, joka kertoi että kunnioittaa vihkiraamattuaan niin, että kukaan ei saa siihen koskea.

1 tykkäys

Vanhoja Päivän tunnussana -kirjoja on myynnissä pilvin pimein esim. Huuto.netissä ja Antikvaari.fi:ssä.

Katolisessa perinteessä raja taitaa olla siinä, että jos pappi tai diakoni siunaa esineen, siitä tulee sakramentaali, joka pitää myös hävittää asianmukaisesti. Polttaminen tai maahan hautaaminen lienevät hyväksyttäviä. Jos esinettä ei ole siunattu tällaiseen käyttöön, rajoitukset eivät koske sitä.

3 tykkäystä

Olisiko niiden polttaminen jotenkin ongelmallista? Eikö ole takkaa tai uunia missä polttaa kyseiset kirjaset? En usko, että kukaan ostaa vanhoja Päivän tunnussanoja, joten vaihtoehdoksi jää niiden polttaminen? .

Onko teilläpäin kirjastossa vaihtohyllyä, johon voi viedä kirjoja ja josta niitä voi ottaa ilmaiseksi? Sieltä ne katoaisivat luullakseni heti.

Tosin osa kirjaston vaihtohyllyihin jätetystä katoaa samaan kirjaston poistolaatikkoon kuin kirjastosta poistetut kirjatkin. Henkilökunta katsoo vaihtohyllyn sisältöä ja poistaa sen, mikä ei ole suht pian mennyt tai minkä ei arvioida menevän. Jos näin ei tehtäisi, pitäisi vaihtohyllyjä lisätä säännöllisesti.

Kylmät sedät kunnioittivat virsikirjoja ja vanhoja raamatuita, kun polttivat ne sivu kerrallaan sätkäpaperina. Itse olen tätä todistanut ja muutamakin klaanilainen on tästä kertonut.

D

Jollain englanninkielisellä nettipalstalla tuli aikanaan vastaan juutalainen kirjoittaja, joka säännönmukaisesti kirjoitti Jumalan nimen G-d. Peruste oli, että jos kirjoittaisi koko nimen, joku saattaisi tulostaa viestin ja heittää roskiin, mikä on kauhistus. Minusta tämä ketju kuulostaa vähän samantapaiselta ylireagoinnilta…

Meillä vaihtohylly ei ole juuri koskaan täynnä, pikemminkin se on usein melkein tyhjä. Vien sinne harva se päivä kirjan tai kaksi, jotta tulisi käveltyä silloinkin, kun ei ole asiaa minnekään kauemmaksi, ja minun kirjani ovat lähes aina kadonneet jo seuraavaan päivään mennessä. Joskus ne menevät jo muutamassa sekunnissa jonkun siellä kirjoja katselevan kassiin.

Kun eräässä toisessa kirjastossa myytiin poistokirjoja 0,20 euron hinnalla kappale, poistohyllyssä oli aina monta hyllymetriä, monta sataa kirjaa. Kun niistä tehtiin ilmaisia, siellä ei ole nykyisin kuin ehkä kymmenkunta kirjaa, ja nekin vanhoja koulukirjoja tms.

1 tykkäys

Tuo varmaan vaihtelee paikkakunnittain. Täällä niin pääkirjastossa kuin ainakin muutamassa sivukirjastossa henkilökunta joutuu karsimaan vaihtohyllyä ja esim. oma lähikirjastoni ei ole vaihtohyllyä edes perustanut siksi, että eivät tahdo siitä henkilökunnalle lisätyötä.
Poistokirjoja myydään pääkirjastossa tiettyinä päivinä. Kirjojen (ja muunkin aineiston) hinnat vaihtelevat pääasiassa 0,50-2 € ja kuhina on kova ja aineistoa myydään paljon. Myös sivukirjastoissa hinnat ovat samaa luokkaa.

Ostin tänään päivän tunnussanan tälle vuodelle. Olipas se kallis, yli 9 euroa. Aikaisemmin minusta ne olivat varsin edullisia.

Katsoin myös ennen ostamista Suomalaisen kirjakaupan hinnan - yli 9 €. Paikallisessa kristillisessä kirjakaupassa 6,50.